Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2022) oppimisympäristöön kuuluu muun muassa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Varhaiskasvatuksessa varmistetaan kehittävä, oppimista edistävä, inklusiivinen, turvallinen ja esteetön oppimisympäristö. Oppimisympäristöillä tarkoitetaan tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita. Perusteet korostavat sitä, että oppimisympäristöt

• suunnitellaan ja rakennetaan usein yhdessä lasten kanssa.
• tukevat lasten luontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua.
• ohjaavat leikkiin, fyysiseen aktiivisuuteen, tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen.

Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan. Oppimisympäristöt tarjoavat lapsille vaihtoehtoja mieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekä rauhalliseen oleiluun ja lepoon. Oppimisympäristöjen tulee 

• olla muunneltavia.
• motivoida, aktivoida ja innovoida lapsia.
• vahvistaa vuorovaikutusta vertaisryhmän kanssa.
• mahdollistaa osallisuus.
• toiminnalliset työtavat.

Ympäristöissä sekä niiden suunnittelu- ja rakennusprosessissa huomioidaan lasten tavoitteet, vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet. Lapset ovat säännöllisesti (toistuvasti toimintavuoden aikana) rakentamassa ympäristöjä. Heidän ideat, leikit ja tekemänsä työt näkyvät oppimisympäristössä. Lasten oppimisympäristöjärjestys voi poiketa aikuisen omasta. Tarinallinen leikki tarjoaa lapsille mahdollisuuden oppimisympäristön muokkaamiseen sekä uusien sosiaalisten suhteiden syntymiseen. Tarinallisesta leikistä on tarkemmin luvussa 4.7.3 "Monipuoliset työtavat".


Oppimisympäristön moninaisuutta lisää, kun hyödynnetään

• lähiympäristöä (metsät ja rannat, leikkikentät, liikuntapaikat, retkeilymahdollisuudet)
• yhteistyökumppaneiden (esimerkiksi opetus-, kulttuuri-, kirjasto- ja liikuntatoimi) tarjoamia mahdollisuuksia sekä
• digitaalista oppimisympäristöä esimerkiksi heijastettuja kuvia, ääniä, lisättyä todellisuutta tai virtuaalisia vierailuja.

Varhaiskasvatuksen perheet toivovat, että varhaiskasvatuksessa hyödynnetään kotkalaisen ympäristön elementtejä kuten merta ja jokea. Myös rakennettu ympäristö koettiin tärkeänä. Etenkin toiveena on käyttää puistoja ja tukea lasten tutustumista Kotkan historiaan ja kulttuuriin.

Oppimisympäristöjen tavoitteena on turvata kokonaisvaltainen kehitys ja oppiminen sekä mahdollistaa lapsiryhmien yhteinen ja lapsen itsenäinen toiminta. Oppimisympäristöä käytetään lasten ja ryhmän toiminnan esittelyyn. Toimintaa kuvataan yksikön tai ryhmän sähköisillä sivuilla. Kotkan varhaiskasvatuksessa kuvien käyttö sähköisillä sivuilla on ohjeistettu Digitaalisen osaamisen strategiassa. Myös yksikön fyysisissä tiloissa on nähtävillä toimintaprosessien etenemistä sekä lopputuloksia. Kuulumisia ryhmän toiminnasta vaihdetaan huoltajien kanssa päivittäin.

Varhaiskasvatuksessa koetaan tärkeänä, että kulttuurinen moninaisuus näkyy oppimisympäristössä. Tässä tulee hyödyntää

• huoltajien osaamista.
• leluja, kirjoja, kuvia sekä eri kulttuureille tyypillisiä kankaita ja musiikkia.
• monikielisyyden näkyväksi tekemistä.
• kielitietoista varhaiskasvatusta.
• lasten rohkaisemista kielen monipuoliseen käyttöön vaihtelevia kielenkäyttötilanteita tarjoamalla.
• Kulttuurien juhlakalenteria, jotta monenlaiset juhlat tulevat näkyväksi.

Varhaiskasvatuksen vuorovaikutustilanteissa aikuinen varmistaa, että toisten ihmisten arvostava huomiointi on arkipäivää. Aikuinen toimii lapselle mallina ja erityisesti huomiota tulee kiinnittää siihen, kuinka aikuinen puhuu lapsille ja aikuisille. Kasvattajien välinen kommunikaatio, myös sanaton viestintä, välittyy lapselle. Negatiiviset ilmeet ja eleet eivät jää lapsilta huomaamatta. Kasvattajan ja opettajan vuorovaikutuksen malli on erittäin merkityksellinen. Keskustelukulttuuri sallii kyseenalaistamisen ja keskustelun eriävistäkin mielipiteistä. Lapsille tuodaan ryhmän yhteisiä asioita käsittelyyn (mm. säännöistä sopiminen) päivittäisissä kohtaamisissa. Käsittelyyn tuominen voidaan toteuttaa erilaisia ilmaisullisia keinoja käyttäen, koska pienen lapsen kielellinen taitotaso ei aina yksinään riitä asioiden käsittelyyn. Aikuisen ja lapsen välinen hetki on arvokas ja yksikön henkilökunta välttää keskeyttämästä näitä hetkiä.

Kotkan varhaiskasvatuksessa yhtenä tärkeänä vuorovaikutuksen tai toimintakulttuurin tavoitteena on vahvistaa lasten kykyä yrittää uudelleen (periksiantamattomuus), tehdä asioita loppuun tai niin pitkälle kuin mahdollista omien taitojen mukaan. Aikuisen tehtävänä on auttaa, kannustaa ja kannatella uskoa itseensä ja selviämiseen. Kulttuuriin kuuluu lupa epäonnistua ja tuodaan esiin se, että kaikille (myös aikuisille) niitä sattuu. Uusia tilanteita tulee jokaiselle eteen ja ne ovat uusi mahdollisuus onnistumiseen. Sallitaan erehtyminen sekä erilaiset mielipiteet. Tätä näkemystä myös huoltajat tukevat ja se on kirjattu toimintakulttuuriin (luku 3.4.1). Lisäksi seuraavat oppimisympäristön tekijät halutaan nostaa esiin:

1. Uskalletaan haastaa itseä ja tunnistaa sekä hyödyntää vahvuuksia.
2. Arvostetaan kunnioittavaa ja huomaavaa käytöstä (huoltajien näkemys).
3. Jaetaan ajatuksia, kokeillaan uusia toimintatapoja ja tehdään yhdessä.