Lapsen itsesäätelyn tukeminen arjessa
Toiminnan suunnittelu
Mahdollistaa monia lapsen itsesäätelyn tukemisen kannalta keskeisiä asioita.
Lasten osallistumisen tulisi olla yksi toiminnan lähtökohdista. On otettava myös huomioon lasten ikä, valmiudet, lapsiryhmä sekä toiminnan tavoitteet.
Kannattaa aloittaa sopimalla yhteisistä tavoitteista. Jotta tähän päästään, vaatii se meiltä sekä halua että kykyä ponnistella, neuvotella ja joustaa näkemyksistään. Kaikkien kuuleminen on tärkeää, kuten myös se, että ymmärtää tehtyjen sopimusten merkityksen. Myös arviointi on hyvä sisällyttää toiminnan suunnitteluun. Puhutaan aikuisten keskinäisestä valmistelevasta työstä (yhteiset tavoitteet, toiminnan sisältö, ohjauksen keinot, ennalta sovitut säännöt). Eikä sovi unohtaa keskustelua vuorovaikutuksen laadusta aikuisten ja lasten välillä.
Kun sekä lapset että aikuiset tietävät, kuinka toimitaan, johdonmukaistuu toiminta, työskentelymotivaatio kasvaa, ristiriitatilanteet vähenevät ja mikä parasta: lasten oireilu vähenee. Suunnittelu mahdollistaa monipuolisuuden sekä yksilöllisten erityispiirteiden huomioonottamisen: Jollekin haasteita tuottavat siirtymät tilanteista toiseen, toiselle lapselle vuoron odottaminen on vaikeaa.
Koska itsesäätelytaitojen kehittyminen etenee yksilöllisesti, on aikuisten havainnoilla suuri merkitys lapsen taitojen tukemisessa. Arjen tilanteet, ulkoilu, pukeutumiset, aamutuokiot, leikit antavat arvokasta havainto- materiaalia lapsen taitotasosta. Täten aikuisen on myös mahdollista suhteuttaa vaatimustaso ja palaute lapsen toivotusta käyttäytymisestä lasta hyödyttäväksi. Kielellinen ohjaus, fyysisen ympäristön muokkaus, visuaalinen tilan ja tilanteen jäsennys ja tavat, joilla lapsi saa kehittävää palautetta ovat seurausta suunnitelmallisesta lapsen itsesäätelyä tukevasta toiminnasta. Jäsentämällä tilanteita lisätään ja ylläpidetään toivottua käyttäytymistä. Myös palautteen tehokkuus perustuu välittömyyteen, säännöllisyyteen, johdonmukaisuuteen ja riittävän voimakkaaseen, jotta lapsi oivaltaa, mistä on kyse.
Struktuuri
Lapsen tietoisuus siitä, mitä, missä, milloin ja kenen kanssa tulee tapahtumaan, vähentää levottomuutta ja impulsiivista käyttäytymistä. Selkeät toimintaohjeet tukevat väljää ohjeistusta paremmin. Ohjeiden pilkkominen osiin auttaa lasta pitämään seuraava tehtävä mielessä. Moniosainen ohje voi jäädä osittain kuulematta ja muistissa pitäminen luo lisää haastetta toimintaan.
Säännöllisesti päivästä toiseen toistuva runko luo turvallisuutta ja mahdollistaa lapselle ennakoinnin. Samalla lapsi voi kokea hallinnan tunteen; tiedän, mitä tapahtuu seuraavaksi. Samojen tilanteiden läpikäyminen ja harjoittelu tuo myös onnistumisen kokemuksia.
Kuvin tuettu päivä- ja viikko-ohjelma sekä ennen – jälkeen -kuvakortit auttavat lasta ennakoimaan tilanteita ja helpottavat itsesäätelyn haasteita.
Ajan määrittäminen apukeinoin auttaa lasta hahmottamaan kulloiseenkin tehtävään käytettävissä olevan ajan. On haastavaa, kun joutuu tekemään epämieluisaa tehtävää, eikä ole tiedossa, kuinka pitkään tämä jatkuu. Tai kun tiedossa on, että merkityn ajan jälkeen pääsen leikkimään mielileikkiäni, ja samalla näen konkreettisesti, kuinka aika kuluu, niin jaksan hoitaa tehtävän loppuun. Timetimer, munakello ja tiimalasi konkretisoivat käytettävissä olevaa aikaa. Tai vain yksinkertaisesti seinäkelloon laitettu merkki jonkin numeron kohdalle. Kun minuuttiviisari on siirtynyt merkin kohdalle, on aika lopussa.
Mouse timer ja Kidstimer (play kaupasta ilmaiseksi ladattavia) ovat myös lasta motivoivia ajan näyttäjiä.
Ympäristön selkeys on merkittävä lapsille, joilla on itsesäätelyn pulmia. Jos lapsen tarkkaavuuden kohde vaihtuu usein ja impulssit vievät mennessään, on lapselle haasteellista muistaa asetettuja tavoitteita. Kun tiedetään lapsen haasteiden paikat, on hyvä miettiä, voidaanko tilasta / tilanteesta poistaa ylimääräiset ärsykkeet, voidaanko lapsen istuma- / pukemispaikkaa vaihtaa ja onko mahdollista miettiä ajankohtaa, jolloin lapsi siirtyy tilanteesta toiseen ja tuolloin vähentää esim. kontaktien määrää, jotta hänen on helpompi suoriutua hetkestä. Aikuisen tuki sekä lyhyet ja selkeät ohjeet ovat edelleen hyvä olla käytössä.
Olemmeko miettineet kaikille hyvät istumapaikat?
Melu
Melu ei ole automaattisesti negatiivinen asia, se kuuluu lasten leikkiin. Jos samassa tilassa on useita leikkiryhmiä, voivat herkimmät reagoida stressioireilla. Jos melu on toistuvaa ja kestää pitkään, joutuu suuri osa lapsista kontrolloimattomaan tilaan ja omassa leikissä pysyminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Omien ja toisten tunnetilojen tulkitseminen vaikeutuu, on haastavaa sopia säännöistä ja lapsella kasvaa epäilys muiden aikeista rikkoa leikki. Aikuisen tehtävä olisikin olla fyysisesti läsnä leikkitilassa, ennakoida ja korjata sekä rakentaa selkeitä sääntöjä, jotta tilaan saadaan rauhaa ja äänitaso laskee.
Melutasoa voidaan laskea myös jakamalla lapsia pienempiin ryhmiin ja porrastamalla esim. ulkoiluun lähtöä. Leikkitilanteissa hyödynnetään leikinvalintataulua.
Kuulokkeiden käyttö arjen apuvälineenä on merkittävä lapselle, jolla on itsesäätelyn, aistiherkkyyden ja tarkkaavuuden pulmia. Kun kuulosuojaimet ovat kaikkien käytettävissä, oppii lapsi hyödyntämään niitä tilanteissa, missä keskittyminen hajoaa liiallisen melun tai runsaan puheen vuoksi.
Liikennevalot ruokailutilassa auttavat jokaista huomaamaan, milloin on syytä hiljentää omaa ääntään.
Kasvattajan vuorovaikutustaidot
Lapsen on tärkeää saada toimia välittävän, lasta kunnioittavan, läsnä olevan ja johdonmukaisesti toimivan aikuisen ohjauksessa.
Aikuisen ilmeillä, eleillä ja äänensävyllä on suuri merkitys vuorovaikutustilanteissa. Positiivinen sanaton viestintä (hymy, nauru, peukku, taputus) sekä ääneen ilmaistu positiivinen viesti (kehu, kannustus) edistää lapsen suotuisaa toimintaa. Meillä on paljon mikroilmeitä ja –eleitä, joita emme pysty piilottamaan lapselta.
Pedagogisesti sensitiivinen aikuinen
- antaa lapselle turvallisuuden tunteen sekä auttaa lasta, kun hän on levoton ja hätääntynyt
- havaitsee lapsen aloitteita ja reaktioita ja vastaa niihin lapsen toimintaa tukevalla tavalla
- on läsnä oleva ja mahdollistaa lapsen kuulluksi ja nähdyksi tulemisen
- antaa kokemuksen, että lapsi tulee hyväksytyksi joukkoon
- antaa mielihyvän tunteen, että saa vastauksen
- johdonmukainen aikuinen on ennakoitavissa ja antaa selkeitä toimintaohjeita
- tukee lapsen omaa innokkuutta ja aloitteellisuutta
- lukee lapselle, leikkii lapsen kanssa, vahvistaa niitä taitoja, jotka ovat hänelle luonnostaan heikompia.
Kun aikuinen osaa sovittaa tunteita lapsen kanssa saman tahtisesti, lapsen haitallisen korkea stressitaso laskee, sydämen syke rauhoittuu ja huomio siirtyy vahvemmin keskustelutasolle. Poistamalla stressitekijöitä aikuinen vähentää lapsen itsesäätelyn kuormitusta ja mahdollistaa toiminnanohjauksen. Yksinkertaisimmillaan se voi olla juttelua, läsnäoloa, yhdessä tekemistä tai huomion kiinnittämistä johonkin muuhun.
Kuulluksi ja tuetuksi tuleminen vahvistavat sekä toimintaa, sosiaalisuutta että oppimista – positiivinen vahvistaminen saa lapsen oppimaan nopeastikin.
Palaute
Lapsen oppimisen tukeminen onnistuu parhaiten positiivisen palautteen kautta. Jotta saadaan aikaan myönteisiä, toivottuja muutoksia, on seuraamusten oltava lapsen näkökulmasta riittävän palkitsevia ja tavoiteltavia. Usein aikuisen toiminta painottuu enemmin kielteisen palautteen antamiseen, kun sen sijaan palautetta tulisi antaa silloin, kun lapsi toimii juurikin odotustemme mukaisesti. Kun lähdetään hakemaan muutosta, jo yrittämisestä tulisi antaa palautetta ja jopa palkita.
Tilanteissa, jossa lapsen itsesäätely on hermostunutta, jopa aggressiivista, tarvitaan nimenomaan aikuisten suhtautumisen muutosta. Oireilevaa lasta ei voi saada toimimaan eri tavalla, jos eivät aikuiset muuta toimintaansa.
