16.6.2016 Hikkeilyä ja hikoilua
Hikkeilyä ja hikoilua
Yöllä tuuli kovasti ja tuntui, että myrskyn silmässä ollaan. Sää oli tuulinen vielä silloinkin, kun kävelimme Vallettan bussiasemalta koululle. Se oli erikoista, että tuuli puhalsi hyvin lämpimästi. Aamulla klo 9 olikin jo +29 astetta lämmintä. Huh! Kun saavuimme lauantaina Maltalle, oli lämmintä noin +24 astetta. Tänään lämpötila huiteli jossain +34 asteessa, ja se tuntuikin siltä. Päivät ovat olleet nyt kuumempia kuin tullessamme. Hiki virtaa sisällä ja ulkona.
Koulussa jatkui sama meno kuin eilenkin. Tuli vähän haikea olo, kun tajusimme, että huomenna on viimeinen päivä koulussa. Opettajakin oli ihmeissään, miksi olemme vain viikon verran. Luokkatoverit olivat suruissaan... Olisimme kyllä mielellämme jatkaneet opiskelua! Eniten paikasta jäämme ikävöimään juuri sitä opiskelua, koulua ja ihmisiä siellä - emme niinkään itse kaupunkia tai muuten kohdetta. Useat luokkatovereistamme opiskelevat koulussa kuukausia. Olisi kyllä kiva tulla takaisin opiskelemaan hieman pidemmän jakson verran. Mietimme, että kuukaudenkin mittainen pätkä olisi ihan mahdollinen vaikkapa ensi kesänä. Kielikurssin hinnat ovat mielestämme varsin kohtuulliset, tavallisen rantaloman verran.
Johannalle selvisi tänään, minkä tason mukaan tunnilla asioita käydään. Arvaus osui oikeaan eli melko alkeis-/perusvaiheessa mennään. On hyvä tietää, millä tasolla asioita on käynyt, sillä sitten on helpompi opiskella lisää ja löytää oikea ryhmä/kurssi jatkossa. Johanna onkin hieman väläytellyt, että hän jatkaisi opiskelua esim. kansalaisopistossa. Siellä opiskelu kannattaisi aloittaa samalta tasolta kuin nyt, sillä opetuksessa pysyy vielä hyvin mukana ja a cat -vaihe on kuitenkin jo ohi. (Yläasteella kärryiltä oli kuitenkin jo pudottu...) Myös Päivi on pohtinut puhekurssille osallistumista jo pidemmänkin aikaa. Saas nähdä, istummeko kursseilla jo heti ensi syksynä.
Tai eihän päivä ihan samanlainen ollut kuin muut. Päivin opettajalla oli sijainen. Tunnit pitivät sisällään enemmän keskustelua (mm. kirjallisuudesta) ja vähemmän kielioppia, mutta niinhän se vain tuntuu aina olevan, että oma ope on se paras.
(Johannan tuntityöskentelyä)
Joanne (Johannan opettaja) antoi hyviä vinkkejä nähtävyyksistä ja ruokapaikoista. Niinpä heti koulun jälkeen suuntasimme hänen vinkkaamaansa No 43 -ravintolaan syömään. Siellä oli muista ravintoloista poiketen melko virkistävä tarjonta. Kuudella eurolla sai valita monista salaateista neljä ja koota niistä lautasellisen. Salaattilautanen oli kyllä todella tuhti!
Tämän jälkeen kävimme parissa putiikissa ostoksilla, minkä jälkeen suuntasimme bussiasemalle tarkoituksenamme suunnata Mdinaan. Mdina on ns. hiljainen kaupunki ja Maltan entinen pääkaupunki. Se on yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista.
Ja kyllähän kaupunki oli näkemisen arvoinen! Samalla reissulla näimme bussista uusia maisemia. Näimme (ilmeisesti) lasinpuhalluspajoja ja hienoja taloja. Jos Slieman yleisilme on vähän sellainen ränsistynyt, oli ilo huomata, etteivät kaikki paikat Maltalla ole samanlaisia.
Illalla taas piti saada vähän pientä purtavaa. Niinpä talsimme taas tuttuun tapaan Slieman rantakatua...
Koulussa jatkui sama meno kuin eilenkin. Tuli vähän haikea olo, kun tajusimme, että huomenna on viimeinen päivä koulussa. Opettajakin oli ihmeissään, miksi olemme vain viikon verran. Luokkatoverit olivat suruissaan... Olisimme kyllä mielellämme jatkaneet opiskelua! Eniten paikasta jäämme ikävöimään juuri sitä opiskelua, koulua ja ihmisiä siellä - emme niinkään itse kaupunkia tai muuten kohdetta. Useat luokkatovereistamme opiskelevat koulussa kuukausia. Olisi kyllä kiva tulla takaisin opiskelemaan hieman pidemmän jakson verran. Mietimme, että kuukaudenkin mittainen pätkä olisi ihan mahdollinen vaikkapa ensi kesänä. Kielikurssin hinnat ovat mielestämme varsin kohtuulliset, tavallisen rantaloman verran.
Johannalle selvisi tänään, minkä tason mukaan tunnilla asioita käydään. Arvaus osui oikeaan eli melko alkeis-/perusvaiheessa mennään. On hyvä tietää, millä tasolla asioita on käynyt, sillä sitten on helpompi opiskella lisää ja löytää oikea ryhmä/kurssi jatkossa. Johanna onkin hieman väläytellyt, että hän jatkaisi opiskelua esim. kansalaisopistossa. Siellä opiskelu kannattaisi aloittaa samalta tasolta kuin nyt, sillä opetuksessa pysyy vielä hyvin mukana ja a cat -vaihe on kuitenkin jo ohi. (Yläasteella kärryiltä oli kuitenkin jo pudottu...) Myös Päivi on pohtinut puhekurssille osallistumista jo pidemmänkin aikaa. Saas nähdä, istummeko kursseilla jo heti ensi syksynä.
Tai eihän päivä ihan samanlainen ollut kuin muut. Päivin opettajalla oli sijainen. Tunnit pitivät sisällään enemmän keskustelua (mm. kirjallisuudesta) ja vähemmän kielioppia, mutta niinhän se vain tuntuu aina olevan, että oma ope on se paras.
(Johannan tuntityöskentelyä)
Joanne (Johannan opettaja) antoi hyviä vinkkejä nähtävyyksistä ja ruokapaikoista. Niinpä heti koulun jälkeen suuntasimme hänen vinkkaamaansa No 43 -ravintolaan syömään. Siellä oli muista ravintoloista poiketen melko virkistävä tarjonta. Kuudella eurolla sai valita monista salaateista neljä ja koota niistä lautasellisen. Salaattilautanen oli kyllä todella tuhti!
Tämän jälkeen kävimme parissa putiikissa ostoksilla, minkä jälkeen suuntasimme bussiasemalle tarkoituksenamme suunnata Mdinaan. Mdina on ns. hiljainen kaupunki ja Maltan entinen pääkaupunki. Se on yksi maailman parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista.
Ja kyllähän kaupunki oli näkemisen arvoinen! Samalla reissulla näimme bussista uusia maisemia. Näimme (ilmeisesti) lasinpuhalluspajoja ja hienoja taloja. Jos Slieman yleisilme on vähän sellainen ränsistynyt, oli ilo huomata, etteivät kaikki paikat Maltalla ole samanlaisia.
Illalla taas piti saada vähän pientä purtavaa. Niinpä talsimme taas tuttuun tapaan Slieman rantakatua...
And same in english!
Today we realised that there is only one day left here in Easy School of Languages. And we felt sad! Maybe it isn't the Malta or Valletta that we'll miss but the school, teachers, lessons, other students have been so nice! And it feels very good to notice that we really do make some progress in english language! Another week in school would be very useful and fun, but of course we are lucky that we had a change to have this one week in school.
After schoolday we went to eat in one place that Johanna's teacher recommended. We ate salads and it was so good! Then we took a bus and went to Mdina, the silent city. It was a beatiful place but weather was a little bit too hot, 34 degrees. At the evening we went for a walk and to have dinner.
After schoolday we went to eat in one place that Johanna's teacher recommended. We ate salads and it was so good! Then we took a bus and went to Mdina, the silent city. It was a beatiful place but weather was a little bit too hot, 34 degrees. At the evening we went for a walk and to have dinner.