Päiväkotien johtajat ovat yhteistyönä tuottaneet toimintakulttuurin tavoitteita ja tavoitekohtaisia kuvauksia. Huoltajat ovat saaneet antaa näkemyksensä, millaista on hyvä lapsuus varhaiskasvatuksessa. 

Varhaiskasvatuksen Asiakaskysely 2021, koonnut Pia Eskola.

Alla toimintakulttuuri on tavoitekohtaisesti jäsennelty omiksi kokonaisuuksiksi. Kokonaisuudet sisältävät kuvauksia periaatteista ja toiminnasta, jotka tukevat tavoitteiden toteutumista.

Arvot, normit ja tavoitteet toteutuvat käytännössä

Koko varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on yhteinen, jaettu ymmärtäminen varhaiskasvatuksen toteuttamisesta, sen pohjalla olevista arvoista ja normeista. Varhaiskasvatuksen toteuttamisen tapoja ja sen sisältämiä asioita henkilöstö tulkitsee samansuuntaisesti. Koko henkilöstö on sitoutunut yksikön toimintakulttuurin kehittämiseen.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet korostavat inkluusion näkymistä toimintakulttuurissa. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen, mikä toteutuu mahdollisimman lähellä lapsen kotia. Lapsi saa tarvitsemaansa tukea osana lapsiryhmän pedagogiikkaa, jossa huomioidaan kaikkien lasten tarpeet ja moninaisuus. Kaikilla lapsilla on oikeus osallisuuteen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Jokainen ryhmän työntekijä sitoutuu lapsen tuen toteuttamiseen, jolloin tuki toteutuu myös pienryhmätoiminnassa (strukturoitu arki). Ryhmässä on riittävästi resursseja vastata lasten tarpeisiin (ryhmäkoko, rakenteellinen tuki ja joustavat ryhmittelyt) ja työntekijöiden osaamista käytetään aktiivisesti. Huoltajien kanssa tehdään yhteistyötä, sillä huoltajan asiantuntemus omasta lapsestaan on tärkeä osa inklusiivista toimintakulttuuria. Toimintaympäristöä muokataan lasten tarpeita vastaavaksi niin, että se mahdollistaa kaikkien lasten aloitteellisuuden, osallisuuden, mahdollisuuden erilaisten valintojen tekemiseen sekä taitojen harjoittelemisen. Arjen struktuuri ja ennakoitavuus tukevat kaikkien lasten toimintaa. Tarvittaessa arjen struktuuria muokataan tarpeen vaatimalla tavalla, jotta lapsen tuki toteutuu. Inkluusiota ei nähdä pysyvänä tilana tai valmiina mallina. Inkluusio on jatkuvaa oppimisen ja osallisuuden esteiden purkamista varhaiskasvatuksen eri tasoilla.

Toimintakulttuurissa on tärkeää, että leikki on varhaiskasvatuksen keskiössä. Leikki on varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa. Siinä lapsen motivaatiotaso on voimakas ja lapsi toimii taitojen sekä kehityksen ylätasolla. Lapset itse ovat nostaneet leikin ja toiset lapset tärkeimmäksi asiaksi koko varhaiskasvatuksessa. Leikki on jokaisen lapsen oikeus. Aikuisen tulee toiminnallaan ja oppimisympäristöä muokkaamalla varmistaa jokaiselle lapselle mahdollisuus leikkiä toisten lasten kanssa. Lisäksi aikuinen ruokkii mielikuvitusta yhteisillä lukuhetkillä, jossa lasten huomiot saadaan myös kuuluviin. Tärkeää on lapsen etu, joka on johtamisen ja kaiken varhaiskasvatustoiminnan lähtökohta.

Toimintakulttuurin tavoitteiden toteutumista tukee se, että koulutuksia toteutetaan yksiköittäin. Tällöin koulutus suuntautuu mahdollisuuksien mukaan koko yksikön henkilökunnalle. Ajoittain kaksi yksikköä toteuttaa kehittämispäivät yhdessä, jolloin mahdollistuu ammattilaisten vertaisvaihto. Vähintään kehittämispäivissä henkilöstö tavoittelee arvojen, pedagogisten näkemysten ja tavoitteiden yhteistä ymmärtämistä. Yksikön sisäisistä palaverikäytännöistä pidetään kiinni ja palaveriaika käytetään hyödyksi. Tällöin käytetään yhtenäistä tiimipalaveripohjaa (tiimille hyvä päivä tänään tai Kotkan vakassa luotu pohja). Ryhmissä tehdään pedagogisia ratkaisuja ja ratkaisuja perustellaan. Pidetään kiinni yksikön toimintasuunnitelmaan sekä tiimin suunnitelmaan kirjatuista asioista. Pedagoginen vastuu tiimissä, päiväkodissa, perhepäivähoidossa, avoimessa varhaiskasvatuksessa, alueella ja koko kaupungissa toteutuu.

Toimintakulttuurin säännöllinen arviointi

Arvioinnilla vastataan siihen, että toimintakulttuurikin muuntuu lasten ja perheiden tarpeiden ohjaamana sekä ammatillisuuden kautta. Muuntumiseen vaikuttavat olennaisesti myös toimintaympäristön moninaisuus ja jatkuvasti muuntuva ympäröivä yhteiskunta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden korostama inklusiivinen toimintakulttuuri edellyttää jatkuvaa oppimisen ja osallisuuden esteiden purkamista varhaiskasvatuksen eri tasoilla. Toteutuessaan arviointi nostaa esiin esteet ja antaa suuntaviivoja niiden purkamiselle. Arviointia on kuvattu yllä ja lisää luvussa 7.2.1.

Kunnioittava ja arvostava ilmapiiri. Myönteinen ja kannustava vuorovaikutus.

Lasten kohtaamisessa vuorovaikutuksellinen pienryhmäpedagogiikka on hyvänä keinona varmistamassa, että lapsi tulee kuulluksi, huomioiduksi ja saa paljon mahdollisuuksia osallisuuteen. Varhaiskasvatuksen arviointikäytäntö tukee säännöllistä arviointia, jossa lapset, huoltajat ja henkilöstö ovat arviointitiedon tuottajia. Toimintakulttuurissa arvostavan palautteen antaminen on osana arjen kohtaamisia ja kommunikointia. Tämä koskettaa myös huoltajien kohtaamista.

Myönteisessä vuorovaikutuksessa kommunikoinnin laatuun kiinnitetään säännöllisesti huomiota. Pidetään yllä henkilöstön kesken keskustelukulttuuria, jolla tuetaan kannustavan sekä arvostavan ilmapiirin toteutumista. Huomataan hyvä itsessä, toisissa ja ympäristössä. Tarvittaessa nostetaan esiin tavoitteen toteutumista estäviä tekijöitä.

Kotkan varhaiskasvatuksessa yksi toimintakulttuurin tavoite (myös huoltajien näkökulmasta) on se, että sillä vahvistetaan lasten kykyä yrittää uudelleen (periksiantamattomuus). Toimintakulttuuri tukee lasta tekemään asioita loppuun tai niin pitkälle kuin mahdollista omien taitojen mukaan. Aikuisen tehtävänä on auttaa, kannustaa ja kannatella uskoa itseensä ja selviämiseen. Kulttuuriin kuuluu lupa epäonnistua ja tuodaan esiin se, että kaikille (myös aikuisille) niitä sattuu. Oppimiskäsityksessä epäonnistuminen nähdään oppimisen mahdollistajana ja uusien ratkaisujen löytämisen keinona. Uusia tilanteita tulee jokaiselle eteen ja ne ovat uusi mahdollisuus onnistumiseen. Sallitaan erehtyminen sekä erilaiset mielipiteet. Lisäksi seuraavat toimintakulttuurin tekijät koetaan tärkeiksi:

1. Uskalletaan haastaa itseä ja tunnistaa sekä hyödyntää vahvuuksia.
2. Arvostetaan kunnioittavaa ja huomaavaa käytöstä (huoltajien näkemys).
3. Jaetaan ajatuksia, kokeillaan rohkeasti (aikuinen mallina) uusia toimintatapoja ja tehdään yhdessä.

Elämän moninaisuus nähdään toimintakulttuurin voimavarana ja rikkautena. Pidetään yllä henkilöstön osaamista ja arvostavaa vuorovaikutusta kulttuurien, kielien, katsomusten, perinteiden, perheiden, tuen tarpeiden sekä sukupuolien moninaisuuden keskellä. Tuetaan ymmärrystä siitä, mitä moninaisuutta arvostava vuorovaikutus ammattilaisten käyttäytymiseltä edellyttää. Moninaisuus on tavallinen asia toimintakulttuurissa. Moninaisuuden tavallisuutta voidaan tukea sillä, että
- ympäristössä on paljon kuvia moninaisuudesta esimerkiksi liikuntahetkikuvissa esiintyy apuvälineitä käyttäviä lapsia
- huomataan ja turvataan lapsen tarve yhteiseen hassutteluun myös apuvälinetä käyttävien lasten kohdalla esimerkiksi "höpöjutut" ovat mahdollisia myös kommunikaatiokansiota käyttävälle
- lasten saduissa, kirjoissa tai elokuvissa esiintyy moninaisia perheitä sekä kirjan hahmoilla esiintyy perinteiset sukupuolirajat ylittäviä rooleja
- samaa tarinaa kuullaan tai laulua lauletaan tai runoa lorutellaan monilla kielillä yhdessä (Lukulumo tai kaksikielinen lukeminen)
- monet kielet näkyvät myös leikki-ja oppimisympäristössä
- leluissa näkyy ihmisten ihovärikirjo ja leikeissä eri kulttuuriperinteiden yhteisleikit
- lasten kanssa juhlitaan eri kulttuurien juhlia ja ihastellaan katsomusten tuomaa moninaisuuttaa juhlintatapoihin

Katso myös luku laaja-alainen osaaminen 2.8.5.

Osallisuuden mahdollistavat toimintamallit, mallien vahvistaminen ja kehittäminen

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa osallisuus mahdollistuu, kun aikuiset ovat läsnä lapsille huomioiden lasten arjessa esiin nostamat aloitteet (myös ei-kielelliset), kehittämisideat (myös toiminnallisesti ilmaistut) ja arviointikeskustelut. Lapsella tulee olla kokemus, että hänen kuulumisensa ryhmään on merkityksellistä. Yksin ei kukaan voi olla osallinen. Osallisuus ei ole vain kokemus, vaan siihen liittyy usein toimintaa. 
(Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin Inklusiivisella toimintakulttuurilla kohti yhdenvertaista varhaiskasvatusta -koulutus 9.3.22 Hanna Lampi ja Soile Eriksson)

Aikuisen pedagoginen suunnittelutyö koskettaa pääsääntöisesti vuorovaikutusta. Suunnittelutyön tukena voidaan käyttää esimerkiksi Suunnittele, toteuta, arvioi ja kehitä -karttaa (pohjana Karvin malli) ja Vuorovaikutuksen kehä -visualisointia. Painotus vuorovaikutuksen suunnitteluun monipuolistaa lasten osallisuuden mahdollisuuksia esimerkiksi toimintatapojen ja sisällön suuntaan.

Suunniteltu vuorovaikutus sisältää
- päivän tapahtumien muistelua,
- kokemusten ja näkemysten jakamista ja arviointia
- tulevan suunnittelua.
Suunnitelmat ovat riittävän väljiä. Tällöin lasten hetkessä nostamien ideoiden toteuttamiselle on tilaa ja niihin on mahdollista tarttua. Voidaan puhua kehkeytyvästä vasusta. Henkilökunnan tulee hyödyntää lapsille soveliaita menetelmiä toiminnan seuraamiseen ja tarkasteluun. Tällaisia ovat esimerkiksi:

• Pedagogisen dokumentoinnin toteuttaminen ja dokumenttien läpikäyminen yhdessä lasten kanssa.
• Tuumaustauko menetelmä (lapsella kuukausittainen mahdollisuus).
• Lapsen haastattelu vasu-keskustelun alla.
• Lapsiryhmän jäsenenä toimimisen onnistumisia riemuitaan yhdessä
• Lapsiryhmän jäsenenä toimimisen pulmat ratkaistaan yhdessä lasten kanssa (ikätaso huomioiden).
• Käsitekartta- tai aikajanatyöskentelyn toteuttaminen.

Leikissä ja yhteisessä toiminnassa lapset saavat tuoda näkemyksiä esiin, näkevät ehdotustensa toteutuvan, neuvottelevat ja ratkaisevat aikuisen avustuksella eteen tulevia tilanteita. Vertaisten osallistuminen herättää usein lapsissa motivaatiota itse osallistua ja tehdä. Lapsen rohkeus kasvaa toisten lasten kanssa yhdessä toimiessa. Lapset saavat kokemusta vaikuttamismahdollisuudesta, mikä vahvistaa toimintaan sitoutumista. Osallisuutta, osallistumista ja vaikuttamista on syvennetty luvun 2.8 alla oppimiskäsityksen ja laaja-alaisen osaamisen osuudessa.
Leikkiä ja inkluusion toteutuminen leikissä teemoja käsitellään luvussa 4.7.5. ja osallisuutta luvussa 4.7.4.

Lapsen osallisuus ei ole vain sitä, mitä hän itse osaa toivoa tai pyytää. Se edellyttää

Aikuisen rohkeutta heittäytyä, tulla vastaanottavalla ja riittävän tyhjällä mielellä töihin. Aikuisen havaintoja lapsesta, koska lapsi valitsee asioita, mitkä sillä hetkellä tietää. Aikuista kokoamaan lasten "toiveita" kimpuiksi ja yhdistämään ne vasun mukaisesti pedagogisiin tavoitteisiin.

Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin "Inklusiivisella toimintakulttuurilla kohti yhdenvertaista varhaiskasvatusta" koulutuksen henkilöstön näkökulmia 9.3.22/ koosti Pia Eskola

Toimintakulttuurin näkyväksi tekeminen huoltajille ja varhaiskasvatuksen ulkopuolelle.

Velvoite toiminnan dokumentointiin tukee tämän tavoitteen toteutumista varhaiskasvatuksessa. Kotkan varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen Digitaalisen osaamisen-strategia luo rakenteita ja antaa välineitä dokumentoinnin monipuoliseen toteuttamiseen. Se kuvaa Kotkan varhaiskasvatuksen kokonaisuutta digitaalisen toimintakulttuurin mahdollistumisessa, ylläpitämisessä ja vahvistamisessa sekä vastuullisessa toteutumisessa. Digitaaliset laitteet nähdään yhtenä dokumentoinnin välineenä muiden joukossa (muita mm. sadutus, havainnointi ja piirtäminen). Digitaaliset ympäristöt toimivat vastaavasti dokumenttien julkaisupaikkoina. Julkaiseminen toteutuu teijänoikeutta kunnioittaen ja yksityisyyttä suojaten. Digitaalisen osaamisen -strategia löytyy Kotkan Pedenetista Esiopetussivuilta.

Kotkan varhaiskasvatuksessa tavoitteena on, että varhaiskasvatuksen ulkopuolelle suuntaava viestintä ja varhaiskasvatuksen näkyväksi tekeminen on riittävää, ajantasaista ja vuorovaikutteista. Kotkan varhaiskasvatuksessa tämän tavoitteen toteuttamisessa käytetään sosiaalista mediaa, digitaalista viestintäjärjestelmää ja Pedanet-verkkoympäristöä. Tavoitteena on kohdentaa Kotkan varhaiskasvatuksen kehittämistyön osaamisen jakamisen verkostotapaamisia yksityisille palveluntuottajille kuin myös lähikunnille. Seudullisiin ja valtakunnallisiin verkostoihin kuuluminen lisää näkyväksi tekemisen paikkoja.