Lapsen tietoisuus siitä, mitä, missä, milloin ja kenen kanssa tulee tapahtumaan, vähentää levottomuutta ja impulsiivista käyttäytymistä. Selkeät toimintaohjeet tukevat väljää ohjeistusta paremmin. Ohjeiden pilkkominen osiin auttaa lasta pitämään seuraava tehtävä mielessä. Moniosainen ohje voi jäädä osittain kuulematta ja muistissa pitäminen luo lisää haastetta toimintaan.

Säännöllisesti päivästä toiseen toistuva runko luo turvallisuutta ja mahdollistaa lapselle ennakoinnin. Samalla lapsi voi kokea hallinnan tunteen; tiedän, mitä tapahtuu seuraavaksi. Samojen tilanteiden läpikäyminen ja harjoittelu tuo myös onnistumisen kokemuksia.

Kuvin tuettu päivä- ja viikko-ohjelma sekä ennen – jälkeen -kuvakortit auttavat lasta ennakoimaan tilanteita ja helpottavat itsesäätelyn haasteita.

Ajan määrittäminen apukeinoin auttaa lasta hahmottamaan kulloiseenkin tehtävään käytettävissä olevan ajan. On haastavaa, kun joutuu tekemään epämieluisaa tehtävää, eikä ole tiedossa, kuinka pitkään tämä jatkuu. Tai kun tiedossa on, että merkityn ajan jälkeen pääsen leikkimään mielileikkiäni, ja samalla näen konkreettisesti, kuinka aika kuluu, niin jaksan hoitaa tehtävän loppuun. Timetimer, munakello ja tiimalasi konkretisoivat käytettävissä olevaa aikaa. Tai vain yksinkertaisesti seinäkelloon laitettu merkki jonkin numeron kohdalle. Kun minuuttiviisari on siirtynyt merkin kohdalle, on aika lopussa.

Mouse timer ja Kidstimer (play kaupasta ilmaiseksi ladattavia) ovat myös lasta motivoivia ajan näyttäjiä.

Ympäristön selkeys on merkittävä lapsille, joilla on itsesäätelyn pulmia. Jos lapsen tarkkaavuuden kohde vaihtuu usein ja impulssit vievät mennessään, on lapselle haasteellista muistaa asetettuja tavoitteita. Kun tiedetään lapsen haasteiden paikat, on hyvä miettiä, voidaanko tilasta / tilanteesta poistaa ylimääräiset ärsykkeet, voidaanko lapsen istuma- / pukemispaikkaa vaihtaa ja onko mahdollista miettiä ajankohtaa, jolloin lapsi siirtyy tilanteesta toiseen ja tuolloin vähentää esim. kontaktien määrää, jotta hänen on helpompi suoriutua hetkestä. Aikuisen tuki sekä lyhyet ja selkeät ohjeet ovat edelleen hyvä olla käytössä.

Olemmeko miettineet kaikille hyvät istumapaikat?  

Melu 

Melu ei ole automaattisesti negatiivinen asia, se kuuluu lasten leikkiin. Jos samassa tilassa on useita leikkiryhmiä, voivat herkimmät reagoida stressioireilla. Jos melu on toistuvaa ja kestää pitkään, joutuu suuri osa lapsista kontrolloimattomaan tilaan ja omassa leikissä pysyminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Omien ja toisten tunnetilojen tulkitseminen vaikeutuu, on haastavaa sopia säännöistä ja lapsella kasvaa epäilys muiden aikeista rikkoa leikki. Aikuisen tehtävä olisikin olla fyysisesti läsnä leikkitilassa, ennakoida ja korjata sekä rakentaa selkeitä sääntöjä, jotta tilaan saadaan rauhaa ja äänitaso laskee. 

Melutasoa voidaan laskea myös jakamalla lapsia pienempiin ryhmiin ja porrastamalla esim. ulkoiluun lähtöä. Leikkitilanteissa hyödynnetään leikinvalintataulua. 

Kuulokkeiden käyttö arjen apuvälineenä on merkittävä lapselle, jolla on itsesäätelyn, aistiherkkyyden ja tarkkaavuuden pulmia. Kun kuulosuojaimet ovat kaikkien käytettävissä, oppii lapsi hyödyntämään niitä tilanteissa, missä keskittyminen hajoaa liiallisen melun tai runsaan puheen vuoksi. 

Liikennevalot ruokailutilassa auttavat jokaista huomaamaan, milloin on syytä hiljentää omaa ääntään.