Tiimioppimisen Startti
Tiimioppimisen startti
4. tapaaminen, viimeinen silaus
Haapaniemen matkailu otti meidät vastaan viimeistä kertaa perjantaina 13.12. keskustelemaan tulevaisuudesta ja kokoamaan yhteen syksyn antia. Päivä aloitettiin juhlavasti alkumaljoilla ja vaikka monella alkoi syksyn rasitukset jo tuntua niin fyysisesti kuin henkisestikin, yhteinen keskustelu lähti jälleen soljumaan luontevasti. Jo check-inissä oli hienoa kuulla muiden koulujen kuulumisia ja onnistumisia tiimioppimisen saralla.
Jakaannuimme neljään tiimiin tällä kertaa vapaaehtoisten lilla tränareiden kanssa. Tiimeissä kokosimme yhteen omaa sekä oman koulun oppimista (jotka kulkevat käsi kädessä, kuten tiimissämme todettiin). Oli hienoa huomata, miten paljon samankaltaisia ajatuksia oli syksyn aikana syntynyt. Ja sitten kun kokoonnuimme kaikkien tiimien kanssa yhteen pohtimaan mikä on meissä ja kouluilla muuttunut, samankaltaisuuksia tuli esiin paljon. Muutoksia oli tapahtunut niin ajattelussa kuin toiminnassa, opettajissa ja oppilaissa. Keskustelukulttuuri opettajien kesken oli muuttunut monessa koulussa avoimempaan ja arvostavampaan suuntaan; dialogirinkiä oli taidettu kokeilla kaikissa kouluissa. Yhteinen ajattelu ja sen voima loisti yhdellä tiimillä kirkkaimpana tähtenä ja sen ajatuksen varmasti jokainen pystyi allekirjoittamaan.
Iltapäivällä saimme aikaa luoda suuntaviivoja tulevaisuuteen oman koulun tiimin kesken. Me Tervon Yhtenäiskoulun osalta teimme selkeän aikatauluksen kevään Parasta Ennen -hankkeen etenemiselle ja tiimioppimiselle sen sisällä. Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty! Keväällä aiomme siis jatkaa vahvasti tiimioppimisen parissa ja osaamista vahvistetaan lukemisilla ja yhteisellä ajattelulla!
Lopun dialogiringissä alkoi jo haikeus hiipiä mieleen. Syksyn yhteinen matka on ollut täynnä uusia kohtaamisia, ihmettelyä, kokeiluja ja ajattelun muuttumista. Tästä on hyvä jatkaa tiimioppimisen matkaa.
Jakaannuimme neljään tiimiin tällä kertaa vapaaehtoisten lilla tränareiden kanssa. Tiimeissä kokosimme yhteen omaa sekä oman koulun oppimista (jotka kulkevat käsi kädessä, kuten tiimissämme todettiin). Oli hienoa huomata, miten paljon samankaltaisia ajatuksia oli syksyn aikana syntynyt. Ja sitten kun kokoonnuimme kaikkien tiimien kanssa yhteen pohtimaan mikä on meissä ja kouluilla muuttunut, samankaltaisuuksia tuli esiin paljon. Muutoksia oli tapahtunut niin ajattelussa kuin toiminnassa, opettajissa ja oppilaissa. Keskustelukulttuuri opettajien kesken oli muuttunut monessa koulussa avoimempaan ja arvostavampaan suuntaan; dialogirinkiä oli taidettu kokeilla kaikissa kouluissa. Yhteinen ajattelu ja sen voima loisti yhdellä tiimillä kirkkaimpana tähtenä ja sen ajatuksen varmasti jokainen pystyi allekirjoittamaan.
Iltapäivällä saimme aikaa luoda suuntaviivoja tulevaisuuteen oman koulun tiimin kesken. Me Tervon Yhtenäiskoulun osalta teimme selkeän aikatauluksen kevään Parasta Ennen -hankkeen etenemiselle ja tiimioppimiselle sen sisällä. Hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty! Keväällä aiomme siis jatkaa vahvasti tiimioppimisen parissa ja osaamista vahvistetaan lukemisilla ja yhteisellä ajattelulla!
Lopun dialogiringissä alkoi jo haikeus hiipiä mieleen. Syksyn yhteinen matka on ollut täynnä uusia kohtaamisia, ihmettelyä, kokeiluja ja ajattelun muuttumista. Tästä on hyvä jatkaa tiimioppimisen matkaa.
3. tapaaminen
13.11.2019
Kolmannella tapaamiskerralla, siis neljännessä päivässä, aiheenamme oli johtajuus. Osallistujat olivat jälleen valmistautuneet päivään perehtymällä aiheeseen jo kirjallisuuden kautta ja kenties käynnistelleet aiheeseen liittyen jo keskusteluakin. Tällä kertaa päivän tiimit oli jo jaettu valmiiksi ja lilla tränaren lisäksi tiimeihin valittiin myös liideri. Tämä toi työskentelyyn osaltaan uudenlaisen mausteensa ja linkittyi myös päivän teemaan.
Tiimien työ polkaistiin käyntiin ilman sen kummempia ohjeita, vetovastuun saaneet saivat keskenään sopia, kumpi on päivän lilla ja kumpi liideri. Omassa tiimissäni keskustelu lähtikin ensin käyntiin sillä, että pohdittiin, mikä näiden kahden roolin ero voisi olla. Ja ihan oikeilla jäljillä oltiin, kun aloimme pohtiä näiden kahden sanan merkityseroa ja sitä kautta roolien eroa. Ajattelimme, että liideri on enemmän se, joka huolehtii, että asiat tulevat tehdyksi ja pitävät työn organisoituna ja käynnissä, eli ehkä perinteisessä mielessä suoremmin johtaa työtä, ja on myös kiinteä osa tiimiä, kun taas tränaren rooli on haastaa ja esittää sellaisia kysymyksiä. jolla ajattelua saadaan vietyä eteenpäin ja keskustelua pidettyä avoimempana, jottei liian aikaisin mennä liian "pieneen" ajatteluun. Tätä asiaa pohtiessamme työstimme siis jo samalla taustalla ajatusta eri tyyppisistä johtajista.
Tiimien piti myös itse valita se suunta, johon päivän työskentely lähtisi menemään. Vaihtoehtojahan oli monia, olisi voitu käsitellä esimerkiksi perinteistä johtajuutta, kaverijohtajuutta, johtajuuden rakentamista tiimeissä, itsensä johtamista ja niin edelleen. Kaksi tiimiä oli valinnut päivän teemaksi itsensä johtamisen, toisessa tiimissä aihetta lähestyttiin enemmän opettajan näkökulmasta, kun taas toisessa oppilas on ajattelun keskiössä. Yhdessä mietittiin asiaa työhyvinvoinnin kautta ja yhdessä pohdittiin yhteistyötä johtajuusnäkökulmasta.
Jo totuttuun tapaan päivän päätteeksi kokoonnuttiin kertomaan muille tiimeille, millaisia ajatuksia päivän aikana on herännyt. Ne tiimit, jotka käsittelivät itsensä johtamista, olivat päätyneet hyvin samanlaisiin pointteihin. Esille nousi mm. se, että jotta itseään voi johtaa, on tunnettava omat heikkoudet ja vahvuudet. Itsensä johtamista on harjoiteltava, sillä se on taito, jonka voi oppia siinä, missä jonkin muunkin taidon. Kehittyäkseen on oltava suunnitelma, tavoite, jota kohti pyrkiä ja omaa kehittymistä on muistettava pohtia ja arvioida, itse ja yhteistyössä muiden kanssa. Rajoja on osattava asettaa ja muistettava, että kaikkeen ei itsekään voi vaikuttaa, eli että yrittää vaikuttaa niihin asioihin, joihin pystyy. Myös palautumiseen on kiinnitettävä huomiota ja muistettava itsensä johtamisen (ja ylipäänsä hyvinvoinnin) perustarpeet, eli lepo, liikunta ja ravinto. Todettiin myös, että varsinkin oppilaat tarvitsevat konkreettisia malleja ja selkeää palautetta toiminnastaan, jotta he tietävät, mitä ja miten itseään voi johtaa. Muistettava on myös se, että kaikkea ei voi muuttaa heti, itsensä johtaminen kannattaa aloittaa pienin askelin ottaen huomioon sen, missä on jo taitava (esim. tunnistaa vahvuutensa) ja keskittyen siihen, mitä seuraavaksi kannattaa huomioida. Sekä muistaa, että tämäkin on prosessi, elinikäinen sellainen.
Työhyvinvoinnin edistämistä pohtinut tiimi toi esim. Juha Tapion Sitkeä sydän -kappaletta omaan työhömme varioiden loistavasti esille työhyvinvointiin vaikuttavia asioita. Heidän 7K:n (kunnioita, kohtaa, kehity, kiinnostu, karsi, kannusta, kikattele) menetelmä oli ytimekäs ja nosti esille asioita, joita meidän kannattaisi joka päivä työssämme muistaa. Viimeisessä tiimissä lähestyttiin aihetta tarinan avulla ja mietittiin yhteistyön voimaa johtamisessa. Heidän esille tuomiinsa Bonon hattuihin kannattaakin tutustua, kun tarkastellaan millaisia erilaisia rooleja tiimeissä voi olla. (Bonon hatuista perusidea esim. täällä.)
Monipuolista pohdintaa siis käytiin johtajuus -teeman ympärillä ja aihetta olisi voinut lähestyä vielä niin monesta muustakin näkökulmasta. Viimeisellä kerralla pureudutaankin sitten tulevaisuuteen, sitä ennen harjoitellaan (toivottavasti) itsensä johtamista, sillä "jotta voit johtaa muita, sinun on osattava johtaa itseäsi".
Kolmannella tapaamiskerralla, siis neljännessä päivässä, aiheenamme oli johtajuus. Osallistujat olivat jälleen valmistautuneet päivään perehtymällä aiheeseen jo kirjallisuuden kautta ja kenties käynnistelleet aiheeseen liittyen jo keskusteluakin. Tällä kertaa päivän tiimit oli jo jaettu valmiiksi ja lilla tränaren lisäksi tiimeihin valittiin myös liideri. Tämä toi työskentelyyn osaltaan uudenlaisen mausteensa ja linkittyi myös päivän teemaan.
Tiimien työ polkaistiin käyntiin ilman sen kummempia ohjeita, vetovastuun saaneet saivat keskenään sopia, kumpi on päivän lilla ja kumpi liideri. Omassa tiimissäni keskustelu lähtikin ensin käyntiin sillä, että pohdittiin, mikä näiden kahden roolin ero voisi olla. Ja ihan oikeilla jäljillä oltiin, kun aloimme pohtiä näiden kahden sanan merkityseroa ja sitä kautta roolien eroa. Ajattelimme, että liideri on enemmän se, joka huolehtii, että asiat tulevat tehdyksi ja pitävät työn organisoituna ja käynnissä, eli ehkä perinteisessä mielessä suoremmin johtaa työtä, ja on myös kiinteä osa tiimiä, kun taas tränaren rooli on haastaa ja esittää sellaisia kysymyksiä. jolla ajattelua saadaan vietyä eteenpäin ja keskustelua pidettyä avoimempana, jottei liian aikaisin mennä liian "pieneen" ajatteluun. Tätä asiaa pohtiessamme työstimme siis jo samalla taustalla ajatusta eri tyyppisistä johtajista.
Tiimien piti myös itse valita se suunta, johon päivän työskentely lähtisi menemään. Vaihtoehtojahan oli monia, olisi voitu käsitellä esimerkiksi perinteistä johtajuutta, kaverijohtajuutta, johtajuuden rakentamista tiimeissä, itsensä johtamista ja niin edelleen. Kaksi tiimiä oli valinnut päivän teemaksi itsensä johtamisen, toisessa tiimissä aihetta lähestyttiin enemmän opettajan näkökulmasta, kun taas toisessa oppilas on ajattelun keskiössä. Yhdessä mietittiin asiaa työhyvinvoinnin kautta ja yhdessä pohdittiin yhteistyötä johtajuusnäkökulmasta.
Jo totuttuun tapaan päivän päätteeksi kokoonnuttiin kertomaan muille tiimeille, millaisia ajatuksia päivän aikana on herännyt. Ne tiimit, jotka käsittelivät itsensä johtamista, olivat päätyneet hyvin samanlaisiin pointteihin. Esille nousi mm. se, että jotta itseään voi johtaa, on tunnettava omat heikkoudet ja vahvuudet. Itsensä johtamista on harjoiteltava, sillä se on taito, jonka voi oppia siinä, missä jonkin muunkin taidon. Kehittyäkseen on oltava suunnitelma, tavoite, jota kohti pyrkiä ja omaa kehittymistä on muistettava pohtia ja arvioida, itse ja yhteistyössä muiden kanssa. Rajoja on osattava asettaa ja muistettava, että kaikkeen ei itsekään voi vaikuttaa, eli että yrittää vaikuttaa niihin asioihin, joihin pystyy. Myös palautumiseen on kiinnitettävä huomiota ja muistettava itsensä johtamisen (ja ylipäänsä hyvinvoinnin) perustarpeet, eli lepo, liikunta ja ravinto. Todettiin myös, että varsinkin oppilaat tarvitsevat konkreettisia malleja ja selkeää palautetta toiminnastaan, jotta he tietävät, mitä ja miten itseään voi johtaa. Muistettava on myös se, että kaikkea ei voi muuttaa heti, itsensä johtaminen kannattaa aloittaa pienin askelin ottaen huomioon sen, missä on jo taitava (esim. tunnistaa vahvuutensa) ja keskittyen siihen, mitä seuraavaksi kannattaa huomioida. Sekä muistaa, että tämäkin on prosessi, elinikäinen sellainen.
Työhyvinvoinnin edistämistä pohtinut tiimi toi esim. Juha Tapion Sitkeä sydän -kappaletta omaan työhömme varioiden loistavasti esille työhyvinvointiin vaikuttavia asioita. Heidän 7K:n (kunnioita, kohtaa, kehity, kiinnostu, karsi, kannusta, kikattele) menetelmä oli ytimekäs ja nosti esille asioita, joita meidän kannattaisi joka päivä työssämme muistaa. Viimeisessä tiimissä lähestyttiin aihetta tarinan avulla ja mietittiin yhteistyön voimaa johtamisessa. Heidän esille tuomiinsa Bonon hattuihin kannattaakin tutustua, kun tarkastellaan millaisia erilaisia rooleja tiimeissä voi olla. (Bonon hatuista perusidea esim. täällä.)
Monipuolista pohdintaa siis käytiin johtajuus -teeman ympärillä ja aihetta olisi voinut lähestyä vielä niin monesta muustakin näkökulmasta. Viimeisellä kerralla pureudutaankin sitten tulevaisuuteen, sitä ennen harjoitellaan (toivottavasti) itsensä johtamista, sillä "jotta voit johtaa muita, sinun on osattava johtaa itseäsi".
2. tapaaminen (kaksi päivää)
23.-24.10. 2019 Haapaniemen matkailu, Iisalmi
Kokoonnuimme tutulla porukalla jälleen Haapaniemen matkailun tiloihin jatkamaan Tiimioppimisen Startti-valmennusta. Tällä kertaa vuorossa oli kahden päivän intensiivinen koulutus, jossa yöpyjillä ei tiimioppimisen pohtiminen tainnut katketa ennen kuin uni ensimmäisenä iltana voitti. Näiden kahden päivän aikana aiheinamme olivat tiimioppimisen perustat (filosofia, ydinosaamiset ja työkalut) sekä tiimioppivan kulttuurin rakentaminen.
Lilla tränaret päättivät jakaa tiimit tällä kertaa sattumanvaraisesti jako viiteen-periaatteella. Kun edellisellä kerralla oli työskennelty työroolin mukaisissa tiimeissä, olivat tiimit tällä kertaa heterogeenisempia. Tämä taisi näkyä ryhmien muotoutumisessa tiimeiksi, sillä siinä missä edellisellä kerralla oli helppo hypätä tiimiin, kun kaikilla sen jäsenillä oli samankaltainen tausta, oli nyt muutamissa ryhmissä selkeästi enemmän käynnistymisvaikeuksia ja yhteisen sävelen löytäminen hankalaa. Lilla tränareilla oli tässäkin mielessä haastava tehtävä lähteä rakentamaan tiimien ohjelmaa kahdelle päivälle. Päivän lopuksi kävikin niin, että kaksi ryhmää yhdistyi yhdeksi, osittain käynnistymisvaikeuksien, mutta ennen kaikkea yhtenevän tavoitteensa vuoksi. Toisisssa tiimeissä taas tunnuttiin löytävän yhteinen tavoite helposti ja tränaret totesivatkin, että ei heidän tarvitse kuin seurata sivusta ja juttua riittää. Joka tapauksessa tämänkertaiset lilla tränaret saivat omakohtaista kokemusta siitä, mitä omassa arjessa saattaa olla vastassa, kun tiimityöskentely ei lähdekään sujumaan ja millaisilla ratkaisuilla siitä selvitään eteenpäin.
Kahdelle päivälle jokaisen tiimin tuli muodostaa itselleen tavoite, jota kohti työskennellä. Toisena päivänä "synnytettiin" ja esiteltiin muille tiimeille, millaisia oivalluksia tiimioppimisen ympärillä on tällä kertaa koettu. Tiimeillä oli ilahduttavan vaihtelevia päämääriä. Kahdessa tiimissä asiaa lähestyttiin hyvin konkreettisesti luomalla tiimiytymiseen huikea Next Level -peli sekä piirtämällä tiekarttaa siitä, miten ja millaisilla askelilla tiimioppimista voisi kouluille lähteä viemään. Yhdessä tiimissä aihetta oli lähestytty työhyvinvoinnin näkökulmasta ja he olivat samalla hienosti pohtineet myös sitä, mitä tulevaisuuden taitoja tiimioppimisella voidaan saavuttaa. Neljännessä tiimissa aihetta oli lähestytty vahvasti nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta ja he totesivatkin, että tiimioppivassa koulussa yksikään nuori ei jäisi vaille osallisuuden kokemusta. Turvallisuuden ja hyväksymisen tunne on tärkeää oppimisen kannalta.
Kahden päivän päätteeksi saimme siis jälleen rautaisen annoksen mukaan otettavaa. Vaikka kaikkien ryhmien osalta tiimiytyminen ei sujunutkaan ihanteellisesti, niin kaikista, myös negatiivisista, kokemuksista ja tunteista sai jokainen osallistuja toivottavasti pohdittavaa tulevaa työskentelyä ja tiimioppivan kulttuurin rakentamista varten. Vaikeuksien kautta voittoon, eikö? Seuraava yhteinen kokoontuminen onkin sitten melko pian ja silloin aiheena on johtajuus.
Kokoonnuimme tutulla porukalla jälleen Haapaniemen matkailun tiloihin jatkamaan Tiimioppimisen Startti-valmennusta. Tällä kertaa vuorossa oli kahden päivän intensiivinen koulutus, jossa yöpyjillä ei tiimioppimisen pohtiminen tainnut katketa ennen kuin uni ensimmäisenä iltana voitti. Näiden kahden päivän aikana aiheinamme olivat tiimioppimisen perustat (filosofia, ydinosaamiset ja työkalut) sekä tiimioppivan kulttuurin rakentaminen.
Lilla tränaret päättivät jakaa tiimit tällä kertaa sattumanvaraisesti jako viiteen-periaatteella. Kun edellisellä kerralla oli työskennelty työroolin mukaisissa tiimeissä, olivat tiimit tällä kertaa heterogeenisempia. Tämä taisi näkyä ryhmien muotoutumisessa tiimeiksi, sillä siinä missä edellisellä kerralla oli helppo hypätä tiimiin, kun kaikilla sen jäsenillä oli samankaltainen tausta, oli nyt muutamissa ryhmissä selkeästi enemmän käynnistymisvaikeuksia ja yhteisen sävelen löytäminen hankalaa. Lilla tränareilla oli tässäkin mielessä haastava tehtävä lähteä rakentamaan tiimien ohjelmaa kahdelle päivälle. Päivän lopuksi kävikin niin, että kaksi ryhmää yhdistyi yhdeksi, osittain käynnistymisvaikeuksien, mutta ennen kaikkea yhtenevän tavoitteensa vuoksi. Toisisssa tiimeissä taas tunnuttiin löytävän yhteinen tavoite helposti ja tränaret totesivatkin, että ei heidän tarvitse kuin seurata sivusta ja juttua riittää. Joka tapauksessa tämänkertaiset lilla tränaret saivat omakohtaista kokemusta siitä, mitä omassa arjessa saattaa olla vastassa, kun tiimityöskentely ei lähdekään sujumaan ja millaisilla ratkaisuilla siitä selvitään eteenpäin.
Kahdelle päivälle jokaisen tiimin tuli muodostaa itselleen tavoite, jota kohti työskennellä. Toisena päivänä "synnytettiin" ja esiteltiin muille tiimeille, millaisia oivalluksia tiimioppimisen ympärillä on tällä kertaa koettu. Tiimeillä oli ilahduttavan vaihtelevia päämääriä. Kahdessa tiimissä asiaa lähestyttiin hyvin konkreettisesti luomalla tiimiytymiseen huikea Next Level -peli sekä piirtämällä tiekarttaa siitä, miten ja millaisilla askelilla tiimioppimista voisi kouluille lähteä viemään. Yhdessä tiimissä aihetta oli lähestytty työhyvinvoinnin näkökulmasta ja he olivat samalla hienosti pohtineet myös sitä, mitä tulevaisuuden taitoja tiimioppimisella voidaan saavuttaa. Neljännessä tiimissa aihetta oli lähestytty vahvasti nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta ja he totesivatkin, että tiimioppivassa koulussa yksikään nuori ei jäisi vaille osallisuuden kokemusta. Turvallisuuden ja hyväksymisen tunne on tärkeää oppimisen kannalta.
Kahden päivän päätteeksi saimme siis jälleen rautaisen annoksen mukaan otettavaa. Vaikka kaikkien ryhmien osalta tiimiytyminen ei sujunutkaan ihanteellisesti, niin kaikista, myös negatiivisista, kokemuksista ja tunteista sai jokainen osallistuja toivottavasti pohdittavaa tulevaa työskentelyä ja tiimioppivan kulttuurin rakentamista varten. Vaikeuksien kautta voittoon, eikö? Seuraava yhteinen kokoontuminen onkin sitten melko pian ja silloin aiheena on johtajuus.
1. tapaaminen
17.9.2019 Haapaniemen matkailu, Iisalmi
Olimme kokoontuneet yhdessä Edvin Laineen, Kauppis-Heikin, Nivan, Lyseotien ja Rutakon sekä Pielaveden yhtenäiskoulun kanssa Tiimioppimisen Startti -valmennuksen ensimmäiseen tapaamiseen. Orientaatiopäivässä aiheinamme olivat tiimioppimisen perusteet ja tiimivalmentamisen perusideat.
Kun kokoonnuimme valmentajiemme Satun ja Hannan kanssa ensimmäistä kertaa dialogirinkiin, hämmennys ja jännitys uuden edessä oli käsinkosketeltavaa. Hyvin harvalla oli käsitys siitä, mistä valmennuksessa olisi kyse tai millä tavalla se etenisi. Yhteistä oli kuitenkin se, että kaikki olivat paikalla avoimin mielin.
Jännitys lisääntyi, kun saimme kuulla, että vuorollaan jokainen pääsee toimimaan "Lilla Tränarena" eli vetämään omaa tiimiä. Lilla tränaret olivat vastuussa päivän tiimien jaosta sekä tiimityöskentelyn sisällöstä ja kulusta. Tällä kerralla tränaret valitsivat tiimit niin, että ne koostuivat samankaltaista työtä tekevistä: oli mm. rehtori-, aineenopettaja- ja oppilashuoltotiimiä.
Työskentely tiimeissä lähti helposti käyntiin ja kollegoiden tapaamiselle ja ajatustenvaihdolle oli selvästi tarvetta. Tiimeissä pääsimme ensiksi pohtimaan, mitä tiimioppimisella ymmärrämme ja mitä hyötyä siitä voisi olla. Ne, joilla tästä oli jo kokemusta, jakoivat kokemuksiaan muiden kanssa ja pohdimme myös niitä haasteita, joita he olivat kohdanneet. Paljon pohdittiin myös sitä, mitä tiimioppimisen tuominen kouluyhteisöön vaatii, niin rakenteiden kuin kaikkien koulun toimijoidenkin näkökulmasta.
Iltapäivällä pohdimme sitä, mikä erottaa ryhmän tiimistä. Kaikilla ryhmillä oli melko yhtenevät ajatukset tästä ja todettiin, että tiimillä mm. on selkeä päämäärää tai tavoite, tiimissä jokaisella on oma roolinsa, jota ilman tiimi ei toimisi, tiimin muodostuminen vaatii aikaa, tiimin ilmapiiri on kannustava ja kaikkien vahvuudet huomioiva. Rehtorit pohtivat tiimissään sitä, miten tiimioppimista kouluyhteisöön voisi viedä ja millaisia toimia se esimiestasolla vaatii.
Päivän päätteeksi annoimme palautetta lilla tränareillemme ja pohdimme omaa rooliamme sen päivän tiimissä. Valmentajiltamme saimme "läksyjä" ennen seuraavaa kahden päivän tapaamista. Kaiken kaikkiaan ensimmäisen tapaamiskerran päätteeksi dialogiringissä tuntui istuvan päivän antiin tyytyväisiä osallistujia, joilla päässä raksutti jo monta ideaa kouluihin vietäväksi.
Olimme kokoontuneet yhdessä Edvin Laineen, Kauppis-Heikin, Nivan, Lyseotien ja Rutakon sekä Pielaveden yhtenäiskoulun kanssa Tiimioppimisen Startti -valmennuksen ensimmäiseen tapaamiseen. Orientaatiopäivässä aiheinamme olivat tiimioppimisen perusteet ja tiimivalmentamisen perusideat.
Kun kokoonnuimme valmentajiemme Satun ja Hannan kanssa ensimmäistä kertaa dialogirinkiin, hämmennys ja jännitys uuden edessä oli käsinkosketeltavaa. Hyvin harvalla oli käsitys siitä, mistä valmennuksessa olisi kyse tai millä tavalla se etenisi. Yhteistä oli kuitenkin se, että kaikki olivat paikalla avoimin mielin.
Jännitys lisääntyi, kun saimme kuulla, että vuorollaan jokainen pääsee toimimaan "Lilla Tränarena" eli vetämään omaa tiimiä. Lilla tränaret olivat vastuussa päivän tiimien jaosta sekä tiimityöskentelyn sisällöstä ja kulusta. Tällä kerralla tränaret valitsivat tiimit niin, että ne koostuivat samankaltaista työtä tekevistä: oli mm. rehtori-, aineenopettaja- ja oppilashuoltotiimiä.
Työskentely tiimeissä lähti helposti käyntiin ja kollegoiden tapaamiselle ja ajatustenvaihdolle oli selvästi tarvetta. Tiimeissä pääsimme ensiksi pohtimaan, mitä tiimioppimisella ymmärrämme ja mitä hyötyä siitä voisi olla. Ne, joilla tästä oli jo kokemusta, jakoivat kokemuksiaan muiden kanssa ja pohdimme myös niitä haasteita, joita he olivat kohdanneet. Paljon pohdittiin myös sitä, mitä tiimioppimisen tuominen kouluyhteisöön vaatii, niin rakenteiden kuin kaikkien koulun toimijoidenkin näkökulmasta.
Iltapäivällä pohdimme sitä, mikä erottaa ryhmän tiimistä. Kaikilla ryhmillä oli melko yhtenevät ajatukset tästä ja todettiin, että tiimillä mm. on selkeä päämäärää tai tavoite, tiimissä jokaisella on oma roolinsa, jota ilman tiimi ei toimisi, tiimin muodostuminen vaatii aikaa, tiimin ilmapiiri on kannustava ja kaikkien vahvuudet huomioiva. Rehtorit pohtivat tiimissään sitä, miten tiimioppimista kouluyhteisöön voisi viedä ja millaisia toimia se esimiestasolla vaatii.
Päivän päätteeksi annoimme palautetta lilla tränareillemme ja pohdimme omaa rooliamme sen päivän tiimissä. Valmentajiltamme saimme "läksyjä" ennen seuraavaa kahden päivän tapaamista. Kaiken kaikkiaan ensimmäisen tapaamiskerran päätteeksi dialogiringissä tuntui istuvan päivän antiin tyytyväisiä osallistujia, joilla päässä raksutti jo monta ideaa kouluihin vietäväksi.