"Sivistyneen ihmiskunnan kohtalo riippuu enemmän moraalin tasosta kun tuotantokyvystä". Moraalin puute on asia, johon tuntuu törmäävän nykyään vähän väliä. Yliopisto-opiskelijat lunttaavat kokeissa kirkkain silmin, koska ei jakseta tehdä töitä ja opiskella asioita, joita ollaan tultu opiskelemaan. Pöyristyttävintä on, että tämä on yleisesti hyväksyttävää ainakin osassa porukoita. Asiasta voidaan olla avoimia, koska kukaan ei kuitenkaan puutu asiaan. Kukapa haluaisi ottaa vastuun toisen opiskelijan erottamisesta yliopistosta? Tietysti voidaan ajatella, että kaikki tekemätön työ ja lukematon tieto on vain pois lunttajalta itseltään. Silti asia ärsyttää ja tuntuu epäreilulta. Mitä asialle voi tehdä? Kuinka luoda ilmapiiri, jossa vilpillinen käytös ei ole hyväksyttävää?

Moraalin puute ja vilpillinen käytös tuntuu jatkuvan myös työelämään, joten voidaan olettaa, että opitut arvot ja tavat kulkevat yksilön mukana niin kauan kun yleinen ilmapiiri sen sallii. Välillä tuntuu, että työelämään siirtyy myös vastakkainasettelu työntekijän ja työnantajan välillä (kuten aikaisemmin oppilas ja opinahjo, millä tasolla onkaan). Työntekijät tuntevat, että heitä ei arvosteta, mikä oikeuttaa omaan moraalittomaan käytökseen. Työntekijä ja työnantaja eivät osaa enää toimia yhteistyössä, jossa molemmat osapuolet hyötyvät toisistaan ja arvostavat toisiaan. Ei ymmärretä, että työpaikan menestys, kannattavuus ja hyvinvointi vaikuttaa suoraan työntekijän samoihin asioihin ja päinvastoin.

Esimerkkinä yritys, jossa työntekijät tekevät vuorotyötä ja työtehtävät ovat sidonnaisia tarkkaan aikatauluun. Työvuorot on suunniteltu niin, että työtehtävät päättyvät noin 15-30 minuuttia ennen työvuoron loppumista. Noin joka toisessa työvuorossa työntekijä pääsee lähtemään työvuorosta aikaisemmin, kun tehtävät on tehty. Kaikki voivat laskea, kuinka monta maksettua työtuntia tämä kerryttää vaikka vuodessa. Kuitenkin aina, kun työntekijä jää tekemään edes 15 minuuttia ylimääräistä työtä työvuoron päättymisen jälkeen (tämä ei tietenkään ole pakollista vaan jokaisella on oikeus lähteä työvuoron päätyttyä, jos ei halua jäädä ylitöihin), pitää hän huolen kiljuen siitä, että jokainen ylityöminuutti hänelle maksetaan, KOSKA HÄN ON SIIHEN OIKEUTETTU. Eipä siinä vaiheessa käy työntekijän mielessä kaikki ne tunnit, joista hän on saanut palkkaa, kun on lähtenyt etuajassa kotiin.

Tämä on vain yksi, eikä edes järkyttävin esimerkki mitä mieleeni tulee aiheeseen liittyen. Omaan päähäni ei vain yksinkertaisesti mahdu, miten kapeakatseisesti ja omaan napaan tuijottaen elämässä toimitaan. Millä ajatusmallilla pyydetään 15 minuutilta ylityötunteja, jos ollaan päästy joka ikinen päivä sillä viikolla puoli tuntia aikaisemmin kotiin? Eikö ole kaikkien etu, että firma on kannattava ja jatkaa toimintaansa, jolloin jokaisella säilyy myös oma työpaikka? Enkä sano, että työpaikat toimivat läheskään aina moraalisesti oikein, myös heillä on monessa kohtaa kehitettävää. Pääpointti olisi päästä pois oravanpyörästä, jossa jokainen tuntuu ajavan hädissään ja vihamielisesti pelkästään omaa etuaan näkemättä kokonaiskuvaa tai tulevaa. Monessa kohtaa itsestäsi lähtevä asenne kimpoaa peilin lailla käytökseen, jota saat osaksesi. Ei tietenkään aina, mutta useasti.

Tällaisia ajatuksia teksti minussa herätti, enemmänkin tulevaan liittyen :) Teksti on myös melko kärjistetty, eivätkä läheskään kaikki toki toimi kirjoittamallani tavalla. Mutta tiivistettynä ensimmäinen lainaamani lause kolahti ja koen, että asia on erittäin tärkeä tulevassa opettajan työssäni. Mielestäni jokaiseen epäoikeudenmukaisuuteen tulee puuttua ja yrittää opettaa lapsille pienestä pitäen oikean ja väärän ero. Toinen asia sitten on se, mitä kukin pitää oikeana ja vääränä ja se onkin sitten monimutkaisempi juttu :D