Maisterit -22

Mikä historian opetuksessa on tärkeää?

Historian opetuksessa tärkeää on ensisijaisesti kyky ymmärtää menneisyyttä. Oli kyseessä sitten menneisyys tunti sitten, tai tuhat vuotta sitten. Opetuksen haasteena on opetusmetodit ja aiheen rajaaminen, joskin opetussuunnitelmat ovat siinä helpottavia tekijöitä. Suomalaisessa peruskoulussa historian opetus on hyvin Eurooppa keskeistä, ja asioita tarkastellaan ”meidän näkökulmasta”. Tämä onkin yksi historian opetuksen haaste; lähdekriittisyys ja monitulkintaisuus. Nämä ovat mielestäni yksiä keskeisimpiä seikkoja historian opetuksessa. Ymmärtämällä historian monitulkintaisuuden, ja erilaisten lähteiden luonteen, historiaa pystyy tarkastelemaan omilla silmillään.

Mikä/Mitkä tavoitteista herättivät kiinnostuksesi tai mitä jäit ihmettelemään? Oliko jotakin, mitä et ymmärtänyt?

Tavoitteet olivat hyvin laajoja. Kiinnitin ensimmäiseksi huomiota kohtaan T1 ”ohjata oppilasta kiinnostumaan historiasta tiedonalana ja identiteettiä rakentavana oppiaineena”. Tämä kuulostaa omaan korvaan aika isolta tavoitteelta, ja jopa kaukaa haetulta. Ehkä kyse on lähinnä siitä, että opettaja kykenee antamaan oppilaalle ajateltavaa hänen omasta näkövinkkelistään, millainen historia oppilaalla on tai millaista on hänen perheensä tai läheistensä, tai kotipaikkansa historia. Tällaisten pohdintojen kautta oppilas voi hiljalleen alkaa omaksumaan omaa identiteettiään eletyn elämän kautta.

Mieti, mitä historia ja yhteiskuntaoppi oppiaineina tarjoavat laaja-alaisen osaamisen osa-alueille?

Molemmat antavat hyvin paljon täydentäen toisiaan. Historia auttaa ihmisiä ymmärtämään menneisyyttä ja sen ilmiöitä, kun yhteiskuntaopissa keskitytään osallisuuteen tänä päivänä.

”(L1) Opettajien on tärkeä rohkaista oppilaita luottamaan itseensä ja näkemyksiinsä ja olemaan samalla avoimia uusille ratkaisuille. Rohkaisua tarvitaan myös epäselvän ja ristiriitaisen tiedon äärellä olemiseen. Oppilaita ohjataan pohtimaan asioita eri näkökulmista, hakemaan uutta tietoa ja siltä pohjalta tarkastelemaan ajattelutapojaan. Heidän kysymyksilleen annetaan tilaa ja heitä innostetaan etsimään vastauksia, kuuntelemaan toisten näkemyksiä sekä samalla pohtimaan myös omaa sisäistä tietoaan. Heitä rohkaistaan rakentamaan uutta tietoa ja näkemystä. Koulun muodostaman oppivan yhteisön jäseninä oppilaat saavat tukea ja kannustusta ideoilleen ja aloitteilleen, jolloin heidän toimijuutensa voi vahvistua.”