MoMo -valmennukset tiimille
MOMO 4, 15.4.2020
Neljäs MoMo tapaaminen pidettiin poikkeustilanteessa etänä. Hankkeesta mukana olivat Päivi ja Johanna, koululta Sanna, Anna-Maija ja Kimmo. Tällä kertaa aiheena loppukevään työskentelyn kirkastaminen tavoitteineen ja toimintasuunnitelmineen koronavirus huomioon ottaen. Kevään painopistealueina ovat olleet tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä tiimit suunnittelun ja johtamisen välineenä. Molemmat tavoitteet asettuvat mainiosti myös etäopetuksen viitekehykseen.
Aluksi tietysti päivitimme nykytilanteen ja jokainen sai kertoa omasta näkökulmastaan, miten poikkeustilanteen työskentely on tähän mennessä sujunut ja millaisia kokemuksia ja havaintoja kukin on tehnyt. Vaikka uusi tilanne on tuonut mukanaan uusia haasteita ja erilaisia vaikeuksia kaikkien arkeen, on etäopetus ja -ohjaus sekä lähiopetus saatu lyhyessä ajassa toimimaan hyvin.
Apuna suunnittelussa ja olennaisen etsimisessä oli "tekojen portaat", jossa lähdettiin liikkeelle visiosta. Keskustelun jälkeen visio loppukevään toiminnalle syntyi. Ajatuksena on pyrkiä tuomaan etäopetusasetelmaa lähemmäksi normaalia koulupäivää. Koulun arjessa opettajat, oppilaat ja koulun muu henkilökunta kohtaavat jatkuvasti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, jotka nykytilanteessa jäävät paljon vähemmälle. Tulevassa työskentelyssä pyrimme siihen, että asioita suunnitellaan ja tehdään enemmän oppilaslähtöisesti, huolehditaan hyvästä vuorovaikutuksesta, opettajien ja oppilaiden hyvinvoinnista sekä erityisesti päättöluokkalaisten viimeisestä kuukaudesta peruskoulussa. Suunnittelimme myös yhdessä keinoja, joiden avulla tavoitteisiin päästäisiin. 'Tekojen portaiden' askelmien kysymykset: mitä, miten ja kenen kanssa olivat siinä tukena.
Huomenna aamusta aloitetaan!:)
Aluksi tietysti päivitimme nykytilanteen ja jokainen sai kertoa omasta näkökulmastaan, miten poikkeustilanteen työskentely on tähän mennessä sujunut ja millaisia kokemuksia ja havaintoja kukin on tehnyt. Vaikka uusi tilanne on tuonut mukanaan uusia haasteita ja erilaisia vaikeuksia kaikkien arkeen, on etäopetus ja -ohjaus sekä lähiopetus saatu lyhyessä ajassa toimimaan hyvin.
Apuna suunnittelussa ja olennaisen etsimisessä oli "tekojen portaat", jossa lähdettiin liikkeelle visiosta. Keskustelun jälkeen visio loppukevään toiminnalle syntyi. Ajatuksena on pyrkiä tuomaan etäopetusasetelmaa lähemmäksi normaalia koulupäivää. Koulun arjessa opettajat, oppilaat ja koulun muu henkilökunta kohtaavat jatkuvasti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa, jotka nykytilanteessa jäävät paljon vähemmälle. Tulevassa työskentelyssä pyrimme siihen, että asioita suunnitellaan ja tehdään enemmän oppilaslähtöisesti, huolehditaan hyvästä vuorovaikutuksesta, opettajien ja oppilaiden hyvinvoinnista sekä erityisesti päättöluokkalaisten viimeisestä kuukaudesta peruskoulussa. Suunnittelimme myös yhdessä keinoja, joiden avulla tavoitteisiin päästäisiin. 'Tekojen portaiden' askelmien kysymykset: mitä, miten ja kenen kanssa olivat siinä tukena.
Huomenna aamusta aloitetaan!:)
MoMo 3, 6.2.2020
Tapasimme Päivin kanssa MoMo 3:n merkeissä hektisen tammikuun jälkeen. Alkutunnelmina totesimme, että tammikuun aikana hankkeen tiimoilta oli meillä ollut hiljaisempaa, sillä monet muut koulun arjessa huomiota vaativat asiat olivat ajaneet edelle eikä aikaa yhteiselle työskentelylle ollut työyhteisössä löytynyt. Tämän vuoksi myös oppilastiimien osalta kehitystyö oli osittain pysähtynyt, toki esimerkiksi hanketiimistämme kuraattori Sanna oli käynyt pitämässä eri luokka-asteilla ryhmäytymiseen liittyviä tunteja, joilla oli myös purettu oppilaiden kokemuksia tiimityöskentelystä tähän mennessä (näitä tunnelmia on kirjattu välilehdellä MoMo-valmennukset työyhteisölle). Koulumme polkua tähän asti pystyykin kuvaamaan niin, että alkuinnostuksen ja kokeilujen jälkeen meillä on tapahtunut selkeä notkahdus, jonka suunta pitäisi nyt saada kääntymään ylöspäin. Tätä ajatusta lähdimme Päivin kanssa purkamaan.
Tällä kertaa Päivi lähti viemään valmennusta eteenpäin tulevaisuuden muistelu -työtavan avulla: "3 vuotta sitten tavoitteena oli...ja nyt se on toteutunutTervon Yhtenäiskoulussa. Mitä tässä välillä on tapahtunut?" Tai näin siis ainakin oli tarkoitus edetä työskentelyssä. Tulevaisuuden muistelu osoittautui meille hyvin haasteelliseksi lähestymistavaksi ja Päivin hyvästä ohjauksesta huolimatta emme oikein saaneet ajatusta kääntymään niin, että nyt, tässä hetkessä muistellaankin tätä hetkeä ja kaikkea sitä, mitä kuvitteellisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut. Niinpä palasimme osittain nykyhetkeen ja lähdimme pohtimaan asiaa sitä kautta, miten haluaisimme asioiden kolmen vuoden päästä olevan.
Kolmen vuoden päästä toivomme olevamme sellaisessa tilanteessa, jossa tiimioppimisen kulttuuri on luotu koko kouluun ja että meillä olisi koulu, jossa jokainen olisi löytänyt oman paikkansa, jokaisella lapsella esimerkiksi olisi ryhmä, johon hän aidosti tuntisi kuuluvansa. Mitä se sitten tässä välillä vaatii, ainakin prosessin käynnistämistä uudelleen, sillä kuten edellä todettiin, nyt on ollut aiheen tiimoilta hiljaisempaa. Tiimioppiminen ja uudenlaisen toimintakulttuurin luominen täytyy aiheena pitää aktiivisesti keskustelussa, muuten se unohtuu hyvin äkkiä. Meidän täytyy päästä yhteiseen ymmärrykseen, luoda yhteinen visio, siitä, mitä ja miksi me haluamme koulussamme tehdä. Tämä myös edellyttää kaikkien toimijoiden roolien tarkastelua ja jokaisen asiantuntijuuden hyödyntämistä. Myös rakenteita täytyy tarkastella esimerkiksi sen osalta, miten työssäoppiminen saadaan osaksi koulumme kulttuuria tai millaisia aikuisten tiimejä talossamme on ja kannattaisi olla. Paljon on tehty uusia asioita ja suunniteltu tulevaa, mutta juuri vision kristallisoiminen vielä uupuu.
Tavoitteisiin pääseminen vaatii aikaa, erityisesti rehtorilta, mutta koko yhteisöltä. Muutos ei tapahdu hetkessä ja Päivillä olikin tarjota yksi työkalu, jota ehkä voisi käyttää yhteisen tavoitteen ja yhteisten ongelmien ratkaisemisen apuna. OPH:n kokeilunkeskuksen ongelmanratkaisutyökalua kokeilimme tämän valmennuskerran päätteeksi. Valitsimme hanketiimissämme yhden keskustelun aikana pinnalle nouseen ongelman/haasteen (oppilasryhmien/tiimien ohjaaminen) ja lähdimme purkamaan sitä työkalun avulla. Totesimme, että tämä oli sellainen työkalu, jota voisi kokeilla myös koulussa ja jonka avulla voisimme keskustella meitä haastavista asioista. Päivi totesi, että ongelmia ja niiden herättämiä tunteita ei pidä säikähtää, vaan tärkeää on nimenomaan se, että tunnistetaan ongelma ja kohdataan se ratkaisukeskeisellä työtavalla. Tämä päässee siis käyttöön.
Päätimme MoMo 3:n väliherätyksen kokeneina, eli selväksi oli käynyt se, että jos emme pidä aihetta aktiivisesti esillä, se unohtuu. Kevääksi tehdyt suunnitelmat on aika kaivaa jälleen esiin ja keskeneräisiin asioihin olisi hyvä tarttua mahdollisimman pian. Ongelmien ratkaisuun saimme yhden työkalun lisää ja sitä kannattaa ehdottomasti vielä kevään aikana kokeilla esimerkiksi opetiimeissä. Myös ensi vuoden suunnittelua täytyy käynnistellä ja tiimioppimivan kulttuurin edistämiseen luoda omat raaminsa, aivan kuten meillä on esimerkiksi DigiTutor ja TunneTutor -hankkeiden osalta. Koska kuten Päivi meille totesi, "se työ tulee näkymään tulevaisuudessa" ja niin sen pitääkin näkyä.
Tällä kertaa Päivi lähti viemään valmennusta eteenpäin tulevaisuuden muistelu -työtavan avulla: "3 vuotta sitten tavoitteena oli...ja nyt se on toteutunutTervon Yhtenäiskoulussa. Mitä tässä välillä on tapahtunut?" Tai näin siis ainakin oli tarkoitus edetä työskentelyssä. Tulevaisuuden muistelu osoittautui meille hyvin haasteelliseksi lähestymistavaksi ja Päivin hyvästä ohjauksesta huolimatta emme oikein saaneet ajatusta kääntymään niin, että nyt, tässä hetkessä muistellaankin tätä hetkeä ja kaikkea sitä, mitä kuvitteellisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut. Niinpä palasimme osittain nykyhetkeen ja lähdimme pohtimaan asiaa sitä kautta, miten haluaisimme asioiden kolmen vuoden päästä olevan.
Kolmen vuoden päästä toivomme olevamme sellaisessa tilanteessa, jossa tiimioppimisen kulttuuri on luotu koko kouluun ja että meillä olisi koulu, jossa jokainen olisi löytänyt oman paikkansa, jokaisella lapsella esimerkiksi olisi ryhmä, johon hän aidosti tuntisi kuuluvansa. Mitä se sitten tässä välillä vaatii, ainakin prosessin käynnistämistä uudelleen, sillä kuten edellä todettiin, nyt on ollut aiheen tiimoilta hiljaisempaa. Tiimioppiminen ja uudenlaisen toimintakulttuurin luominen täytyy aiheena pitää aktiivisesti keskustelussa, muuten se unohtuu hyvin äkkiä. Meidän täytyy päästä yhteiseen ymmärrykseen, luoda yhteinen visio, siitä, mitä ja miksi me haluamme koulussamme tehdä. Tämä myös edellyttää kaikkien toimijoiden roolien tarkastelua ja jokaisen asiantuntijuuden hyödyntämistä. Myös rakenteita täytyy tarkastella esimerkiksi sen osalta, miten työssäoppiminen saadaan osaksi koulumme kulttuuria tai millaisia aikuisten tiimejä talossamme on ja kannattaisi olla. Paljon on tehty uusia asioita ja suunniteltu tulevaa, mutta juuri vision kristallisoiminen vielä uupuu.
Tavoitteisiin pääseminen vaatii aikaa, erityisesti rehtorilta, mutta koko yhteisöltä. Muutos ei tapahdu hetkessä ja Päivillä olikin tarjota yksi työkalu, jota ehkä voisi käyttää yhteisen tavoitteen ja yhteisten ongelmien ratkaisemisen apuna. OPH:n kokeilunkeskuksen ongelmanratkaisutyökalua kokeilimme tämän valmennuskerran päätteeksi. Valitsimme hanketiimissämme yhden keskustelun aikana pinnalle nouseen ongelman/haasteen (oppilasryhmien/tiimien ohjaaminen) ja lähdimme purkamaan sitä työkalun avulla. Totesimme, että tämä oli sellainen työkalu, jota voisi kokeilla myös koulussa ja jonka avulla voisimme keskustella meitä haastavista asioista. Päivi totesi, että ongelmia ja niiden herättämiä tunteita ei pidä säikähtää, vaan tärkeää on nimenomaan se, että tunnistetaan ongelma ja kohdataan se ratkaisukeskeisellä työtavalla. Tämä päässee siis käyttöön.
Päätimme MoMo 3:n väliherätyksen kokeneina, eli selväksi oli käynyt se, että jos emme pidä aihetta aktiivisesti esillä, se unohtuu. Kevääksi tehdyt suunnitelmat on aika kaivaa jälleen esiin ja keskeneräisiin asioihin olisi hyvä tarttua mahdollisimman pian. Ongelmien ratkaisuun saimme yhden työkalun lisää ja sitä kannattaa ehdottomasti vielä kevään aikana kokeilla esimerkiksi opetiimeissä. Myös ensi vuoden suunnittelua täytyy käynnistellä ja tiimioppimivan kulttuurin edistämiseen luoda omat raaminsa, aivan kuten meillä on esimerkiksi DigiTutor ja TunneTutor -hankkeiden osalta. Koska kuten Päivi meille totesi, "se työ tulee näkymään tulevaisuudessa" ja niin sen pitääkin näkyä.
MoMo 2, 19.11.2019
Kokoonnuimme Päivin ja Tuulan kanssa MoMo 2:n tiimoilta 19.11.2019. Paikalla tiimistämme olivat Sanna ja Hanna, sekä Sannan harjoittelija Enni. Ennakkovalmistautumisena hanketiimimme oli saanut materiaalia opettaja-oppilassuuhteesen, opettajan tunnetaitoihin, dialogiin ja ryhmäprosesseihin liittyen.
Check-inissä kävimme läpi tähänastisia oivalluksia ja oppimiskokemuksia ja jatkoimme sillä, miten työskentely työyhteisössä on edennyt. Näiden myötä keskusteluun nousi esimerkiksi toisten kunnioittaminen ja toimivan tiimin kulmakivet (psykologinen turvallisuus, luottamus, rakenne ja selkeys, merkitys, vaikuttavuus).
Työskentelyvaiheessa pohdimme ennakkomateriaalien kautta heränneitä ajatuksia ja Rakenna oppiva ryhmä -kirjan 10. luvun kysymysten avulla meitä eniten puhuttelevia asioita. Näitä olivat mm. opettajien tunnetaidot, kohtaaminen (opettaja-oppilas, oppilas-oppilas) ja ryhmäprosessien ohjaaminen. Pohdimme myös millaisia muutoksia koulussa tulisi tapahtua, jotta kaikki voisivat kokea koulunkäynnin turvalliseksi ja keskittyä oppimiseen. Myös syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden tukeminen opetusjärjestelyin sekä suur- ja pienryhmien dynamiikka ja ohjaaminen nousivat keskusteluun. Päivi ja Tuula vinkkasivat, että näitä Rakenna oppiva ryhmä -kirjan 10. luvun kysymyksiä kannattaa käyttää myös työyhteisövalmennuksessa ja valita sieltä sellaisia kysymyksiä, jotka ovat meidän koululle juuri sillä hetkellä oleellisimpia.
MoMo 3:n sovimme vasta tammikuun lopulle, sillä arvelimme, että tarvitsemme tässä välissä aikaa työyhteisössä työskentelylle ja kokeiluille. Seuraavassa valmennuksessa keskittyisimme ryhmäprosesseihin ja sellaisiin rakenteisiin, jotka tukisivat tiimioppimista, sillä rakenteiden joustavuus/joustamattomuus oli noussut esille yhtenä haasteena edellisellä työyhteisökerrallamme.
Check-inissä kävimme läpi tähänastisia oivalluksia ja oppimiskokemuksia ja jatkoimme sillä, miten työskentely työyhteisössä on edennyt. Näiden myötä keskusteluun nousi esimerkiksi toisten kunnioittaminen ja toimivan tiimin kulmakivet (psykologinen turvallisuus, luottamus, rakenne ja selkeys, merkitys, vaikuttavuus).
Työskentelyvaiheessa pohdimme ennakkomateriaalien kautta heränneitä ajatuksia ja Rakenna oppiva ryhmä -kirjan 10. luvun kysymysten avulla meitä eniten puhuttelevia asioita. Näitä olivat mm. opettajien tunnetaidot, kohtaaminen (opettaja-oppilas, oppilas-oppilas) ja ryhmäprosessien ohjaaminen. Pohdimme myös millaisia muutoksia koulussa tulisi tapahtua, jotta kaikki voisivat kokea koulunkäynnin turvalliseksi ja keskittyä oppimiseen. Myös syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden tukeminen opetusjärjestelyin sekä suur- ja pienryhmien dynamiikka ja ohjaaminen nousivat keskusteluun. Päivi ja Tuula vinkkasivat, että näitä Rakenna oppiva ryhmä -kirjan 10. luvun kysymyksiä kannattaa käyttää myös työyhteisövalmennuksessa ja valita sieltä sellaisia kysymyksiä, jotka ovat meidän koululle juuri sillä hetkellä oleellisimpia.
MoMo 3:n sovimme vasta tammikuun lopulle, sillä arvelimme, että tarvitsemme tässä välissä aikaa työyhteisössä työskentelylle ja kokeiluille. Seuraavassa valmennuksessa keskittyisimme ryhmäprosesseihin ja sellaisiin rakenteisiin, jotka tukisivat tiimioppimista, sillä rakenteiden joustavuus/joustamattomuus oli noussut esille yhtenä haasteena edellisellä työyhteisökerrallamme.
Tiimivalmentajien ensikäynti 24.9.2019 (MoMo1)
Tuula, Päivi ja Johanna vierailivat koulullamme aloittelemassa tiimivalmennusta. Omasta tiimistämme paikalla olivat Kimmo ja Hanna, Sanna ei valitettavasti päässyt tällä kertaa paikalle. Valmentajat kävivät kanssamme läpi hankkeen kulkua pääpolkujen kautta ja antoivat eväitä työyhteisövalmennuksen aloittamiselle. Johannan kanssa sovimme, että hänen draamaosuutensa tulee sijoittumaan kevätlukukaudelle ja täsmennämme näiden valmennusten tarkemmat ajat ja sisällöt myöhemmin.
Ensikäynnin päätteeksi tuntui, että sisältöä hankkeessa on paljon. Mutta kuten valmentajatkin muistuttivat, jokainen koulu etenee omaan tahtiinsa ja tarttuu niihin asioihin, jotka omassa yhteisössä ovat keskeisiä. Syytä paniikkiin ei siis ole!
Ensikäynnin päätteeksi tuntui, että sisältöä hankkeessa on paljon. Mutta kuten valmentajatkin muistuttivat, jokainen koulu etenee omaan tahtiinsa ja tarttuu niihin asioihin, jotka omassa yhteisössä ovat keskeisiä. Syytä paniikkiin ei siis ole!