Lue Edmund Burken kirjoitus Mietteitä Ranskan vallankumouksesta (1791).

Sellaisilla toiveikkailla julistuksilla on taipumus tuudittaa esivalta uneen; rohkaista sitä ryhtymään harkitsemattomasti epävarman politiikan vaarallisiin seikkailuihin; saada sen jättämään huomiotta varustelut, valmistelut ja varotoimet, jotka erottavat hyväntahtoisuuden järjettömyydestä ja jota ilman kukaan ei voi olla vakuuttunut abstraktien hallintoa tai vapautta koskevien suunnitelmien tervehdyttävästä vaikutuksesta. Tällaisten puutteiden takia on saatu nähdä valtion rohdon muuttuvan myrkyksi. Ranskan kansa on noussut kapinaan lempeää ja lainkuuliaista monarkkia vastaan suuremmalla raivolla, vimmalla ja halveksunnalla, kun minkään kansan on koskaan nähty nousevan oikeudettomintakaan vallananastajaa tai verisintäkään tyrannia vastaan. Vastarinta tähtäsi myönnytyksiin, kapina aloitettiin suojellusta asemasta; isku suunnattiin käteen, joka jakaa suosionosoitukset, palvelukset ja vapaudet.

Tämä oli luonnotonta. Muu on järjestyksessä. Menestyksessään vallankumoukselliset ovat kohdanneet rangaistuksensa. Lait on kumottu, tuomioistuimet alistettu. Lait on kumottu, tuomioistuimet alistettu, teollisuudelta puuttuu voimaa, kaupankäynti hiipuu, verot on keräämättä, kansa kurjuudessa; kirkot on ryöstetty mutta valtio vailla huojennusta; kansan ja armeijan anarkiasta tullut valtakunnan perustuslaki. Kaikki ihmisen ja Jumalan oma on uhrattu yleisen hyödyn epäjumalalle, minkä seurauksena kansakunta on vararikossa.

Edmund Burke, Mietteitä Ranskan vallankumouksesta. Suom. Otava. (Reflections on the Revolution of France, 2001)

a. Mikä on kirjoittajan näkemys Ranskan vallankumouksesta?

b. Päättele kirjoituksen perusteella, minkä aatteen kannattaja Burke oli. Perustele.