• Selkokielen puhumisessa ja kirjoittamisessa on se ero, että puhuminen on samalla hetki hetkeltä etenevä vuorovaikutustilanne, jossa ei ole paljon aikaa miettiä, miten ilmaista asiansa. Tekstiä kirjoittaessa lauseita tai ilmaisua voi usein pidempään hioa haluamansa mukaisiksi.
• Puhutun kielen ja kirjakielen ero on yleensäkin siinä, että kirjoitettu kieli on tiiviimpää ja kootumpaa. Puhe on rönsyilevämpää, samaa asiaa toistavaa ja poukkoilevaa.
• Kirjoittaessa pyritään yleensä loogisuuteen, selkeyteen ja taloudellisuuteen eli siihen, että asia ilmaistaan lyhyesti ja ilman turhaa toistoa.

Tekstilaji

• Selkokielistä tekstiä ei ole vain yhdenlaista. Myös selkokielen sisään mahtuu erilaisia tekstilajeja, kuten esimerkiksi
  • kaunokirjallinen teksti
  • viranomaisen ohjeteksti
  • esiteteksti
  • uutinen
  • oppimateriaali

Kohderyhmä

• Selkokielistä tekstiä, kuten mitä tahansa tekstiä laatiessa on tärkeä miettiä etukäteen, kenelle teksti suunnataan. Tyylilaji ja tekstin vaikeusaste valitaan kohderyhmän mukaan.
• Mieti erilaisten ryhmien, kuten kehitysvammaisten henkilöiden, suomea toisena kielenä puhuvien tai ikäihmisten erityistarpeita kirjoittaessasi. Erilaisille ihmisille kirjoitetaan eri tavalla. Esimerkiksi suomea vasta opettelevalle kirjoitettaessa on huomioitava, että lukijan sanavarasto ei välttämättä ole vielä kovin laaja ja että suomen kielen sanojen taivutus voivat tuottaa vaikeuksia.
• Usein selkotekstit on kuitenkin pakko suunnata kaikille selkokieltä tarvitseville, koska ei välttämättä ole resursseja kirjoittaa jokaiselle ryhmälle omaa tekstiä.
• Osa selkoteksteistä lähestyy vaikeusasteeltaan helppoa yleiskieltä, osa teksteistä taas on tarkoitettu lukijoille, joiden lukutaito on hyvin heikko. Silloin tekstiä on vähän ja se on hyvin yksinkertaista. Tekstin ohessa on paljon kuvia tekstin sisällön ymmärtämisen helpottamiseksi.