Korvaava tehtävä 8.11.2016

Tutustuin opetushallituksen demokratiaselvitykseen ja pohdin tässä sen antia luokanopettajan työn kannalta. Selvityksessä pohdittiin mm. suomalaisen demokratiakasvatuksen tilaa, toimintoja ja hankkeita demokratiakasvatuksen edistämiseksi ja esiteltiin suomalaisten koulujen opettajille suunnatun kyselyn tuloksia demokratia- ja mediakasvatuksen osalta.

Demokratiakasvatus näyttäytyy selvityksen mukaan merkittävänä ja tärkeänä aiheena, mutta perusopetuksen opettajien koettu osaaminen sen opettamiseen vaihtelee. Selvityksen mukaan ” Yhteiskunnallisten asioiden opettamisen vaikuttavuus saattaisi kuitenkin olla parempi, jos opettajat entistä paremmin oivaltaisivat, millaisissa tilanteissa pedagogisilla valinnoilla ja koulun toimintakulttuurin seikoilla voidaan vahvistaa yhteiskunnallisen osaamisen ja kiinnostuksen kehittymistä.” Myös rehtoreille pidetyn toimintapajan 2011 palautteessa kävi ilmi, että oppilaat olivat hyvin aktiivisia ja halukkaita vaikuttamaan, jos heille annettaisiin mahdollisuuksia (Demokratiakasvatusselvitys 2011, 68).

Selvityksessä nostettiin esille mielenkiintoinen seikka; lapset ja nuoret eivät ole usein halukkaita osallistumaan ”suuren yleisön edessä” vaan käyttävän muunlaisia kanavia: he ovat todella osallistuvia ja keskustelevia luokkahuoneessa ja internetissä sekä sosiaalisessa mediassa. Voisiko näitä kanavia hyödyntää siten enemmän opetuskäytössä ja siten pyrkiä vahvistamaan lasten ja nuorten osallisuutta? Paljon on olut myös julkista keskustelua mm. nuorten haluttomuudesta osallistua politiikkaan: mutta pitääkö nuorten tulla politiikan luo vai pitäisikö politiikan tulla nuorten luo, muuttaa siis politiikkaa nuorten osallistumisen kanavia huomioivaksi. Tämä vaatii uudenlaisen demokraattisen kulttuurin kehittämistä, jossa vaikuttamisen väylät perustuvat nuorten toimintatapoihin.

Selvityksessä nostettiin esille mm. miten suuri merkitys on sillä, että yhteiskunnassa lisätään avointa keskustelua aktiivisen kansalaisuuden teemoista. Sillä voidaan edistää luottamusta ja yhteiskunnan kehittymistä. Lasten osallistumista edistävän toimintakulttuurin syntyä voidaan selvityksen mukaan parhaiten toteuttaa opetuksen kautta. Tällöin konkreettisena ehdotuksena alaluokkien oppiaineisiin tulisi ensimmäiseltä luokalta lähtien kytkeä yhteisö- ja kansalaistaitokokonaisuus, jolle olisi varattu oma tuntiresurssi, joka ”sisältäisi ryhmäyttämistä, yhteistyö-, vuorovaikutus-, ja itsensä ilmaisemisen taitoja, konkreettista osallistumaan oppimista, ihmisoikeuksien, lähidemokratian ja yhteiskunnassa toimimisen teemoja sekä median, oman taloudenpidon ja kuluttamisen aihealueita” (Demokratiakasvatuselvitys 2011, 70).

Selvitys pohti lasten ja nuorten osallisuuden teemaa laajasti ja nosti esille useita tärkeitä näkökulmia demokratiakasvatuksen merkityksestä ja sen kehittämisestä kouluissa. Mediakasvatuksen roolia korostettiin: sen kautta voidaan opettaa kriittistä ajattelua ja saada lapset pohtimaan ihmisoikeuskysymyksiä. Huolenaiheena olivat verkkomedian kautta leviävät demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien vastaiset näkökulmat mm. ihmisoikeusrikoksia ihannoivien ääriryhmien toiminta. (Demokratiakasvatusselvitys 2011, 8).

Selvityksessä korostettiin miten ”tiedon tulvan kasvaessa mediakriittisyyden ja medialukutaidon merkitys korostuu” (Demokratiakasvatusselvitys 2011, 26). Selvitys esittelikin mediakasvatuksen tueksi kouluille erilaisia hankkeita mm. Me ja media-hankkeen, jossa median kautta pyrittiin lisätä lasten ja nuorten yhteiskunnallista vaikuttamista heidän omassa ympäristössään. Hankkeessa pyrittiin parantamaan oli peruskoululaisten yhteiskunnallista vaikuttamista omassa ympäristössään syventämällä yhteistyöstä median kanssa.

Selvityksen mukaan useat kyselyyn vastanneita opettajista pitivät koulujen demokratiakasvatuksen nykytilannetta melko hyvänä. Parhaiten demokratiaa edistettiin kehittämällä koulun toimintakulttuuria ja yhteyksiä ulkopuolisiin tahoihin. Selvityksessä korostettiin tekemällä oppimisen merkitystä ja sitä että osallistumaan pitää oppia jo esikoulusta lähtien. Lasten ja nuorten vaikuttamisen mahdollisuuksia kouluissa tulisi lisätä kaikilla tasoilla sekä erityisesti oppilaskunnissa. (Demokratiakasvatusselvitys 2011, 52.)

Selvityksen mukaan demokratiakasvatuksen vahvistamisessa on tärkeää lähteä jo olemassa olevista vahvuuksista ja hyvin toimivista asioista. Koko kouluyhteisön tulisi sitoutua osallistavan toimintakulttuurin vahvistamiseen. Näkemys ”koko kylä kasvattaa” tuli vahvasti esille selvityksestä ja siinä korostuu yhteisöllisyyden merkitys myös kouluyhteiskunnassa.