Luin artikkelin, jossa kerrottiin Ruotsiin avatusta sukupuolineutraalista esikoulusta. Sukupuolisia stereotypioita vältellään esimerkiksi puhuttelemalla sukupuolineutraalilla hen-sanalla, sukupuolisidonnaisten hon- ja han-sanojen sijasta. Sukupuolivähemmistöt näkyvät kirjahyllyssä, jonne on valittu kirjoja, joissa on esimerkiksi homoseksuaalisia pariskuntia.

Luokassa sukupuoliin liittyvät stereotypiat näkyvät esimerkiksi siinä, että poikia saatetaan pitää tyttöjä vilkkaampina, minkä seurauksena myös huomio kiinnittyy herkemmin poikien häiriökäyttäytymiseen. Ne saattavat myös näkyä esimerkiksi oletetuissa kiinnostuksen kohteissa sekä lahjakkuuksissa. Lienee kuitenkin turvallista väittää, että kiinnostuksen kohteet ja lahjakkuudet määräytyvät yksilötasolla, sukupuolesta riippumatta.

Sukupuoliin liittyvät stereotypiat lienevät melko syvällä meissä ja ne ovat ainakin osittain tiedostamattomia. Tämän vuoksi sukupuolineutraaliuteen pääseminen on suuri tulevaisuuden koulun haaste. Esimerkiksi eräässä tähän kurssiin liittyvässä seminaarityössä annettiin jokin ominaisuus, joka piti liittää joko tyttöihin tai poikiin. Äänestystulokset olivat suurimmaksi osaksi melko selvästi kallellaan toiseen sukupuoleen. Voi olla, että etenkin nuorempi sukupolvi on aikaisempaa tietoisempi sukupuolittuneisuudesta, sillä teema on ollut varsin paljon ihmisten huulilla. Tulevaisuuden haasteena lienee se, että saamme ymmärrystä siitä, mistä sukupuoliin liittyvät stereotypiat johtuvat. Tiedostaessamme stereotypioiden olemassa olon ja niihin johtaneet syyt, voimme muuttaa toimintaamme sellaiseen suuntaan, että emme enää ruoki niiden pysyvyyttä.