Antiikki
Antiikin Kreikan taiteen aikakaudet kolmen patsaan kautta havainnollistettuna
Antiikin pylvästyylit
Antiikin Kreikan taide (Kpl 1 / NIM)
Ateenan demokratia (Kpl 2 / NIM)
Antiikin merkitys (Kpl 1-3 / NIM)
Kpl 3: Antiikin Rooma (pakollinen tehtävä)
Kpl 2: Antiikin Kreikan demokratia (pakollinen tehtävä)
Kpl 1. Antiikin taide (pakollinen tehtävä)
Kpl 1. Antiikin taide (pakollinen tehtävä)
Kpl 1. Antiikin taide (pakollinen tehtävä)
Kpl 1. Antiikin taide (pakollinen tehtävä)
Tekstikatkelma demokratiasta.
Ateenan demokratia Demokratia on valtiomuoto, jossa virat jaetaan arvalla, oligarkiassa se puolestaan tapahtuu ominaisuuden omistuksen perusteella ja aristokratiassa taas kasvatuksen perusteella. Kasvatuksella tarkoitan lakien määräämää kasvatusta, sillä aristokratiassa hallitsevat ne, jotka ovat pysyneet lakien rajoissa. Nämä puolestaan välttämättä näyttävät parhaimmalta, mistä tämä nimitys on syntynyt. Monarkia puolestaan on nimensä mukaisesti valtiomuoto, jossa yksi on kaikkien hallitsija. Osa näistä on järjestykseen perustuvan hallinnon vuoksi kuningaskuntia, osa rajoittamattomia tyrannivaltioita.
Ei pidä unohtaa kunkin valtiomuodon päämäärää, sillä valinnat koskevat sitä, mikä edistää päämäärän toteutumista. Demokratian päämääränä on vapaus, oligarkian rikkaus, aristokratian kasvatusta ja lainmukaisuutta edistävät asiat ja tyrannivallan päämäärä on tyrannin edun suojelu.
Koska retoriikka on olemassa päätöksen tekemisen vuoksi (sillä poliittisissa kokouksissa päätetään ja oikeustoimi on päätös), on välttämätöntä, ettei kiinnitetä huomiota vain puheen todistavuuteen ja vakuuttavuuteen. Huomio on kiinnitettävä myös siihen, että puhuja antaa itsestään tietyn kuvan ja saattaa kuulijat tiettyyn tilaan. On näet suuri merkitys erityisesti poliittisissa kokouksissa ja myös oikeusistunnoissa, että puhuja näyttää tietynlaiselta ja että kuulijat ajattelevat hänen suhtautuvan heihin tietyllä tavalla. Merkitystä on myös sillä, että he itsekin ovat tietyssä tilassa. Siitä, että puhuja näyttää tietynlaiselta, on eniten hyötyä poliittisissa kokouksissa, mutta kuulijoiden tilasta on hyötyä oikeudessa. Asiat eivät näet näytä samalta niistä, jotka ovat ystävällisiä ja vihaavat tai jotka ovat suuttuneita ja rauhallisia, vaan kerta kaikkiaan erilaisilta tai tärkeydeltään erilaisilta. Ystävällisesti asennoituvan mielestä henkilö, josta hän tekee päätöstä, joko ei ole tehnyt väärin ollenkaan tai vain vähän, kun taas vihamielisestä asia näyttää olevan päinvastoin. Katkelmia Aristoteleen (384–322 eea.) teoksesta Retoriikka
Ei pidä unohtaa kunkin valtiomuodon päämäärää, sillä valinnat koskevat sitä, mikä edistää päämäärän toteutumista. Demokratian päämääränä on vapaus, oligarkian rikkaus, aristokratian kasvatusta ja lainmukaisuutta edistävät asiat ja tyrannivallan päämäärä on tyrannin edun suojelu.
Koska retoriikka on olemassa päätöksen tekemisen vuoksi (sillä poliittisissa kokouksissa päätetään ja oikeustoimi on päätös), on välttämätöntä, ettei kiinnitetä huomiota vain puheen todistavuuteen ja vakuuttavuuteen. Huomio on kiinnitettävä myös siihen, että puhuja antaa itsestään tietyn kuvan ja saattaa kuulijat tiettyyn tilaan. On näet suuri merkitys erityisesti poliittisissa kokouksissa ja myös oikeusistunnoissa, että puhuja näyttää tietynlaiselta ja että kuulijat ajattelevat hänen suhtautuvan heihin tietyllä tavalla. Merkitystä on myös sillä, että he itsekin ovat tietyssä tilassa. Siitä, että puhuja näyttää tietynlaiselta, on eniten hyötyä poliittisissa kokouksissa, mutta kuulijoiden tilasta on hyötyä oikeudessa. Asiat eivät näet näytä samalta niistä, jotka ovat ystävällisiä ja vihaavat tai jotka ovat suuttuneita ja rauhallisia, vaan kerta kaikkiaan erilaisilta tai tärkeydeltään erilaisilta. Ystävällisesti asennoituvan mielestä henkilö, josta hän tekee päätöstä, joko ei ole tehnyt väärin ollenkaan tai vain vähän, kun taas vihamielisestä asia näyttää olevan päinvastoin. Katkelmia Aristoteleen (384–322 eea.) teoksesta Retoriikka
Tekstikatkelma demokratiasta.
Kpl 3: Antiikin Rooma
Antiikin jumalat
Antiikin demokratia
Parthenonin temppeli 447-432 eKr.
Kreikkalais-roomalaiset temppelit tehtiin jumalien kunniaksi. Ne olivat suorakaiteen muotoisia ja pylväiden ympäröimiä (doorilainen, joonialainen ja korinttilainen tyyli). Tunnuspiirteinä myös päätykolmiot, palkisto ja portaat. Temppelin sisällä oli kaksiosainen cella eli pyhä huone. Parthenon oli pyhitetty Athene-jumalalle. Temppeli sijaitsi usein kaupungin korkeimmassa kohdassa, Akropoliksella. (ANP)
Kuva: utexas.edu
Kuva: utexas.edu
Myron: Kiekonheittäjä (roomalainen marmorikopio British Museumissa)
Klassisen kauden veistos alun perin 400-luvulta eKr. Lihakset on kuvattu yksityiskohtaisesti. Pyrittiin harmoniaan matemaattisten tarkkojen mittasuhteiden avulla ja liikkeen kuvaamiseen (kiekko lähtee kohta heittäjän kädestä). Antiikin kauneusihanne oli urheilullisuus, kiinteys ja lihaksikkuus. (ANP)
Hellenismi Aleksanteri Suuren jälkeen
Hellenistinen kulttuuri jakaantui Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen 300-200-luvuilla ennen ajanlaskun alkua makedonialaisten sotapäälliköiden hallitsemiin kuningaskuntiin. Hellenismi oli kaupunkikulttuuria yläluokan hoveissa n. 323-30 eKr., jolloin läntiset että itämaiset alueet saivat vaikutteita toisistaan. Kreikkalainen taide sai vaikutteita idästä ja hellenistisen kauden veistoksissa näkyi tunteikkuus, dramaattisuus ja liike. Myös filosofiaan muodostui uusia koulukuntia (epikurolaisuus, stolalaisuus, skeptisismi) ja luonnontieteissä tapahtui kehitystä (mm. syrakusalainen Arkhimedes keksi nostetta koskevan lainalaisuuden eli Akrhimedeen lain, Aleksandriassa elänyt Ptolemaios loi maakeskeisen tähtitieteen mallin ja aleksandrialainen Eukleides kokosi geometrian tietämyksen teokseen Alkeet). (ANP)