Tutustuin Rautiaisen, Kostiaisen, Silanderin, Jääskelän & Klemolan artikkeliin Mummo pannuhuoneessa ja muita tarinoita tulevaisuuden koulusta. Tulevaisuuden koulu on termi, josta puhutaan paljon, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Tavoitteena on vastata ajankohtaisiin ongelmiin mutta myös luoda parempaa tulevaisuutta. Skenaariotyössä on uskallettava ajatella myös paljon pidemmälle kuin vuoden päähän. On otettava käyttöön visioiva sekä idealistinen puoli, koska tulevaisuudessa kaikki on mahdollista.

Maailma muuttuu yhä hurjempaa tahtia. Asiat, joita vielä joitakin vuosia sitten kuviteltiin tapahtuvan vain hurjimmissa unissa tai scifielokuvissa, ovat jo tätä päivää. Tieteelliset innovaatiot, teknologia, ilmasto, nuorten elämis- ja kokemusmaailma, kaikki ovat jo nyt toisenlaisia kuin ihan muutama vuosi sitten. Minulla on kaksi pientä lasta ja totta puhuen en todellakaan osaa oikeasti tarkalleen kuvitella, millainen maailmamme on sitten kun he ovat nuoria, aikuisia tai vanhuksia. Millainen maailmamme on lastenlasteni aikaan?

Meidän tulisi kuitenkin pyrkiä vastaamaan koulussa sekä tämänhetken tarpeisiin, että antamaan oppilaille välineitä, keinoja ja kykyä kohdata se tuntematon tulevaisuus. Enää kouluissa ei voida harjoitella vain käsialaa, rinnalle tarvitaan myös niin kutsuttuja 2000-luvun taitoja. Non scholae sed vitae discimus - ei koulua vaan elämää varten. Klassista lausahdusta olisi hyvä tarkastella miettimällä, kuinka hyvin koulu valmistaa oppilaitaan tällä hetkellä elämää varten ja missä asioissa sen pitäisi tehdä niin, myös tulevaisuudessa.

(Poissaolo 1.11.2016)