Ilmiöpohjaisella opetuksella ja oppimisella tarkoitetaan useimmiten oppiainerajoja rikkovaa, tutkivaa otetta oppimiseen. Lähtökohtana ovat kokonaisvaltaiset, todellisen maailman ilmiöt, joita tarkastellaan kokonaisina, aidossa kontekstissa. 

Opetussuunnitelman perusteet 2016 pohjautuvat oppimiskäsitykseen, jossa oppilas yhdessä toisten kanssa rakentaa omaa tulkintaansa maailmasta. Oppiminen on muuttumista eikä pelkästään tiedon lisääntymistä. Tiedonhankinta nähdään kysymysvastausprosessina, jolla pyritään yhä syvempään ymmärrykseen. Tietoa ei voi siirtää, sitä voi vain rakentaa. Keskeistä oppimisessa on myös sosiaalisesti jaettu älykkyys. Erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan eikä kaikkien tarvitse osata kaikkea. Ryhmä on älykkäämpi kuin yksilöt yhteensä.



Ilmiöpohjaisessa oppimisessa painopiste siirtyy opetuksesta oppimiseen. Ilmiöpohjainen oppiminen auttaa oppilasta kokoamaan sirpalemaista tietoa informaatiotulvan keskellä. Oppilaan on helpompi oppia kokonaisuuksia sirpaletiedon sijaan. Kyseessä ei ole uusi mullistava pedagoginen malli, vaan hyvin perinteinen ja luonnollinen tapa oppia uusia asioita.

Ilmiöpohjaisessa oppimisessa keskeistä on mielekkyyden kokemus, motivaation kasvaminen, tarjolla olevien oppimisympäristöjen monipuolinen hyödyntäminen ja oppimisen yhteisöllisyys. Tärkeintä on matka, eivät lopputuotokset.