Nykyisessä yhteiskunnassa, menimme minne tahansa, emme voi olla törmäämättä sukupuolittuneisiin asioihin. Suomalaisissa kouluissa sukupuolittuneisuus näkyy myös edelleen hyvin voimakkaasti koulun toimintakulttuureissa. Luokanopettaja sukupuolittaa luokkassa oppilaita useinmiten tiedostamattaan esimerkiksi sanomalla pojille, että kun te aina häiritsette tunnilla. Yleisesti ajatellaankin juuri, että pojat ovat niitä, jotka häiritsevät tunnin kulkua. Totuus voikin olla, että tytöt häiritsevät tuntia yhtä paljon, mutta poikien aiheuttama melu nousee tyttöjen melun yläpuolelle, jolloin pojat leimautuvat opettajan silmissä tuntien häiriköiksi. Esimerkki sukupuolittuneisuudesta voisi olla myös esimerkiksi se, että opettaja arvioi numeerisesti pojan käsialan paremmaksi kuin jonkun tytön, vaikka tytön käsiala on opettajan mielestä parempaa.

Sukupuolittuneisuuteen on kuitenkin tartuttu jo yhteiskunnassamme ja toimenpiteet tämän poistamiseksi tai ainakin vähentämiseksi ovat alkaneet. Muutos vaatii kuitenkin valtavaa muutosta kulttuurissamme, mikä vaatii vähintäänkin muutaman sukupolven kasvamista tähän uuteen kulttuuriseen ajatteluun. Luokanopettajien olisikin syytä oppia tiedostamaan omaa ajattelutapaansa, jotta muutos on mahdollista ajattelu- ja toimintatavoissa. Ilman asian merkityksen sisäistämistä muutos ei ole mahdollista!

Luokanopettaja toimii lapsen kodin ohella tärkeimpänä kasvatushenkilönä lapselle. Sukupuolineutraliuteen kasvattaminen voi pahimmassa tapauksessa jäädä koulun ja opettajan vastuulle, mikäli lapsen kotona arvoimaailma ei kannusta tähän. Vieläkin pahemmassa tapauksessa luokanopettajakaan ei ole sukupuolineutraliuden puolesta puhuja, mikä kasvattaa lasta sukupuolittuneisuuteen yhteiskuntaan, vaikka yhteiskuntaa ollaan muuttamassa sukupuolineutraalimpaan suuntaan. Yksittäisen opettajan toimintaa ei voi kuitenkaan muuttaa, ellei opettaja ole itse valmis muutokselle. Uusi POPS 2014 kuitenkin ohjaa opettajia toimintatapojen osalta ohjaamaan oppilaita tiedostamaan ja muuttamaan sukupuolittuneiden asenteiden ja käytänteiden tunnistamiseen ja muuttamiseen. Lisäksi oppilaita pitäisi kannustaa tekemään ratkaisuja sukupuolittuneita ratkaisuja välttäen. POPS:in tavoitteiden noudattaminen siis tukee sukupuolineutraliuuteen kasvamista.

Itse luin Ylen artikkelin, jossa kerrottiin Ruotsissa avatusta sukupuolineutraalista esikoulusta. (http://yle.fi/uutiset/3-5382020) Sukupuolineutraliuden vieminen näin pitkälle aiheuttaa varmasti ristiriitaisia ajatuksia ihmisissä. Luokanopettaja joutuukin puntaroimaan omia asenteitaan ja tekojaan hyvin tarkoin, mikäli hän haluaisi noudattaa tämänkaltaista sukupuolineutraalia koulua. Kuten jo edellä mainitsin, sukupuolittuneisuus näkyy opettajan toiminnassa hänen sitä tiedostamatta, minkä vuoksi mielestäni täysin sukupuolineutraalin koulun toimintakulttuurin luominen on haasteellista ja jopa haitallista lapsen kehityksen kannalta, kuten Jay Belsky kertoo Ylen uutisessa.