Orgaaninen kemia on hiiliyhdisteiden kemiaa. Orgaaninen on aikoinaan tarkoittanut eloperäistä tai elollista, sillä orgaaniset yhdisteet olivat peräisin elollisesta materiaalista. Nykyään laboratoriossa on kuitenkin tuotettu runsaasti orgaanisia yhdisteitä, joita ei tavata luonnossa.

1700-luvulla kemistit erottivat luonnosta peräisin olevat orgaaniset yhdisteet epäorgaanisista yhdisteitä, kuten mineraaleista. Lisäksi orgaanisilla yhdisteillä havaittiin olevan epäorgaanisista yhdisteistä poikkeavia ominaisuuksia. Orgaanisia aineita oli esimerkiksi vaikea eristää ja puhdistaa. Kemistit uskoivat, että orgaaniset yhdisteet sisältävät jonkinlaista salaperäistä elämänvoimaa, eikä niitä voitaisi tuottaa laboratoriossa. Tämä käsitys kuitenkin mureni vähitellen 1800-luvun aikana, kun saksalainen Friedrich Wöhler onnistui tuottamaan ureaa eli virtsa-ainetta epäorgaanisista yhdisteistä vuonna 1826. Wöhlerin löydön jälkeen erilaisia orgaanisia yhdisteitä on valmistettu synteettisesti kymmeniä miljoonia.

Orgaanisella kemialla on suuri määrä erilaisia sovelluskohteita lääkeaineiden tutkimuksesta polttoaineiden tuotantoon. Se liittyy läheisesti myös biokemian ja biotekniikan tutkimukseen. Orgaanisen kemian avulla voimme laajentaa ymmärrystämme ihmisen ja elinympäristön toiminnasta.


https://peda.net/id/cd782c424
Orgaaninen kemia on hiilen kemiaa.