Elämänkatsomustiedossa opiskelua sekä oppimisprosessia ajatellaan kokonaisvaltaisesti oppijan näkökulmasta. Sisältöjä suunnitellaan yhdessä ryhmän kanssa ja oppilaat otetaan mukaan oppimisympäristöjen luomiseen. Oppilaiden ajattelun kehittymisen tukeminen vuorovaikutteisessa ja avoimessa ilmapiirissä pidetään etusijalla. Opettajan tärkein tehtävä on luoda oppimisympäristöstä turvallinen, jotta elämänkatsomustiedon suoma mahdollisuus avoimeen ihmettelyyn, keskusteluun ja mielipiteiden ilmaisuun toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Opiskelun tulee olla innostavaa, innovatiivista, luovaa ja keskustelulle tilaa antavaa. Elämänkatsomustiedossa tulee vapautua ajatuksesta, että oppimisympäristön tulee olla fyysisesti tarkoituksenmukainen: oppimisympäristössä tärkeintä on oppijan osallistaminen ja ajatteluun haastaminen. Koska elämänkatsomustiedossa opiskellaan usein yhdysluokkienomaisissa, eri-ikäisistä oppijoista koostuvissa heterogeenisissä ryhmissä, mahdollistuu oppijoiden välinen ajattelun vertaiskehittyminen parhaalla mahdollisella tavalla.

Oppimisympäristö tuleekin siis nähdä ei-aineellisena eksistentiaalisena tilana, joka luo pohjan monipuoliselle oppimiselle.

Työtavat

Työtapojen monipuolisuus luo pohjan oppilaiden opiskelumotivaatioon. Elämänkatsomustiedossa erilaisia työtapoja on useita: monipuolisiin teksteihin tutustuminen ja niistä keskusteleminen, kuvien ja monimuotoisten kuvamateriaalien käyttö (esim. dokumentit, lyhyt elokuvat, uutiset), draamaharjoitteet ja simulaatiot, omien materiaalien monipuolinen tuottaminen, parityöt, ryhmätyöt sekä yhteisölliset toimintatavat.

Eriyttäminen

Elämänkatsomustiedossa otetaan huomioon erilaiset oppijat ja eriyttäminen perustuu hyvään oppilaantuntemukseen. Eriyttämismahdollisuuksia hyödynnetään valmistamalla selkokielisiä tekstejä, eriytettyjä kokeita sekä tekemällä yhteistyötä erityisopetuksen ja kodin kanssa. Eriyttämistä tulee arvioida jatkuvasti ja sen tulee tukea oppilaan oppimista monipuolisesti.