Kuivakankaan ”kohti yhteisöllistä koulua” - artikkelissa oppilaiden häiriökäyttäytymisen katsotaan olevan koko ryhmän ongelma, eikä yksittäisen oppilaan. Onkin loogista, että luokassa tapahtuvassa häiriökäyttäytymisessä on mukana kaikki samassa tilassa olevat henkilöt. Esimerkkinä oppilas, joka häiritsee tuntia tekemällä jotain, joka huvittaa osaa tai koko luokkaa. Tällöin häiriötekijä on nimenomaan ryhmän aikaansaama, sillä tuskin oppilas käyttäytyisi samoin, jos olisi luokassa yksin. Mikä häntä tällöin motivoisi? Jos yksilö kokee saavansa sosiaalista pääomaa käytöksellään, hän todennäköisesti jatkaa toimintaansa. Olisi siis tärkeä miettiä, miksi ryhmä käyttäytyy tietyllä tavalla ja sallii tai jopa kannustaa tällaiseen häiriökäyttäytymiseen.

Lisäksi artikkelissa tarkasteltiin ryhmän toimintaa jäävuori-metaforan avulla, joka lienee tuttu ainakin joillekin tunteiden käsittelyn puolelta. Tällöin jäävuoren huippuna (veden yläpuolella oleva pieni osa jäävuoresta) ilmenee esimerkiksi vihaisuuden tunteena. Kuitenkin tarkemmin tarkasteltuna yksilö voi ymmärtää, että vihastuminen muodostuu monista erilaisista tunteista, jotka ovat kasautuneet pinnan alle (veden alapuolella oleva osa jäävuoresta). Se, että yksilö pystyy ymmärtämään nämä tunteet vihan alla, antaa hänelle mahdollisuuden käsitellä ja purkaa niitä. Samalla tavalla ryhmän toimintaan vaikuttavat näennäisesti pinnan yläpuolella olevat säännöt, tavoitteet ja työnjako. Kuitenkin kaikkein oleellisin osa sijaitsee pinnan alla, jossa vallitsevat asenteet, arvot ja tunteet, sekä muiden käytökseen liittyvät odotukset. Artikkelissa olevassa esimerkissä yksi oppilas jätetään leikin ulkopuolelle. Opettajan puuttuessa toimintaan oppilas otetaan joksikin aikaa mukaan ulkopuolisen auktoriteetin voimasta. Hetken päästä toinen oppilas jätetään ulkopuolelle leikistä, koska yhden henkilön ulkopuolelle jättäminen voimistaa muun ryhmän me-henkeä niin voimakkaasti. Samalla tavalla sekä opettajan, että oppilaiden olisi hyvä ymmärtää näitä pinnan alla tapahtuvia piilonormeja. Kiusaamisesta on tärkeintä puhua ja pohtia, miksi sitä tapahtuu. Jotain hyötyä siitä koetaan saavan, koska sitä tapahtuu jatkuvasti kaikkialla yhteiskunnassa, perheiden sisältä kouluihin ja työpaikkoihin. Onkin olennaista, että sen läsnäoloa ei kielletä vaan yritetään ymmärtää sen takana olevia syitä. Vasta sen jälkeen pystymme kehittämään kiusaamista ehkäiseviä todellisia ja toimivia ratkaisuja.