Olin jo pitkään pohtinut takaraivossani, minkälaista vapaaehtoistyötä voisin tehdä. Minulla oli tarve tehdä jotain hyvää, oppia auttamaan, kuuntelemaan, olemaan läsnä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Olin myös itse läpikäynyt työuupumuksen, mikä oli entisestään nostanut haluani edistää mielen hyvinvointia ja lieventää tabua mielenterveyteen liittyvien ongelmien ympäriltä.

Kun näillä kriteereillä aloitin googlailun, löysin nopeasti kriisikeskus Osviitan nettisivut. Vapaaehtoisena tukihenkilönä toimiminen vaikutti juuri siltä, mitä etsin: konkreettista auttamista, toiminnalla selkeät raamit, koulutus vapaaehtoistyöhön ja joustavat aikataulut. Täytin saman tien hakemuksen tukihenkilökoulutukseen. Ajoitus olikin loistava, sillä käynnissä oli haastattelut seuraavaa koulutusta varten ja niinpä pääsin tuumasta toimeen turhia aikailematta.

Tukihenkilön roolissa toimiminen tuntui yllättävän luontevalta: sekä asiakastapaamiset että puhelut olivat pohjimmiltaan vuorovaikutustilanteita, joissa osasin toimia omana itsenäni aivan riittävän hienosti. Asiakkaan kohtaaminen kasvokkain jännitti enemmän kuin puhelintyö.

Sosionomiopiskelija Roosa Klemetti toimi vapaaehtoisena Nuorten turvatalon kriisimajoituksessa Vantaalla. Vapaaehtoisen tehtäviin Punaisen Ristin Vantaan Nuorten turvatalon kriisimajoituksessa Rekolassa kuuluvat monenlaiset tehtävät. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset kotityöt, kuten ruoan tekeminen ja pyykin pesu, sekä esimerkiksi läksyjen perään kysyminen eli ihan samanlaisia asioita, kuin mitä aikuisen rooliin kotonakin kuuluisi. Vapaaehtoisen kanssa Turvatalossa toimii aina työpari eli kenenkään ei tarvitse olla yksin vastuussa nuorista. Turvatalo on auki joka päivä, ja kriisimajoitusta on tarjolla nuorille iltapäivä viidestä kello kymmeneen aamulla. Vapaaehtoinen viettää nuorten kanssa aikaa illalla aina klo 22 asti, jonka jälkeen hän jää talolle yöksi. Turvatalossa olevat nuoret ovat keskimäärin noin 15 vuotiaita, mutta ikärajaa talossa ei ole, ja mukana on välillä myös täysi-ikäisiä.

Yksi vapaaehtoisen tärkeimpiä tehtäviä on olla läsnä nuorille turvallisena aikuisena.

Sosionomiopiskelija Kaisu Räty toimi vapaaehtoisena SPR:n Vantaan Nuorten turvatalon verkkoauttamisessa ”Sekaisin Chatissa”. Hän kertoo oppineensa ”Sekaisin Chatissa” erilaisissa elämäntilanteissa olevien nuorten kohtaamista virtuaalisesti, ratkaisukeskeisyyttä sekä positiivisten voimavarojen ja mahdollisuuksien etsimistä yhdessä nuoren kanssa. Turvatalon chatin päivystysvuorot ovat joka tiistai klo 18-20. Vapaaehtoiset keskustelevat chatissa nuorten mieltä askarruttavista pienistä ja isommistakin asioista. Keskustelunaiheet painottuvat nuorten mielenterveyteen, ahdistukseen tai masennukseen

Nanna: Työharjoittelijasta vapaaehtoiseksi

Astuin Mummon Kammariin ensimmäistä kertaa ikinä työharjoitteluni alussa ja vastaanotto ja tunnelma oli heti lämmin ja kodikas. Ihmiset olivat avuliaita ja tunsin oloni todella tervetulleeksi.

Olin kuullut Mummarista, mutta minulla ei ollut käsitystä siitä, miten monipuolista heidän toimintansa on. Maanantaisin peittotalkoissa kudotaan peittoja katastrofialueille, muina päivinä valmistuu ihania myssyjä, villasukkia, vauvan vaatteita, lohtuhuiveja, kortteja,
avaimenperiä ja vaikka mitä Mummon Puotiin sekä hyväntekeväisyyskohteisiin, joiden tuotolla työllistetään nuoria kavereiksi vanhuksille sekä autetaan lähetyskohteissa. Lisäksi on tarjolla taukojumppaa sekä kulttuurielämyksiä, kuten musiikkiesityksiä ja kirjallisuuspiiriä.
Harjoitteluni aikana pääsin kuulemaan esimerkiksi taidemaalarin tarinan ja näkemään nukketeatteria.

Daniela Karlsson: Työskentelin vapaaehtoisena Intiassa…

…puoli vuotta kaudella 2018–19 Bangaloressa Intiassa organisaatiossa, joka mahdollistaa myös heikoimmassa asemassa oleville lapsille mahdollisuuden käydä koulua. Organisaatioon kuuluu koulu (1.–9. luokat) sekä hostelli, jossa heikommassa asemassa olevat oppilaat asuvat ympäri vuoden lukuun ottamatta kesä- ja talvilomaa.

Vapaaehtoisaikanani koulussa oppilaita oli noin viisisataa, heistä hostellissa asui 69. Organisaatiossa työskenteli kahdeksan opettajaa ja kymmenisen työntekijää sekä kolme vapaaehtoista – minä ja kaksi vapaaehtoista Saksasta.

Askareihini vapaaehtoisena kuului opettaa koulukäyntikieltä eli englantia, joka ei ollut lasten äidinkieli. Lisäksi lasten vapaa-ajalla teimme yhdessä erilaisia tehtäviä maantieteellisistä projekteista käsitöihin. Päivät lasten kanssa olivat melko vauhdikkaita mutta myös erittäin antoisia. Koin, että merkityksellisin osa työtehtävistäni oli olla aikuisena tukena lapsille.

Vilma Nihti: Työskentelin vapaaehtoisena…

…vuoden kaudella 2012–13 Turrialban pikkukaupungissa, Costa Rican terveysministeriön ylläpitämässä päiväkodissa. Tällaisia päiväkoteja on Turrialbassa muitakin. Paikka tarjosi vähävaraisten perheiden lapsille päivähoitoa sekä mahdollisuuden ruokailla, jälkimmäisen myös raskaana oleville äideille. Joka kuukausi päiväkoti jakoi lisäksi maitoa perheille.

Vapaaehtoistyöpaikassani työskentelin neljän hengen tiimissä, johon kuuluivat lastentarhanopettaja, kaksi keittiötyöntekijää ja minä. Päiväkodin vanhempaintoimikunta osallistui toimintaan järjestämällä varainkeruuta, sekä auttamalla tapahtumien järjestelyissä. Päiväkodin tilat olivat varsin pienet lasten lukumäärään nähden ja virikkeet siellä rajallisia, mutta kuitenkin päiväkoti tarjosi lapsille huolenpitoa ja paikan olla.