Yhteiskunnassa, jossa elämme emme voi olla törmäämättä asioihin jossa sukupuolittuneisuus ei näkyisi. Arkinen esimerkki aiheeseen on naisten ja miesten omat wc:t sekä omat pukuhuoneet uimahalleissa ja kuntosaleilla. Myös suomalaisissa kouluissa sukupuolittuneisuus näkyy koulun yhteisissä toimintatavoissa sekä opettajan omissa tavoissa ja olettamuksissa. Luokanopettaja saattaa käyttäytyä tiedostamattaan sukupuolittavasti ja näin ruokkia epätasa-arvoa luokassaan. Esimerkiksi tyttöjen oletetaan olevan kiltimpiä ja parempia koulussa kuin poikien. Todellisuudessa tytöt voivatkin olla niitä häirikköjä, mutta tämä jää huomaamatta vahingossa tai tahallisesti.

Valitsin Ylen artikkelin, jossa kirjoitettiin Ruotsissa avatusta sukupuolineutraalista esikoulusta, jossa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että lapset välttävät sukupuoliset stereotypiat. Heitä ei esimerkiksi kutsuta tytöiksi ja pojiksi vaan ystäviksi. (http://yle.fi/uutiset/3-5382020) Sukupuolineutraalius ja sen vieminen näin pitkälle herättää erilaisia ajatuksia ja kannanottoja sitä kohtaan. Luokanopettaja kohtaa ihmisiä, jotka saattavat olla täysin eri mieltä kuin hän itse ja siksi onkin hyvä pohtia omia asenteitaan ja tekojaan tarkoin ja harkitusti. Oma kantani on että, täysin sukupuolineutraalin koulun luominen on hyvin haasteellista ja jopa mahdotonta näin sukupuolittuneessa kulttuurissamme. Se vaatisi valtavaa muutosta, mikä vie aikaa monen sukupolven verran, jotta pystyisimme ottamaan omaksemme tämän uuden kulttuurillisen ajattelumallin. Se voi myös olla jopa haitallista lapsen kehityksen kannalta, kuten Belsky sanoo Ylen uutisessa.