Puran omaa esiopetusvierailuani tänne keskustelualueelle, koska olin demotapaamiselta poissa 13.10.2016.

Tutustuin pieneen esiopetusryhmään omalla kylälläni. Päiväkodin ja alakoulun yhteydessä samassa rakennuksessa sijaitsee esiopetusryhmä, jossa on seitsemän lasta ja yksi esiopettaja. Eskariryhmä on kiinteä osa päiväkodin porukkaa, minkä lisäksi he tekevät yhteistyötä koulun, erityisesti alkuopetusluokkine kanssa.

Esiopetustilana toimii yksi huone, joka on suuhteellisen pieni. Huoneessa on kuitenkin kaikille omat työtuolit ja -pöydäpaikat. Näiden lisäksi erimuotoiset pallit ovat kiinnitetynä magneettitauluun, joita tarvittaessa otetaan käyttöön. Tilassa on paljon kuvia seinillä, mm. päivästruktuuriin, numeroihin ja aakkosiin liittyen. Lapsille selkeästi tärkeitä kuvia olivat heidän omat nimensä askarreltujen autokuvien kyljissä, joissa oli myös jokaisen syntymäpäivä. Olisiko myös isommille oppilaille tärkeää, että heidän luokassaan olisi omat nimet ja synttärit näkyvillä ja huomioitu?

Esikoululaiset viettävät paljon aikaa ulkona, koulun pihalla ja metsäretkillä. Ulkotilat ovat yhtä tärkeä oppimis- ja leikkiympäristö kuin sisätilatkin. Tämä tukee mielestäni hyvin lasten leikkiä, riittävää liikkumista ja monipuolista päivien sisältöä. Raikas ulkoilma tekee hyvää jokaiselle! Voisivatko isommat koululaisetkin viettää suuremman osan päivästään ulkona? Luulen, ettei oppilailla olisi siihen vastaan sanomista ja väitän, että jokainen opettaja voisi miettiä omia tottumuksiaan ja lähteä pihalle. Mitä olette mieltä? Tuntuuko se liian vaikealta toteuttaa?

Leikillä on suuri merkitys tutustumani esikoulun lasten päivässä, mistä olen hyvin mielissäni. Leikki on mielestäni tärkeä kasvualusta niin sosiaalisille kuin akateemisille taidoillekin. Leikille olisi toki voinut olla enemmän tilaa ja mahdollisuus mennä rauhallisempaan tilaan leikkimään halutessaan. Myös leikkivälineitä voisi olla enemmän, jos tilaa olisi enemmän. Nyt legoleikit olivat sekä tyttöjen että poikien suosikkeja.

Esiopetus koostuu ryhmä- ja yksilötyöskentelystä. Yhden opettajan panos yksilötyöskentelyyn jää kylläkin aika vähäiseksi. Ryhmään on mahdollista saada lisäresurssia mm. erilaisten yksilökartoitusten tekemisen ajaksi. Päiväkodin puolella työskentelee erityislastentarhanopettaja, joten ammatillista tukea on tarvittaessa saatavilla. Esiopettaja raamittaa toimintaa ryhmässään, mutta lasten valinnanmahdollisuudet otetaan huomioon esimerkiksi leikkien valinnassa.

Lisäksi ryhmä käy kirjastoautolla yhdessä sekä erilaisissa tapahtumissa läheisellä nuorisoseuran talolla. Tällaisissa toimintatavoissa nojaudutaan vahvasti ilmiölähtöiseen opetukseen, mikä laajentaa lasten kokemusmaailmaa.

Yhteistyö päiväkotiryhmän kanssa on hieno juttu! Heillä oli viikoittain yhteineinen laulu- ja leikkihetki sekä yhteisiä juhlahetkiä. Kanssakäymistä ryhmien välillä on toki päivittäin yhteisen eteisen, pihan ja aamu- ja iltapäivätoiminnan puitteissa. Esikoululaisilla on lisäksi yhteisiä peli- ja leikkihetkiä alkuopetusluokkien kanssa. Lasten mielestä nämä olivat mukavia. Pienen koulun ja päiväkodin etuna on mielestäni se, että eri ikäryhmät tekevät luontevasti yhteistyötä ja esimerkiksi ulkoilevat yhdessä. He oppivat tuntemaan toisensa, mikä luo turvallisen ilmapiirin.

Näitä ajatuksia nousi omasta esiopetusvierailustani. Millaisia esi- ja alkuopetusvierailuja teillä on ollut? Vastasivatko odotuksenne vierailua?