Sunnuntaina 4.12. kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentällä monenkirjavissa tunnelmissa. Ilmassa oli innostusta ja jännitystä Prahaan lähtemisestä, pientä huolta siitä, kuinka arki kotimaassa hoituu ilman meitä, niin kotona kuin työssäkin, ja myös pientä väsymystä vaativan työviikon jäljiltä. Mutta päällimmäisenä varmasti jokaisella oli ilo ja hyvä fiilis siitä, että pääsemme työn puitteissa kokemaan jotain erilaista ja oppimaan uutta sekä kerrankin meillä olisi aikaa myös olla toistemme seurassa kiireettömästi.

Koulumme on saanut vuonna 2020 Erasmus+-rahoituksen henkilökunnan täydennyskoulutusprojektiin, jonka tavoitteena on työhyvinvoinnin ja kansainvälistymisen edistäminen koko työyhteisössä. Projekti kestää kolme vuotta, ja sen aikana yhteensä 20 henkilökunnan jäsentä osallistuu koulutuksiin ympäri Eurooppaa. Tänä lukuvuonna meidän reissumme on ensimmäinen ja poikkeuksellisesti meitä on jopa viisi lähtijää kerralla.

Sunnuntai oli matkustuspäivä ja saavuimme puolilta päivin pilviseen Prahaan. Löysimme hotellin ja seikkailimme kaupungilla. Mielessä kävi myös, miten kokonainen viikko tulee sujumaan ja miten saamme ajan kulumaan, kun ohjelmassa on vain koulutusta. Paljon muita suunnitelmia emme olleet ennen lähtöä ehtineet tekemään. Onneksi Praha on upea kaupunki ja näkemistä kyllä riittää.

Maanantai oli koulutuksen ensimmäinen päivä. Kouluttajamme Bará on miellyttävä ja asiastaan innostunut. Koulutuksen aiheena on Coaching and Mentoring. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului sekä lyhyt henkilökohtainen esittäytyminen että pidempi oman oppilaitoksen esittely. Tämän lisäksi mietimme tavoitteita kurssille ja pohdimme termejä teaching, coaching, mentoring ja training. Itselleni teki hyvää pureutua tarkemmin miettimään, mitä eroa näillä termeillä on. Mikä on esimerkiksi mentorin ja mentoroitavan rooli? Missä määrin kummallakin on asiantuntijuutta kussakin toimintamallissa? Miten käännämme nämä sanat suomeksi? 

Ryhmäämme kuuluu meidän viiden suomalaisen lisäksi kuusi muuta opetusalan henkilöä: kolme Kroatiasta, yksi Virosta, yksi Espanjasta ja yksi Arabiemiraateista. Työskentelimme vaihtuvissa pienryhmissä. Mitä tavoitteisiin tulee, kurssisisältöjen lisäksi tärkeä tavoite onkin tutustua eri maista kotoisin oleviin opettajiin, vaihtaa kokemuksia heidän kanssaan ja saada tietoa ja ymmärrystä eri maiden koulutusjärjestelmistä.

Iltapäivällä lähdimme opastetulle kaupunkikierrokselle ja saimme kattavan yleiskäsityksen Tsekin historiasta ja niistä tekijöistä historiassa, jotka vaikuttavat vielä tänäänkin tsekkiläisessä yhteiskunnassa. Yksi mielenkiintoinen ajatus oli, että Praha, joka sanana tarkoittaa oven kynnystä, on jonkinlainen portti reaalitodellisuuden ja myyttien täyttämän todellisuuden välillä. Prahassa on paljon tarinoita, jotka ovat vain tarinoita mutta jotka muokkaavat paljon ihmisten käsityksiä aivan kuin ne olisivat oikeasti tapahtuneet. Näin on varmasti jokaisessa yhteiskunnassa. Oppaamme Robert oli huikea tarinankertoja ja samalla saimme helposti päivittäisen askeltavoitteen täyteen. Ilta päättyi tsekkiläiseen illalliseen Café Louvressa. Vatsa täynnä knöödeleitä ja gulassia oli mukava kulkea porukalla halki Prahan illan hotellille ja huomenna, kun Suomi juhlii itsenäisyyttä, me pääsemme pureutumaan tarkemmin kurssimme aiheisiin.