Äi 3 Kirjallisuuden keinoja ja tulkintaa (Eeva Hämäläinen)

Runous 3: Runo ja intertekstuaalisuus

- Runokaan ei ole koskaan erillään muusta kulttuurista ja yhteiskunnasta, vaan sijoittuu muun taiteen tapaan aina johonkin kontekstiin eli yhteyteen. Teksteistä löytyy aina jälkiä ympäröivästä todellisuudesta. Tekstit käyvät vuoropuhelua toisten tekstien, kirjojen ja elokuvien ja kaikkien taiteenlajien kanssa.
- Aatteelliset, kirjalliset ja yhteiskunnalliset vaiheet näkyvät kaikissa teksteissä.
- Vuoropuhelua eri aikojen kirjallisuuden kanssa kutsutaan intertekstuaalisuudeksi eli tekstien välisyydeksi
-Intermediaalisuus on nykypäivän termi sille, kuinka kirjallisuus keskustelee muiden taiteiden lisäksi median kanssa. Netistä on tullut myös kirjallisuuden kasvupohja.
- Sen lisäksi, että löytää runoista ja kaikista kaunokirjallisista teksteistä yhteydet toisiin teksteihin, on osattava täyttää myös tekstien sisäiset aukot, "kirjoittamattomat osat". Runo käyttää aukkoja, jotta lukijassa heräisi mielleyhtymiä.

Runous 2: Runon kuvallisuus sekä runon äänteet, rytmi ja mitta

Runot ovat täynnä kuvallisia ilmaisuja, joista yleisimpiä ovat kielikuvat. Kielikuva on yleisnimitys seuraaville:
- symboleille eli sopimuksenvaraiselle kuvailmaisulle (pääkallo symboloi kuolemaa, sydämen muoto rakkautta, tie elämää)
- allegorioille eli ilmaisuille, joiden todellinen merkitys on muuta kuin niiden kirjaimellinen merkitys
(kettu edustaa viekkautta ja pöllö viisautta)
- metaforille eli kahden eri asian yhdistämiselle ("Rakkauteni on nuori ruusu.")
- vertauksille ("Rakkauteni on kuin nuori ruusu.")
- personifikaatioille eli elottoman elollistamiselle ("meri pauhaa", "vanha talo kuiskii", "taivas itkee")
- metonymioille eli sille, kun varsinaisen asian korvaa sen osa tai läheinen seikka ("Luin tänään Kiveä.")
- synestesialle eli kielikuvalle, jossa eri aistit sekoitetaan yhteen voimakkaan vaikutelman luomiseksi (kuvataan esim. tunto-, haju-, maku- ja näköaistimuksia lumihiutaleen osuessa kasvoihin)

Runon äännetaso:
- Puhujan ja erilaisten kielikuvien lisäksi runollinen ilmaisu syntyy äänteellisen kuvioinnin kautta, esim. alkusoinnun (eli tavujen tai äänteiden toistoa kahden tai useamman peräkkäin olevan sanan alussa), puolisoinnun (epätäydellinen tai vaillinainen loppusointu) tai loppusoinnun (riimin, riimi tuli runouteen keskiajalla) avulla. Onomatopoeettisuudella tarkoitetaan ääntä jäljittelevää
("puro solisee", "kissa naukuu", "tyttö sipisee").

Runon rytmi ja mitta:
- Runot voidaan jakaa ääripäissään mitalliseeen ja vapaamittaiseen runouteen
- Runomitalla voi kuvata runon rytmiä. Tällöin seurataan tavumäärää sekä tavujen laajuutta ja kestoa
- Vapaarytminen runous ei noudata mitään tunnistettavissa olevaa mittaa

Kohti runon tulkintaa 1: Runon puhuja

- Runous eli lyriikka on vanhin kirjallisuuden laji, ja alun perin runoja laulettiin (kansanrunot, sanojen ja sointujen toistaminen, runomitat)
- Lyriikkaan luetaan myös iskelmä-, pop-, rap- ja rocksanoitukset
- Proosateoksissa on kertoja; runossa on puhuja. Yleisin puhujatyyppi on itsekseen ajatteleva ja itselleen minä-muodossa puhuva ääni. Toinen tyypillinen runon puhuja kääntyy kohti jotakuta toista. Runot ovat usein minän puhetta sinälle. Kolmantena on puhetilanne, jossa runon puhuja suuntaa sanansa suoraan lukijalle, puhuttelee lukijaa. Neljäntenä, puhuja voi olla tapahtumien ulkopuolella ja kertoa jonkun hahmon tarinan
- Asennonvaihto merkitsee runoudessa sitä, että puhujan ilmaisu, ajattelutapa tai viitekehys muuttuu
- Lukijan tehtävä on päätellä asioita ja tulkita runoa saamiensa vihjeiden perusteella

Novellin tulkintaa 3: Klassikkonovelleja

- Novelli eroaa romaanista lyhyen muotonsa puolesta ja siinä on keskeistä tapahtumakulku, mielentila ja tunnelma sekä käänne- ja huippukohdat
- Juoninovellissa on yllättäviä tapahtumakulkuja: jännite nousee juonenkäänteiden myötä ja kärjistyy loppuratkaisuun, jota valmistellaan esim. tärkeän motiivin avulla
- Avoin novelli eli tsehovilainen novelli keskittyy ihmismielen sisäisiin tapahtumiin, tunteisiin ja mielialoihin. Juonen loppuratkaisuun vain viitataan
- Absurdi novelli on tunnelmaltaan unenomainen ja käänteiltään järjenvastainen. Siinä ei ole tiukkaa tapahtumajärjestystä tai syy-seuraussuhteita
- Joskus romaanin ja novellin rajaa on vaikea vetää. Laajaa novellia saatetaankin kutsua pienoisromaaniksi. Lyhyitä proosatekstejä nimetään kirjailijasta riippuen mitä erilaisin nimin, esim. lastuiksi, harjoituksiksi, hämähäkeiksi jne.
- Romaaneja voi jakaa lajeittain: esimerkiksi fantasia-, kauhu-, rakkaus- rikos- ja scifiromaaneihin (ks. s. 76-77)

Novellin tulkintaa 2: Henkilökuvaus, aihe, motiivi ja teema

- Novelleissa seurataan pää- ja sivuhenkilöiden elämää. Päähenkilö on valokeilassa; sivuhenkilöt vievät juonta eteenpäin ja peilaavat päähenkilöön liittyviä asioita. Pää-ja sivuhenkilöiden nimet sekä ulkonäön, käytöksen, toiminnan ja luonteen kuvaaminen ovat olennaisia. Henkilöhahmot voivat olla hyvin litteitäkin, s.o. vain yhden piirteen tyyppejä. Tyypitetty hahmo edustaa usein laajempaa ryhmää. Romaanien henkilöhahmot voivat olla hyvinkin ristiriitaisia ja monikerroksisia. Novelleissa puolestaan pienetkin yksityiskohdat avaavat laajoja yhteyksiä. Yksityiskohtainen lukeminen on siis tärkeää.
- Usein päähenkilöt kehittyvät ja muuttuvat tarinan kuluessa. Tätä muutosta kannattaa tarkkailla!
- Kronologisessa eli aikajärjestyksessä etenevässä tarinassa voi olla takaumia, eli palataan tarinan nykyhetkeä edeltäviin tapahtumiin. Ennakoinnissa kertoja antaa tietoa tapahtumien suunnasta tai vihjaa loppuratkaisusta. Toistot (merkittävä tapahtuma kerrotaan toistamiseen) ja nopeutukset ovat myös tärkeitä kerronnan kannalta.
- Novellissa voi olla useita kohtauksia, esim. dialogit eli vuoropuhelut ovat uusia kohtauksia
- Kehyskertomus sitoo lyhyet kertomukset kokonaisuudeksi, sisäkertomus on varsinaiseen tarinaan upotettu lyhyempi tarina tai vaikkapa satu
- Aihe on teoksen käsittelemä ilmiö tai asia, teema tarkoittaa novellin sanomaa eli ideaa, perusajatusta
- Motiivilla tarkoitetaan novellinpientä, merkitsevää yksikköä, toistuvaa, tiettyä ja merkityksellistä tilannetta, asiaa tai esinettä

Novellin tulkintaa 1: Kertoja ja fokalisaatio sekä juoni eli tapahtumajärjestys

- Kirjallisuus jaetaan proosaan eli kertomakirjallisuuteen, lyriikkaan eli runouteen ja draamaan eli näytelmäkirjallisuuteen.
Kaiken kirjallisuuden tulkitsemiseksi ja ymmärtämiseksi tarvitaan työkaluja, joista käsite kertoja ja kerronta on yksi.
- Kertoja ei ole sama asia kuin kirjailija itse, vaan kirjailijan teostaan varten luoma ääni.
- Kertojatyypit voi jakaa kolmeen ryhmään. Näistä kaikkitietävä kertoja ei osallistu kirjan tapahtumiin henkilönä mutta tuntee kirjan henkilöt ajatuksineen ja olemisineen läpikotaisin sekä tietää ja ennakoi tapahtumia. Ulkopuolinen kertoja on myös tapahtumien ulkopuolella, muttei kommentoi henkilöhahmojen ajatuksia,vaan antaa hahmojen itsensä kertoa olennaisen. Minä-kertoja puolestaan elää ja liikkuu teoksen muiden hahmojen kanssa samassa maailmassa ja järjestelee tapahtumia muttei pääse toisten henkilöiden pään sisälle tai tiedä varmuudella, mitä jossakin toisessa paikassa tapahtuu. Minä-kertoja on intiimimpi kuin kaksi muuta, mutta näkökulma on rajatumpi. Minä-kertoja on usein epäluotettava kertoja.
- Kertojan näkyvyys vaihtelee runsaasti. Näkökulmatekniikalla tarkoitetaan tapahtumien tarkastelemista usean eri kertojan silmin.
- Fokalisaatiolla tarkoitetaan sitä, että kerronta suodattuu tietystä näkökulmasta. Tapahtumat näytetään esimerkiksi tietyn henkilön silmin. Kertoja siis kertoo, mutta asiat ja tapahtumat näyttäytyvät jonkun tietyn henkilön tajunnan läpi - tämä henkilö on siis fokalisoija. Fokalisaatio vaihtelee yleensä tarinan aikana: perspektiivi on välillä kertojalla ja välillä henkilöllä. Fokalisaation avulla kertoja voi eläytyä henkilöhahmon tunteisiin ilman kaikkitietävää ja suoraa kerrontaotetta.
- Toinen tärkeä käsite kertomusten avaamiseen on juoni eli tapahtumajärjestys. Juonta saa purettua paitsi tapahtumien peräkkäisyyttä erittelemällä, myös etsimällä, millaisiin jaksoihin kertomus voidaan jakaa, millaisia juonta kuljettavia konflikteja löytyy ja miten esim. novelli alkaa ja päättyy. Kannattaa myös etsiä kertomuksesta käännekohtaa tai huippukohtaa.

Äi 3 Kirjallisuuden keinoja ja tulkintaa (Eeva Hämäläinen)

Kirjallisuuden keinoja ja tulkintaa (ÄI3)

Kurssisuunnitelma, 75 minuutin oppitunnit

Tunti	Aihe	Oppikirja	Tehtäväkirja
11.2. 1	Kurssin esittely ja suunnittelu, lämmittely sekä luettavien kirjojen ja niiden käsittelytapojen valinta	-	Kolme hyvää kysymystä Luku 1 Luku 2
12.2. 2	Kohti novellin tulkintaa: kertoja ja fokalisaatio sekä juoni eli tapahtumajärjestys	Luku 6 sekä luvusta 7 alaluvut Proosan lajit ja juoni, Kertoja ja Fokalisaatio	Luvut 3 ja 4
16.2. 3	Henkilökuvaus sekä aihe, motiivi ja teema	Luvusta 7 alaluvut Henkilöhahmot, Kerronnan kulku, Kehyskertomus ja sisäkertomus sekä Aihe, motiivi ja teema	Luvut 5 ja 6
18.2. 4	Klassikkonovelleja	Luvusta 7 alaluku Novellin lajeja	Luku 7
19.2. 5	Erilaisten novellien avaamista Näin teet novellianalyysin	Luku 8
23.2. 6	Kohti runon tulkintaa ja runon puhuja	Luvusta 8 alaluvut Runous on ääntä ja kirjoitusta sekä Runon puhujia ja puhetilanteita Kohti draaman tulkintaa luku 9, luvusta 9 alaluku Draaman synty ja päälajit	Luvut 9 ja 10 Luvut 15, 16, 17

25.2. 7	Runon kuvallisuus sekä runon äänteet, rytmi ja mitta	Luvusta 8 alaluvut Runon kuvallisuus, Runon äännetaso sekä Runon rytmi ja mitta	Luvut 11 ja 12

26.2. 8	Runo ja intertekstuaalisuus	Luvusta 10 alaluku Konteksti, intertekstuaalisuus ja aukot	Luku 13
2.3. 9	Kielikuvat, runon kuvallisuus, Näin teet runoanalyysin	Luku 60 sekä luvusta 63 alaluku Sanavalinnat Luvusta 8 alaluku Näin teet runoanalyysin	Luvut 22 ja 23 Luvut 8 ja 14
4.3. 10	Runokansion viimeistely ja palautus
5.3. 11	Kuvien tulkintaa HUOM.: TÄSSÄ VÄLISSÄ ON TALVILOMAVIIKKO (viikko 10).	Luku 5	Luku 19
16.3. 12	Novellikeskustelut ryhmissä		Luku 20
18.3. 13	Novellikeskustelut ryhmissä	Luvusta 35 alaluku Sarjakuva	Luku 21
19.3. 14	Novellikeskustelut ryhmissä	-	Luku 2
23.5. 25.3. 26.3. 15	Elokuva Sarjakuva Kurssin päätös Kokeeseen valmistautumista Itsearviointia	-	Luvut 25–27

Lisäksi sähköinen lukutaidon koe (Abitti-koe) koeviikolla

Kurssin arviointiperusteet:

– Ryhmäkeskustelu ja tehtäviä ryhmittäin novellikokoelman Myös näin voi elää novelleista (16.3. alkaen)
– Runokansio (Palauta 4.3. mennessä)
– Arviointiviikon koe, jossa lukutaidon vastauksen laatiminen JOKO runosta TAI novellista
– Tuntityöskentely

Kurssin aikana tarvitset Särmän käsikirjaa painettuna tai sähköisenä sekä digitaalista kurssivihkoa. Lisäksi saat lainaksi yhden koulukirjaston novellikokoelman novellitehtävää varten ja lainaat kirjastosta yhden runokokoelman runokansiota varten.