Mahdollistaa monia lapsen itsesäätelyn tukemisen kannalta keskeisiä asioita.

Lasten osallistumisen tulisi olla yksi toiminnan lähtökohdista. On otettava myös huomioon lasten ikä, valmiudet, lapsiryhmä sekä toiminnan tavoitteet.

Kannattaa aloittaa sopimalla yhteisistä tavoitteista. Jotta tähän päästään, vaatii se meiltä sekä halua että kykyä ponnistella, neuvotella ja joustaa näkemyksistään. Kaikkien kuuleminen on tärkeää, kuten myös se, että ymmärtää tehtyjen sopimusten merkityksen. Myös arviointi on hyvä sisällyttää toiminnan suunnitteluun. Puhutaan aikuisten keskinäisestä valmistelevasta työstä (yhteiset tavoitteet, toiminnan sisältö, ohjauksen keinot, ennalta sovitut säännöt). Eikä sovi unohtaa keskustelua vuorovaikutuksen laadusta aikuisten ja lasten välillä.

Kun sekä lapset että aikuiset tietävät, kuinka toimitaan, johdonmukaistuu toiminta, työskentelymotivaatio kasvaa, ristiriitatilanteet vähenevät ja mikä parasta: lasten oireilu vähenee. Suunnittelu mahdollistaa monipuolisuuden sekä yksilöllisten erityispiirteiden huomioonottamisen: Jollekin haasteita tuottavat siirtymät tilanteista toiseen, toiselle lapselle vuoron odottaminen on vaikeaa.

Koska itsesäätelytaitojen kehittyminen etenee yksilöllisesti, on aikuisten havainnoilla suuri merkitys lapsen taitojen tukemisessa. Arjen tilanteet, ulkoilu, pukeutumiset, aamutuokiot, leikit antavat arvokasta havainto- materiaalia lapsen taitotasosta. Täten aikuisen on myös mahdollista suhteuttaa vaatimustaso ja palaute lapsen toivotusta käyttäytymisestä lasta hyödyttäväksi. Kielellinen ohjaus, fyysisen ympäristön muokkaus, visuaalinen tilan ja tilanteen jäsennys ja tavat, joilla lapsi saa kehittävää palautetta ovat seurausta suunnitelmallisesta lapsen itsesäätelyä tukevasta toiminnasta. Jäsentämällä tilanteita lisätään ja ylläpidetään toivottua käyttäytymistä. Myös palautteen tehokkuus perustuu välittömyyteen, säännöllisyyteen, johdonmukaisuuteen ja riittävän voimakkaaseen, jotta lapsi oivaltaa, mistä on kyse.