Tätä keskustelunavausta varten luin Vesa Hackin kirjoituksen ''Monikulttuurinen koulu voi olla lapselle hyvä valinta''. Tekstissä oli hyvin paljon samaistumispintaa. Itsekin olen kotoisin pienestä pohjoissuomalaisesta kaupungista, jossa minun aikanani ei juurikaan maahanmuuttajataustaisia ihmisiä näkynyt. Nykyään tosin tilanne on eri ja kotikaupunkiini on viime vuosina muuttanut hyvin paljon pakoilaisia, mihin ihmiset ovat suhtautuneet varauksella. Kuulostaa jopa siltä, että maahanmuuttajat leimataan kakkosluokan kansalaisiksi jo ennen kuin heidän kanssaan on oltu tekemisissä. Tällaisista ennakkoluuloihin perustuvista luokitteluista meidän pitäisi päästä irti, keinona tähän voisi olla esimerkiksi (Hackin tekstissäkin mainittu) hyvä kokemus eri etnistä taustaa olevan henkilön kanssa.

Koulumaailmassa haasteellista lienee se, että lasten kodeissa voi olla hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia arvomaailmoja. Kodeissa monikulttuurisuuteen voidaan suhtautua hyvinkin positiivisesti tai negatiivisesti, mikä voi näkyä myös lasten suhtautumisessa erilaisuuteen. Koulussa erilaisuuteen suhtautumista voisi ''opettaa'' esimerkiksi tarjoamalla lapsille mahdollisuuksia tutustua erilaisiin kulttuureihin vaikkapa projektein, joissa päästään toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Etenkin pienemmillä paikkakunnilla, joissa erilaisuutta ei ole juurikaan kohdattu tämä voisi olla keino vähentää erilaisuuteen liittyviä ennakkoluuloja. Opettajan rooli ennakkoluulojen kitkemisessä on suuri, sillä opettajalla on vanhempien jälkeen yksi lapsen kanssa eniten aikaa viettävistä aikuisista.