Viitaniemen koulun vaiheita

JYVÄSKYLÄN YHTEISLUKION PERUSTAMINEN

Sodan jälkeisinä vuosina 1940- ja 1950-luvulla Jyväskylä kasvoi voimakkaasti. Teollistuminen ja Karjalasta muuttanut väestö kasvattivat kaupungin väkimäärää. Tällä muutoksella oli monenlaisia vaikutuksia ja ne näkyivät erikoisesti myös koulumaailmassa. Oppilaspaikkoja keskikoulunsa päättäneille oli riittämättömästi. Jyväskylän oppikoulut eivät pystyneet laajentumistensa jälkeenkään tyydyttämään koulutustarvetta.

Jyväskylä sai ainoana Suomen kaupunkikuntana vuonna 1946 säädetyn lain perusteella "kansakoulun jatkeena" toimivan kunnallisen keskikoulun. Se helpotti joksikin aikaa keskikoulupaikkojen puutetta. Kuitenkin syntyi uusi ongelma: lukiopaikkojen vähäisyys. Yhä useammat keskikoulun käyneet halusivat jatkaa lukiossa. Vanhemmat pyrkivät turvaamaan lapsillensa mahdollisimman hyvän koulutuksen. Kunnallinen keskikoulu ja monet ympäristökuntien yksityiset keskikoulut lähettivät oppilaitaan pyrkimään kaupunkiin valtion lukioihin.

Tässä tilanteessa lähtivät liikkeelle "kouluaktivistit", useimmiten oppikouluikäisten lasten vanhemmat. Suomen lainsäädäntö oli taannut jo 1800-luvun lopusta mahdollisuuden valtionapua saavan yksityisen oppikoulun perustamiseen. Jyväskylässä pidettiin heinäkuun 1. päivänä 1957 kokous, jossa päätettiin perustaa Jyväskylän yhteislukion kannatusyhdistys ja sille valittiin johtokunta. Kuusijäsenisen johtokunnan puheenjohtajana oli pääluottamusmies August Aalto, sihteerinä fil.kand. Anna-Liisa Rihto ja jäseninä dipl.ins. Ilmari Alanko, ekonomi Aarne Eisto, rouva Vieno Kuusisto sekä lääket.lis. Alpo Väätäjä.

Johtokunta pyrki syyslukukauden 1957 alusta käynnistämään koulutyön. Valtioneuvosto ei antanut kuitenkaan perustamislupaa koululle heti, koska hakemusta ei ollut tehty säädetyssä ajassa maaliskuun loppuun mennessä. Tammikuussa 1958 tehtiin uusi hakemus ja 17.4.1958 valtioneuvosto myönsi perustamisluvan Jyväskylän yhteislukiolle. Koulu aloitti toimintansa 1.9.1958.

Koulutyö lähti liikkeelle ripeästi. Jyväskylän kaupunki avusti taloudellisesti ja 1.7.1958 koulu alkoi saada valtionapua. Koulun rehtorina toimi agronomi Mauri Rihto yhden lukuvuoden. Hänen lisäkseen oli kahdeksan tuntiopettajaa. Koulutilana oli pääasiassa vanha kauppaoppilaitos, jonka kaupunki luovutti koulun käyttöön. Oppilasmäärä lukion VI luokalla oli 39.

"Koska kuitenkin oppikouluun pääsy Jyväskylän kaupungissa on entisestäänkin vaikeutunut myös I luokkien kohdalla, päätti koulun kannatusyhdistys kokouksessaan tammikuun 24. päivänä anoa valtioneuvostolta oikeutta laajentaa Jyväskylän yhteislukio myös keskikoululuokat käsittäväksi täysimuotoiseksi oppikouluksi. Samassa kokouksessa päätettiin koulun nimi muuttaa Viitaniemen yhteiskouluksi." Näin kirjoitti koulun rehtoriksi valittu Anna-Liisa Rihto lukuvuoden 1959-60 vuosikertomuksessa. Samaan aikaan tehtiin päätös oman koulutalon rakentamisesta. Kaupunki luovutti aluksi noin hehtaarin, vuonnna 1961 kahden hehtaarin alueen koulun tontiksi. Samalla kaupunki lahjoitti koulun toiminnan tukemiseen 800 000 mk.

VIITANIEMEN YHTEISKOULU

Näin Jyväskylään oli syntynut, monivaiheisen mutta ripeän prosessin tuloksena täysimuotoinen oppikoulu, vanhimpana Jyväskylän yksityisoppikouluista. Koulu sai oikeuden päästää oppilaita korkeakouluihin 7.1.1961 ja oikeuden antaa keskikoulun päästötodistuksia 27.1.1965.

Ensimmäiset ylioppilaat koulusta valmistuivat keväällä 1961, kaikkiaan 17 ylioppilasta, joukossa kaksi laudatur-yleisarvosanalla.

Koulu "kiertolaiselämä" jatkui neljä vuotta. Oppitunteja jouduttiin pitämään useissa toimipisteissä. Suuri apu oli Jyväskylän Lyseon tiloista. Kauppaoppilaitoksesta puuttuivat kaikki erikoisluokat.

Uusi koulutalo oli arkkitehtitoimisto Cedecreutz ja Railon suunnittelema. Rakennustyön pääurakoitsija oli rakennustoimisto B. Lindberg Oy. Peruskivi muurattiin 10.2.1962 ja työt edistyivät niin hyvin, että opetus upouudessa, modernissa talossa voitiin aloittaa syyslukukauden 1962 alussa. Voimistelusalisiipi tosin puuttui, mutta se rakennettiin valmiiksi v. 1967.

Opettajakunta kasvoi koulun mukana. Vuonna 1961 vakinaisia opettajia oli neljä, seuraavana vuonna jo kahdeksan. Näiden joukossa mm. biologian lehtori ja vararehtori Yrjö Ottavainen sekä voimistelunopettaja Inkeri Lehtonen. Muita kyseisenä vuonna koulussa opettaneita ja pitkän uran tehneitä olivat Martti Tuomi, Marjatta Tuomi, Kirsti Kartano, Sisko Wahlgrén ja Väinö Rytkönen. Seuraavana lukuvuonna 1962-63 vakinaisia opettajia oli 12, joukossa matematiikan lehtori Erkki Haapamäki ja kuvaamataidon opettaja Hilpi Markkanen. 1963-64 kouluun vakinaisiksi opettajiksi tulivat mm. Veikko Lehmonen ja Eero Leivonen. Viitaniemen yhteiskoulun viimeisenä toimintavuonna 1973 vakinaisia opettajia oli 20, ylimääräisiä 10 ja tuntiopettajia 9.

Koulun johdossa toimi alusta lähtien rehtorina Anna-Liisa Rihto, tosin lukuvuoden 1958-59 hänen puolisonsa Mauri Rihto. Vararehtorina vuoteen 1969 saakka oli Yrjö Ottavainen ja sen jälkeen Erkki Haapamäki, josta tuli Anna-Liisa Rihdon erottua vt. rehtori elokuussa 1972.

Opettajakunta oli koulutukseltaan pätevää. Muodollista pätevyyttä vailla olevia ei juuri ollut. Keski-iältään opettajisto oli varsin nuorta. Virat vakinaistettiin välittömästi niiden auettua, joten koulutyölle niin tärkeä jatkuvuus taattiin ja opettajat tunsivat asemansa turvatuksi ja saattoivat keskittyä työhönsä suunnitelmallisesti.

Oppilasmäärä kasvoi tasaisesti. Lukuvuodesta 1964-65 alkaen oppilaita oli kaikilla luokka-asteilla. 1970-luvun alussa oppilasmäärä nousi 860 oppilaaseen. Lukiossa oli ajoittain jopa neljä rinnakkaisluokkaa, joten koulu oli Keski-Suomen suurimpia.

Viitaniemen yhteiskoulua ylläpiti kannatusyhdistys, käytännössä johtokunta. Sen johdossa toimi aluksi pääluottamusmies August Aalto, myöhemmin dipl.ins. Ilmari Alanko ja lääket.lis. Heikki Haapamäki. Henkilökunnalla ja oppilailla ei 1960-luvulla vielä ollut johtokunnassa edustusta. Johtokunnan tärkein tehtävä oli koulun talouden hoito. Taloutta ylläpidettiin valtionavuilla, lukukausimaksuilla ja kaupungin tuella. Oppilaiden ruokailun kustannukset peitettiin kuukausittain kerättävillä ruokamaksuilla. Talous oli kireällä, mutta koulutyö pystyttiin hoitamaan. Lahjoituksista saatiin varoja mm. stipendeihin ja opetusvälineisiin. Koulun Naistuki ry lahjoitti keväällä 1968 filmiprojektorin. Kone oli lähinnä biologian ja maantiedon opetuksen käytössä ja sen avulla elävöitettiin videottomana aikana suuresti mm. historian tunteja.

Koulun yhteisiä tilaisuuksia oli runsaasti, esim. konsertteja, lausuntavierailuja ja näyttelyjä. Mieleenpainuva 1960-luvun juhla oli vuonna 1967 itsenäisyyden 50-vuotisjuhla, jonka pääohjelmana oli historiallinen kuvaelma. Juhlapuhujana oli ekonomi Matti Jaatinen.

Oppilaiden harrastustoiminta oli monipuolista. Teinitoiminta painottui vuosikymmenen alkupuolella kulttuuriharrastuksiin. Erityisen aktiivisesti toimi Foto-Diletantit. Teinikunta lähetti osallistujia urheilukilpailuihin, kristillisille teinipäiville ja valtakunnallisille teinipäiville. Oppilaiden ja opettajien kesken käytiin joka talvi pilkkiottelu, mm. pari kertaa Viitasaarella Keiteleen jäällä. Opettajien iskukykyinen joukkue Martti Tuomen ja Väinö Rytkösen johdolla oli usein voittoisa.

1960-luvulla elettiin Suomessa, voisipa sanoa koko Euroopassa, eräänlaista murrosaikaa. Koettiin ennennäkemätön rakennemuutos, voimakas teollistuminen. Varsinkin nuorison ajattelutapa ja asenteet järkkyivät. Poliittinen aktivoituminen näkyi vasemmistoradikalismin vahvistumisena. Erikoisesti vuonna 1968, "hulluna vuotena", vaadittiin ylioppilasnuorison piirissä korkeakouluhallintoon mies ja ääni -periaatetta, parempia opintososiaalisia etuja ja tasa-arvoa opiskelijoille. Pian vaatimukset ulotettiin myös koulumaailmaan. "Politiikka on tullut kouluun jäädäkseen" oli tuon ajan iskulauseita. Ryhdyttiin vaatimaan rinnakkaiskoulujärjestelmän purkamista sekä kouludemokratiaa.

Koululaitos joutui nyt muutoksen pyörteisiin: vuonna 1968 säädettiin laki koulujärjestelmän perusteista ja vuonna 1970 annettiin peruskouluasetus. Näiden mukaan vuoteen 1977 mennessä Suomessa toteutettaisiin peruskoulu-uudistus, jolloin kansa- ja keskikoulut häviäisivät. Lukiokoulut ja ammatilliset koulut muodostavat ns. keskiasteen. Pääosa lukioista muodostettaisiin kuntien ylläpitämiksi. Lainsäädäntö mahdollisti kyllä ns. korvaavien koulujen perustamisen, toisin sanoen jättäytymisen kunnallisten peruskoulujen ja lukioiden ulkopuolelle.

Nämä uudet aatteet vaikuttivat myös Viitaniemessä. Kevätlukukaudelle 1973 valittiin Viitaniemen yhteiskouluun ensimmäiset kouluneuvostot. Vaalit olivat oppilaiden osalta poliittiset. Oppilaskunnan kokous anoi ns. ristiinäänestystä, mutta lääninhallitus ei sitä päättänyt, kun opettajakunta oli yksimielisesti vastaan eli halusi itse valita jäsenensä kouluneuvostoon. Ristiinäänestys olisi merkinnyt, että oppilaat olisivat voineet äänestää myös opettajaedustajista. Vaalitapa oli yhtä suuren kiivailun kohteena kuin yliopistoissa mies ja ääni -periaate, joka sielläkin hylättiin lopulta. Kouluneuvostoon valittiin neljä opettajaa: Eero Leivonen puheenjohtajaksi, Maija Paajanen, Saara Taalas ja Martti Tuomi. Oppilasjäseninä olivat Katriina Jaatinen, Juha Kivinen, Kirsti Koivu ja Nils-Eric Lahtinen. Kouluneuvoston luultiin tulleen pysyväksi kouluhallinnon osaksi. Se määräsi rangaistuksista, aloitti laajamittaisen opetuksen suunnittelun, valmisti koululle järjestyssäännöt ja organisoi YYA-teemaviikon.

Jyväskylä siirtyi 1.8.1973 alkaen peruskoulujärjestelmään. Viitaniemen yhteiskoulun kannatusyhdistys luovutti koulun Jyväskylän kaupungille, joka lupautui jatkamaan lukio- ja peruskoulutusta entisessä kiinteistössä. Käytännössä peruskoulun yläaste sekä lukio erotettiin omiksi yksiköikseen. Kummallekin koululle valittiin oma rehtori, yläasteella voimistelunopettaja Kunto Koskinen ja lukioon lehtori Martti Tuomi. Yläaste ja lukio toimivat samoissa tiloissa, ja opettajat olivat suureksi osaksi yhteisiä. Johtokuntana toimi Jyväskylän kaupungin koululautakunta, jonka puheenjohtajana oli entinen Viitaniemen yhteiskoulun johtokunnan jäsen Paavo Virtanen.

VIITANIEMEN LUKIO

Koulu aloitti vuonna 1958 pienenä lukiokouluna, ja nyt palattiin tavallaan lähtökohtaan. Koulusuunnitelma puristi Viitaniemen lukion kooltaan lähes puoleen totutusta, kaksisarjaiseksi. Mutta koska Jyvässeudun lukiokoulutuksen tarve oli ennustettua suurempi, lukio toimi vuoteen 1983 saakka kaksisarjaista laajempana. Koko 1980-luvun, myös vuosikymmenen lopulle ajoittuneen oppilasikäluokkaminimin kohdalla, Viitaniemen lukiossa aloitti vuosittain vakiintunut oppilasmäärä, 72 oppilasta.

Koulun johdossa tapahtui muutos jo vuoden 1975 alussa, kun rehtori Martti Tuomi siirtyi muihin tehtäviin. Uudeksi rehtoriksi valittiin Erkki Haapamäki. Vararehtorina toimi Yrjö Ottavainen lukuvuoden 1985 loppuun, jonka jälkeen Brita Ihanus on toiminut em. tehtävässä. Mitä uutta vuoden 1973 ratkaisu toi mukanaan? Kun samassa rakennuksessa toimi kaksi eri kouluyksikköä, aiheutui siitä yhteistyöongelmia koulun johdolle, opettajille ja oppilaskunnillekin: lisää kokouksia, tilaisuuksia, erilaisia käytäntöjä jo koulun toisistaan poikkeavan luonteen vuoksi.

Koulun taustayhteisönä toimi julkisyhteisö, Jyväskylän kaupunki. Se toi tietynlaista varmuutta taloudenpitoon. Toisaalta siirtyminen joustavasti yksityisoppikoulusta osaksi laajaa koneistoa toi mukanaan monimutkaisuutta, jopa byrokraattisuutta. Kaupungin koulutoimenjohto otti lukion valvontaansa ja johtoonsa. Kouluvierailuja, tarkastuksia ja tilaisuuksia tuli runsaasti. Määrärahat erilaisiin kouluhankintoihin saatiin monimutkaiselta vaikuttavan, monenkertaisen käsittelyprosessin jälkeen. Tämä oli uutta erilaiseen käytäntöön tottuneelle kouluväelle.

Oppilaiden asema helpottui sikäli, että lukukausimaksut alenivat nopeasti ja poistuivat lopulta kokonaan. Kouluruokailu tuli ilmaiseksi ja ruokaa alettiin valmistaa entistä monipuolisemmaksi ja ravitsevammaksi. Koulun siivoustoimi hoidettiin keskitetysti kaupungin taholta.

Lukiokoulu oli ollut hyvin staattinen aina 1800-luvulta lähtien. Vuoden 1872 koulujärjestys oli voimassa. Lukusuunnitelmat olivat koko maassa lähes samanlaiset ja olivat tiukasti kouluhallituksen vahvistamia. Näin Viitaniemen yhteiskoulun ja lukionkin alkuvuosien ajan.

1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella tapahtui todella paljon ja nopeasti. Koko lukiokoulutusta alettiin arvioida uudelleen. Vuonna 1982 siirryttiin asteittain kurssimuotoiseen opetukseen kaikissa oppiaineissa. Tähän liittyi opetustyön jaksotus . Viitaniemen lukiossa omaksuttiin 6-jaksojärjestelmä. Oppilasarvosteluun hyväksyttiin uudet periaatteet. Oppimäärät ja -kirjat uudistettiin. Vuonna 1985 säädettiin uudet koululait, myös lukiolaki. Vanha tsaarinajan koulujärjestys poistui. Lukuvuosi merkitsi tuntikehyksen tuloa opetusjärjestelyihin: koulu sai oman resurssinsa oppilasmääränsä perusteella. Resurssi osoittautui melko niukaksi, mikä johti opetusryhmien koon kasvuun. Lukiolain perusteella koulu sai oman johtokunnan. Siinä oli myös opettajien ja muun henkilökunnan sekä oppilaiden edustus. Ensimmäiseksi johtokunnan puheenjohtajaksi tuli varatuomari Timo Hakanen. Johtokuntien tulon myötä vuodesta 1973 toimineet kouluneuvostot jäivät historiaan. Kouluneuvostojen toiminta olikin jo vähitellen hiipunut vireästä alusta huolimatta. Pysyvää merkitystä oli sillä, että kouluneuvosto kiinnitti huomiota opetuksen suunnitteluun. Vaikka alkuaikojen suunnitteluinnostuksesta luovuttiinkin, jäi itse perusidea jäljelle. Vuonna 1987 koulu sai uuden kaupunkikohtaisen opetussuunnitelman, jota lukuisat työrymät olivat valmistelleet. Opetussuunnitelmassa oli eri aineiden opetuksessa vahva paikkakuntaleima.

Vuonna 1986 Jyväskylän kaupunki ryhtyi saneeraamaan Viitaniemen koulukiinteistöä. Aikaisemmin koulussa oli tehty ainoastaan pintaremontteja. Nyt tehtiin perusteellinen saneeraus. Luokkia jaettiin pienryhmiä varten. Ruokala sai lisää tilaa ja rakennettiin uusia erikoisluokkia, mm. atk-opetukseen. Hankittiin uusia kalusteita, mm. juhlasalin uudet istuimet. Lopputulos oli todella kiitettävä. Koulusta tuli ulkoisilta puitteiltaan erinomainen. Myös opetusvälineitä uusittiin. Videokalustoa saatiin vähitellen lisää.

Jyväskylä siirtyi vapaakuntakokeiluun vuonna 1989. Ratkaisuvaltaa sii rrettiin entistä enemmän koulun tasolle. Rehtorista tuli yhä keskeisempi henkilö koulun johtamisessa, esim. henkilöstöpolitiikassa. Maaliskuusta 1993 lähtien on koulun johtokuntana toiminut kaupungin koulutuslautakunta.

Taloudellinen lama johti supistuksiin koulujen rahankäytössä. Vaikutukset näkyivät lähinnä materiaalihankinnoissa ja ryhmäkokojen kasvamisena sekä kerhotoiminnan loppumisena. Niukkuus on näkynyt myös opetussuunnitelman mahdollistaman valinnaisuuden vähäisenä to teutumisena. Lähinnä eläkkeellesiirtymisten vuoksi avoimiksi jääneitä virkoja on hoidettu voittopuolisesti väliaikaisin virkajärjestelyin, mikä aikaisempaan käytäntöön verrattuna on poikkeuksellista.

Koulujen "autonomia" on 1990-luvun suuntaus. Koulut saavat laatia omat opetussuunnitelmansa koulukohtaisesti omaleimaisiksi. Viitaniemen lukiossa suunniteltiin lukuvuodesta 1992-93 lähtien uutta opetussuunnitelmaa, jossa painopiste olisi toisaalta matemaattis-luonnontieteellisissä ja toisaalta taideaineissa.

Opetussuunnitelmaprosessi sai uuden suunnan lukuvuonna 1994-95. Jyväskylän koululaitoksen uudelleenjärjestelyt alkoivat nousta Viitaniemen lukion uhaksi. Jyväskylän koulutoimessa pyrittiin jo 1970-luvun lopulla pääsemään eroon yhdestä keskustan koulukiinteistöstä. Kohteena oli pitkään Viitaniemen koulu. Perusteena oli uusien lähiöiden koulutarve: Huhtaharjun yläaste päätettin rakentaa, jolloin kaupungin keskustassa oli liikaa koulutilaa oppilasmäärään nähden. Viitaniemen koulun väki, oppilaiden vanhemmat ja koulun ystävät saivat tuolloin torjuntavoiton. Paljolti asiaan vaikutti vuonna 1973 tehty kaupungin ja kannatusyhdistyksen sopimus, jossa kaupunki sitoutui jatkamaan nimenomaan lukion toimintaa.

1990-luvun alkupuolella päädyttiin esittämään Kesyn kiinteistöstä luopumista. Kesyn yläaste siirtyisi Kuokkalaan ja lukiokoulutus järjestettäsiin jäljelle jääneissä lukioissa Kesyn lukion lakkauttamisen jälkeen. Viitaniemen lukio olisi esityksen mukaan muuttunut kolmisarjaiseksi ja yläaste supistunut hieman. Esitys ei toteutunut. Asetettiin lukiotoimikunta pohtimaan kysymystä. Samalla rauhoitettiin tilanne. Valmistuttuaan keväällä 1994 lukioesitys rakentui sille perustalle, että kolme lukiota Kesy, Kilpinen ja Viitaniemi yhdistetään suurin piirtein Jyväskylän Lyseon kokoiseksi, noin 650 oppilaan lukioksi, joka sijoitetaan Kesyn kiinteistöön. Perusteluissa keskeistä oli se, että luokattomuus ja valinnaisuus sekä yhteistyö muiden keskiasteen koulujen kanssa toteutuisi parhaiten riittävän suuren oppilaspohjan omaavissa kouluissa. Jyväskylähän oli siirtynut luokattomaan lukioon jo 1994-95 lukuvuoden alusta. Uusi kuntien valtionosuusjärjestelmä osaltaan lisäsi paineita lukioiden yhdistämiseen useamman lukion kunnissa. Esitys lukioiden yhdistämisestä hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa lähes vastarinnatta. Samalla kaupunginvaltuusto päätti ponnesta, jolla Viitaniemen yläaste säilytetään. Kokonaan unohdettiin alkuperäinen ajatus yhden koulukiinteistön koulukäytöstä vapauttamisesta. Tehty päätös merkitsee lukiokoulutuksen päättymistä Viitaniemessä 1.8.1995.

Viitaniemen lukio ehti toimia eri nimillä 37 vuotta. Ylimmältä luokalta pääsi tuona aikana 2 199 nuorta maailmalle, lähes kaikki ylioppilaina. Valtaosa on kokenut koulun ilmeisen miellyttäväksi opiskelupaikaksi. Koulun yhteisiin tilaisuuksiin on tullut runsaasti entisiä opp ilaita mieluisine koulumuistoineen. Viimeksi yleisöä oli runsaasti koulun 25-vuotisjuhlissa ja Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlissa. Viitaniemen lukio oli pitkälti oman keskikoulun ja yläasteen jatkokoulu, mutta koulun koko toiminta-ajan oppilaina oli runsaasti myös muualta tulleita Jyväskylän maalaiskunnan, Uuraisten, Muuramen ja Säynätsalon nuoria. Oppilaat edustivat näin ollen monipuolisesti ja koulun toimintaa värittävästi Jyvässeudun nuorisoa. Koulu pääsi hyvin vertailukelpoisiin tuloksiin, oppilaat ovat sijoittuneet yhteiskunnassa vaativillekin paikoille.

Viitaniemen koulurakennus 50 vuotta (2012)

Talon rakentaminen vuonna 1962, arkkitehdit Cedercreutz ja Railo

Koulutalo on rakennettu yksityiskouluksi. Tarkoituksena oli saada lukiopaikkoja Jyväskylän kunnallisesta keskikoulusta jatkaville oppilaille. Tätä varten perustettiin 1.7.1957 Jyväskylän yhteislukion kannatusyhdistys ry. Kannatusyhdistyksellä oli vuoden 1958 lopussa 146 jäsentä, jotka olivat maksaneet jäsenmaksuja 220 000 markkaa. Yhdistys anoi valtioneuvostolta lupaa lukion perustamista varten sekä Jyväskylän kaupungilta määrärahaa opettajien palkkaukseen ja muihin juokseviin menoihin (600 000 markkaa vuodessa). Asia kuitenkin viivästyi niin, että koulutyötä ei saatu alkamaan syksyllä 1957. Syksyllä 1958 lukio aloitti vanhan kauppakoulun rakennuksessa torin laidalla.

Kannatusyhdistys anoi vuonna 1960 oikeutta laajentaa koulua myös keskikoululuokat käsittäväksi oppikouluksi ja samalla anottiin lupaa muuttaa koulun nimi Viitaniemen yhteiskouluksi. Anomus hyväksyttiin valtioneuvostossa 5.5.1961.

Nimimuutos osoittaa, että oman koulutalon saaminen oli vireillä. Kaupunki oli osoittanut koululle tontin Viitaniemestä (ensimmäinen päätös kaupunginvaltuustossa 3.11.1959). Tontti oli kuitenkin liian pieni, joten tarvittiin sen laajennusta. Lopullisesti tonttiasia päätettiin 25.9.1961, kun kaupunki lahjoitti nykyisen tontin koulun kannatusyhdistykselle.

Rakennuksen arkkitehdeiksi valittiin vuonna 1961 Jonas Cedercreutz ja Helge Railo, joilla oli yhteinen arkkitehtitoimisto Helsingissä. Sovittiin, että suunnittelu on valmis urakkatarjousvaiheeseen mennessä, joka alkoi syyskuussa 1961. Pääurakoitsijaksi valittiin B. Lindbergin Rakennustoimisto ja valvojaksi rakennusmestari Hydén. Rakentaminen alkoi lokakuussa 1961 ja sen lopputarkastus pidettiin 10.9.1962. Koulun liikuntasali (voimistelu- ja näyttämösali) valmistui vasta 1967. Liikuntasalin rakentamista viivyttivät rahoitusongelmat. Salin rakentaminen maksoi 561 000 markkaa. Koulutalon tilavuus oli 16 120 kuutiometriä (noin 5000 neliömetriä) ja salirakennuksen tilavuus 6 470 kuutiometriä.

1960-luvun peruskoulu-uudistuksen yhtenä tavoitteena oli koulujen kunnallistaminen. Niinpä Viitaniemen yhteiskoulukin siirtyi Jyväskylän kaupungin hallintaan ja omistukseen elokuun 1973 alusta. (Rakentamisvaiheen tietolähde: Pekka Martio, Viitaniemen koulun rakennushistoria. Helsinki 2007)

Hallinnollisesti talossa toimi vuodesta 1973 alkaen kaksi koulua, Viitaniemen yläaste ja Viitaniemen lukio. Kummallakin oli oma rehtorinsa, pitkäaikaisimpina Kunto Koskinen ja Erkki Haapamäki.

Peruskorjaus 1983 – 1987

Koulurakennuksessa ilmeni melko pian tarvetta korjauksiin. Tarvittiin esimerkiksi isojen luokkatilojen (OT3) rinnalle pienempiä (erityisesti yläasteen tasokurssien tarpeisiin). Oli myös korjattava luokkien sisäkatot. Ne oli alun perin tehty harvalaudoituksella, joka keräsi pölyä ja huononsi sisäilmaa. Korjaus saatiin alkamaan vaiheittain vuonna 1983. Siihen sisältyi vielä uusien koitalousluokkien rakentaminen 1. kerrokseen (alapihan tasolle eli nykyiseen P-kerrokseen) ja teknisen työn tilan tekeminen aulan viereen kadun puolelle. Peruskorjaus valmistui loppuvuonna 1987.

Lukio muuttaa pois

Vuonna 1993 tuli julkisuuteen suunnitelma, että kaupungin kaksisarjaiset lukiot (Viitaniemi, Kilpinen ja Kesy) yhdistettäisiin. Lukion kurssimuotoisuus oli synnyttänyt tilanteen, että suurempi yksikkö olisi kustannustehokas. Suunnitelma toteutui syksystä 1995 alkaen siten, että uusi Cygnaeus-lukio aloitti Kesyn koulun tiloissa Vapaudenkadulla. Kaupungin lukioista enää vain Voionmaan lukio jäi yläasteen yhteyteen.

Viitaniemen koulutalo jäi nyt vajaalle käytölle. Taloon tuli alivuokralaiseksi Jyväskylän Steiner-koulu ja sen jälkeen kristilliset luokat, joista muodostui Jyväskylän kristillinen koulu. Alivuokralaisten tulo teki koulutalon taas ahtaaksi. Joitakin muutoksia sisätiloihin tehtiin 2001, jotta kahden koulun rinnakkainelo saatiin onnistumaan. Taloon vaihdettiin uudet ikkunat vuonna 2003.

Peruskorjaus 2007 – 2008

Koulun talotekniikka alkoi reistailla 2000-luvulla. Esimerkiksi hissikuiluun päässyt vesi kasteli K-kerroksen ja kosteus pääsi siellä olevien lattiamattojen alle. Viemäriverkosto oli viallinen ja sieltä pääsi ajoittain viemärikaasuja koulutilaan. Vuonna 2005 julkistettiin kouluverkkouudistus, joka merkitsi keskikaupungin osalta sitä, että Cygnaeuksen ja Voionmaan koulut lakkautettiin kesällä 2006 ja niiden yhteinen peruskorjaushanke haudattiin. Sen sijaan kaupunki päätti toteuttaa Viitaniemen koulun peruskorjauksen, jota oli aluksi valmisteltu lämpö-vesi-ilmastointikorjauksena.

Koulun peruskorjauksen arkkitehtina oli Jorma Peltonen (Arkkitehtitoimisto LPV Jyväskylä). Koulun suojeluarvot rajoittivat työtä siten, että talon ulkoasun piti säilyä jokseenkin ennallaan, vaikkakin lähes kaikki rakenneosat uusittiin. Vanha liikuntasali purettiin ja tilalle rakennettiin uusi sali, joka ulkomitoiltaan vastaa entistä. Pääurakoitsijana oli NCC Rakennus Oy ja vastaavana mestarina koulun entinen oppilas Tuomo Häyhä. Rakennustyön ajaksi koulu muutti väistötiloihin Cygnaeuksen koulukeskukseen (2 lukuvuotta). Rakennuksen kerrosala on noin 5700 neliömetriä ja lisäksi liikuntasaliosa noin 1500 neliömetriä.

Peruskorjaus valmistui kesällä 2008. Arkkitehti pyrki luomaan koulun aulasta viihtyisän siten, että aula avattiin P-kerrokseen saakka. Ruokala siirrettiin aulan pohjoispuolelle, ja sen laaja ikkunapinta avaa aulasta vehreän luonnonnäkymän. Teknisen työn tila siirrettiin liikuntasalin eteläpäätyyn. Koulun sisäväritys muuttui entisestä sinisen-harmaan-valkoisen yhdistelmästä oranssin-punaisen-keltaisen-valkoisen yhdistelmään. Värit ovat koulun rakentamisajan (60-luvun) tyypillisiä värejä.