Pohjustuksena heti alkuun, että Easy School of Languages sijaitsee Vallettassa, vanhassa rakennuksessa. Koulussa on viisi kerrosta, joissa on lähinnä opetustiloja. Viidennessä kerroksessa on kuitenkin myös opiskelijoiden hengailutila, jonka terassilta näkymät ovat todella huikeat.


Saavuimme koululle klo 8.30. Pian meidät opastettiin huoneeseen, jossa annettiin lisätietoa ja suoritettiin tasokoe. Koe kesti tunnin ja se sisälsi kirjoitustehtävän sekä 100 monivalintakysymystä. Meidän mielestämme koe oli melko haastava. Myös aika meinasi loppua kesken.



Kokeen jälkeen oli puoli tuntia vapaa-aikaa. Sen jälkeen opiskelut lähtivät kunnolla käyntiin. Meidät jaettiin tasokokeen perusteella ryhmiin. Emme päätyneet samaan ryhmään, mikä oli jo odotettavissakin.

Meillä oli tänään kolme opetustuokiota. Kerromme nyt erikseen tunnelmiamme, sillä opetuksen sisällöt poikkesivat toisistaan eri ryhmissä.

Päivin tunnit:

Minut ja kaksi muuta opiskelijatoveria johdatettiin luokkaan, jossa oli opettajan lisäksi kolme pitempään saarella opiskellutta tyyppiä. Saksalainen tyttö, johon paremmin tutustuin, oli hengannut koululla jo kaksi kuukautta (!) ja kaksi viikkoa oli vielä jäljellä. Aloitimme pareittain tutustumistehtävällä ja kaveri esiteltiin sitten muulle ryhmälle. Toisena tehtävänä oli kolmen hengen porukalla muodostaa tarina tiettyjä sanoja sisältäen, ja se sitten jälleen esiteltiin ryhmälle. Tuntui, että pääosa muista oppilaista puhui mielettömän hyvää englantia ja he olivat todella motivoituneita.

Lämmittelytehtävien jälkeen mentiin sitten tiukasti asiaan ja aiheena olivat prepositiot!! Opettaja eteni vauhdilla ja kävi kyllä mielessä, että loppuviikosta taitaa olla loma kaukana. Luonnollisesti saimme myös kotitehtäviä ja hyvä olisi varmasti treenata ilta kielioppia! Huh huh!

Loppupäivän keskustelutunti tuntui jo helpommalta. Keskusteluaiheet toki olivat heti syvissä vesissä kuten "mitä kadut elämässäsi?" ja "luonto ja kulutustavat". Mutta ryhmässä oli pari sveitsiläistä, joille jouduttiin selvittämään minusta ihan yksinkertaisia sanoja, niin oma puhe ja ymmärrys alkoi tuntua jo aika sujuvalta. Jotenkin sitä sitten vähän omaksi ihmeeksikin selviytyi tunneista, mutta kuvittelin ehkä vähän rennompaa opiskeluviikkoa.

- - -

Johannan tunnit:

Ensimmäinen tuokio alkoi esittelyllä. Oli mielenkiintoista huomata, että kaikki ryhmän jäsenet olivat eri maista. Meitä oli Espanjasta, Italiasta, Turkista, Japanista, Venäjältä, Etelä-Koreasta...ja Suomesta. Kävi ilmi, että olimme kaikki tulleet lauantaina. Osa oli jäämässä viikoksi ja osa kuukaudeksi. Tutustumisen jälkeen teimme muutamia tutustumisharjoituksia sekä teimme pari sanaharjoitusta Aliaksen tyyliin. Oli siistiä kokea onnistumisen elämyksiä, sillä huomasin olevani ryhmän parhaimmistoa. Yleensähän englannin tunneilla en moista tunnetta ole kokenut, sillä yläasteella ja lukiossa olin se juuri ja juuri kurssit läpäisevä tyyppi, joka ei suostunut englantia muiden kuullen puhumaan. Nyt kuitenkin puhuin rohkeasti, sillä minulla ei ollut epäonnistumisen pelkoa. Kukaan ei ollut kympin oppilas, niin tasolleen sopivassa seurassa kummasti löysin innon opiskella. Ryhmäjako osui siis kohdallani nappiin. Lopputunti meni pieniä, lähinnä suullisia harjoituksia tehdessä.

Toinen tunti oli keskustelutunti pienemmässä ryhmässä. Meitä olisi pitänyt olla neljä, mutta paikalle saapui itseni lisäksi vain korealainen mies. Oli aika tiukka setti puhua niin paljon, sillä puolentoista tunnin aikana me molemmat pääsimme todellakin puhumaan. Puhuimme rasismista, Koreoiden tilanteesta, Suomen koulutusjärjestelmästä ja terveydenhuollosta, homofobiasta, tulevaisuuden toiveista ja haaveista. En ihan kaikkea korealaismiehen puheesta ymmärtänyt enkä itse löytänyt läheskään aina sopivia sanoja, mutta silti keskustelu oli sopivan syvällistä ja kiinnostavaa. Opettajakin oli kiinnostunut samoista aiheista. Selvisi, että olemme lukeneet paljon samoja kirjoja.

Toivon tältä viikolta, että keskustelujen lisäksi kävisimme läpi myös kirjoittamista ja kielioppia. On harmi, että nyt kun suomeksi tajuan kieliopin asioita hyvin, en ole päässyt enkun kielioppia opiskelemaan uudelleen. Yläasteella en todellakaan vielä tajunnut konditionaaleista ja perfekteistä ollenkaan riittävästi. Lukiossa olin jo totaalisesti pudonnut pois kärryiltä. Nyt minulla on uusi mahdollisuus!

- - -

Viimeinen tunti oli meille yhteinen. Kävimme läpi brittienglannin ääntämistä. Vokaalit, konsonantit ja diftongit tulivat tutuiksi. Tämä oli varmaankin päivän helpoin osio, sillä melko tuttua juttua oli tarjolla.

Koulun jälkeen suuntasimme kaupungille syömään. Päivin missiona oli löytää laukku koulukäyttöön. Valitettavasti laukkua ei vielä tähän mennessä ole löytynyt.



Loppuilta meni hengaillessa Slieman satamassa, jossa on mm. Zaran ja Guessin liikkeet. Illan viimeisenä ohjelmanumerona olivat taas syömispuuhat. Lähdimme harhailemaan Slieman katuja, ja pian tupsahdimmekin tutuille kulmille vähän yllättäin. Lopulta päädyimme taas italialaiseen ravintolaan. Melko kirkkovenemäistä settiä...



PS. Jos joku miettii, että naiset ovat lähteneet rantalomalle hengailemaan ja ottamaan aurinkoa, käsitys on väärä. Koulupäivä kesti tänäänkin klo 15.30 saakka. Kovin paljon ei siis biitsielämää tähän reissuun mahdu, mikä tietenkin oli jo tiedossa. Iltaisin toki on aikaa tehdä omia juttuja, mutta kovin ruskeina nämä naiset eivät takaisin saavu.