Vesa Hack esittelee puheenvuorossaan Minna Tuunaisen verkkokolumnin "Monikulttuurinen koulu opettaa myötäelämään". Maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat herättäneet viime aikoina paljon keskustelua, jonka olen kokenut lähinnä negatiivissävytteiseksi. Siksi olikin virkistävää lukea kolumni, joka keskittyi monikulttuurisuuden tuomiin etuihin ja positiivisiin seikkoihin.

Vaikka maahanmuutto alkaa näkyä kuntien katukuvassa yhä enemmän, on se silti vielä melko aluekohtaista. Esimerkiksi Helsingissä (erityisesti sen itäosissa) monikulttuurisuus ja maahanmuuttajat ovat olleet tuttu "ilmiö" jo vuosia, kun taas pohjoisemmassa voi aihe tuntua vieraammalta. Tällainen alueellisuus vaikuttaa varmasti siihen, kuinka opettajat kohtaavat ja käsittelevät monikulttuurisuutta työssään. Kouluissa, joissa maahanmuuttajia on hyvin vähän tai ei ollenkaan, ei välttämättä koeta tarpeelliseksi keskittyä monikulttuuriseen kasvatukseen yhtä paljon, kuin kouluissa, joissa maahanmuutto näkyy selkeästi. Tämän huomasin itse siirryttyäni työskentelemään kouluun, jossa yli puolet oppilaista olivat maahanmuuttajia. Eri kulttuureihin tutustuminen ja niihin liittyvät teemapäivät, useiden eri kielien opiskelu ja moniin eri uskontoihin tutustuminen olivat lähes joka päivä läsnä normaalissa kouluarjessa.

Tuunaisen kolumni tuo monikulttuurisuuden esille positiivisessa valossa. Hän kumoaa negatiiviset väittämät oman kantasuomalaisen perheensä positiivisilla kokemuksilla. Tuunainen kuitenkin itse asuu monikulttuurisella aluella, joten itselleni heräsi kysymys, syntyvätkö negatiiviset ennakkokäsitykset ja näkökulmat nimenomaan niiltä henkilöiltä, jotka eivät ole kohdanneet monikulttuurisuutta juuri ollenkaan? Siksi mielestäni huolimatta siitä, onko koulussa maahanmuuttajataustaisia oppilaita vai ei, olisi monikulttuurisuuteen syytä perehtyä jokaisessa koulussa tasapuolisesti, jotta saisimme rikottua "alueellista painottumista" ja näin vähentää negatiivisia ennakkokäsityksiä. Monikulttuurisuuden käsitteleminen tuo opetukseen kätevästi lisää monipuolisuutta, kun samaa asiaa voidaan tarkastella monen eri kulttuurin näkökulmasta. Se voi parhaimmillaan myös laajentaa yleissivistystämme ja opettaa ymmärtämään erilaisuuden kohtaamisen täysin luonnollisena asiana. Tähän tavoitteeseen pääseminen vaatii opettajan myönteisen asenteen lisäksi kuitenkin myös koko kouluyhteisön ja vanhempien panostusta.