Tomelia- hiiren talo oli hiljentynyt joulun odotukseen. Lattiat oli luututtu, matot tomutettu, pölyt pyyhitty. Ja Tomelia oli kiivennyt katolle viemään Hubert- haikaralle lämpimän kaulaliinan. Hän oli kuullut kuinka savuhormi oli tärissyt, ja arvannut että Huberthan se siellä hytisee.
Tomelian odotukseen liittyi toinenkin toive: hän odotteli josko Tonttu Tosipikkuinen tulisi tänäkin vuonna hänen jouluvieraakseen, ainakin aattoon asti. Ja Tomelian toive toteutui! Tonttu Tosipikkuinen saapui intoa puhkuen ja kelkkaa perässään vetäen, kelkassa keikkui iso matka-arkku. Harmi kyllä, kohta paljastui että äidin lähettämät tuliais- joulupussit olivat pudonneet kelkasta siinä isossa mäessä, jota Tonttu Tosipikkuinen ei ollut voinut jättää laskematta. Voi voi.
Tomelian luokse ilmestyi myös iso matkalaukku, ja voi sentään, sen mukana saapuivat nallet Eemeli ja Emilia! He tiesivät että Tomelia oli muuttanut koululle, ja kouluun oli heilläkin kova halu. Onnistuisiko se?
Iloisen jälleennäkemisen jälkeen päätettiin, että Tonttu Tosipikkuinen luovuttaa Eemelille ja Emilialle omia läksyjään ( jotka äiti on pakannut mukaan), eskarilaiset auttavat niiden tekemisessä ja Tonttu Tosipikkuinen toimii opettajana. Hyvä suunnitelma.
Vastapalvelukseksi Eemeli ja Emilia etsivät päivittäin kadonneita joulupusseja, ja Tonttu Tosipikkuinen tietenkin on valmis auttamaan. Tämän viikon pusseista onkin paljastunut jo äidin pakkaamia tuliaisia Tomelialle ja Hubertille: Tomelialle joulumausteita ja Hubertille pesään lämmittävät värikkäät höyhenet. Mistä se äiti arvasikin, mitä tarvitaan eniten? Äidinvaisto vai ikkunan takana kurkkiva tonttu?
Tästä joulukalenteri jatkuu...