Höyryauto, sähköauto, polttomoottoriauto. Kilpa ratkesi polttomoottorin eduksi viimeistään vuonna 1908, kun Henry Ford toi myyntiin T-malli-autonsa. Sen yksi ehdoton valttikortti oli hinta, toki suhteessa laatuun. Hinta oli niin edullinen, että Fordin pystyi ostamaan työmieskin. Niinpä niitä myytiinkin seuraavina vuosina miljoonia kappaleita. Mutta miten Ford taikoi autonsa niin edulliseksi ja laadukkaaksi?

T-Ford oli ensimmäinen nelipaikkainen, nelisylinterinen auto alle 1000 dollarin hintaluokassa. Kuinka edullinen 950 dollarin myyntihinta todellisuudessa oli? Ford maksoi työntekijöilleen korkeampaa palkkaa kuin muualla. Hänen työläiset saivat 5 dollaria päivässä, siis viikossa 30 dollaria, kuukaudessa 120 ja vuodessa 1400 dollaria. Eli oli kallis, mutta ei mahdoton. Siksi Ford halusikin maksaa parempaa palkkaa, jotta työläisillä olisi varaa ostaa häneltä auto. Sinänsä nerokas ajatus!

Autoihin oli tullut jo vaihteita, mutta niiden käyttö oli hankalaa, meluisaa ja, noh, hankalaa. T-mallissa vaihteisto oli tehty teknisesti siten, että se toimi rattaiden sijaan hihnoilla. Vaihteiden vaihtaminen oli hiljaista ja edellisiin verrattuna mutkatonta.

Nykyautossa on kolme poljinta: vasemmalla on kytkin, joka painetaan pohjaan vaihdetta vaihtaessa. Keskellä on jarru ja oikealla kaasu. T-Fordissa oli myös kolme poljinta, mutta niiden toiminta oli erilainen: Kahdella ohjattiin vaihteita ja kolmas oli moottorijarru. Lisäksi oli kaksi vipua, joista toinen oli käsijarru ja toinen oli ratin yhteydessä ollut kaasuvipu.

Kuinka T-Fordilla ajaminen sujuu nykypäivän kuskilta? Huomaa myös, kuinka auto käynnistettiin auton etuosasta vipua veivaamalla.



Fordin yksinkertaisessa alustassa oli (epäilyistä huolimatta) erittäin toimivat ja kestävät lehtijouset. Ne toimivat niin hyvin, että autolla pystyi ajamaan lähes missä vain. Vai mitä luulet? Kuinka moni nykyautoista selväisi näin hyvin? Katso video!




Entä se edullinen hinta? Aikaisemmin autot valmistettiin käsityönä, yksilöinä. Työ oli hidasta ja tarkkaa työtä. Koska valmistamiseen meni paljon aikaa, myös hinta oli korkea. Kulujen pienentämiseksi Ford keksi käyttää tehtaissa apunaan uusia liukuhihnoja ja kaikista autoista tuli täsmälleen samanlaisia. Fordin kerrotaankin todenneen: "Auton väri on valittavissa minkä tahansa värisenä kunhan se vain on musta." Se oli siis ainoa värivaihtoehto. Musta oli valittu väriksi siitä syystä, että se ehti kuivua valmistuslinjalla. Liukuhihnalla auton valmistamiseen meni aikaa kymmenen kertaa vähemmän kuin käsityönä.

Katso video, kuinka T-malleja tehtiin liukuhihnalla (katso ainakin sen verran, että ymmärrät liukuhihnatuotannon idean).




Kun autoja meni kaupaksi miljoonia, Ford pystyi tehostamaan tuotantoa ja laskemaan auton hintaa. Vuonna 1914 sen hinta oli laskenut jo 350 dollariin, joka vastasi 4 kuukauden palkkaa. Ja kauppa kävi kuin häkä! Ford sai Yhdysvallat tarttumaan rattiin ja muu maailma seurasi perässä!

Vaan oletko tänäpäivänä kuullut etanolin käytöstä polttoaineena? Entä biodieselistä? Ehkäpä olet. Tässäpä taas yksi yllätys lisää: T-malli oli alun perin suunniteltu käyttämään bioetanolia (maanviljelijöiden viljasta valmistamaa alkoholia) tai etanolia. Öljy/bensiini vei kuitenkin voiton, koska öljyn hinta halpeneni ja toisaalta vuosina 1920-33 Yhdysvalloissa kiellettiin alkoholin valmistus, hallussapito, nauttiminen, myynti ja ostaminen rangaistuksen uhalla. (Yhdysvaltain kieltolaki)



Ford Model T, 1908
Käyttövoima: polttomoottori
Moottorin koko: 2,9 litraa
Tehot: 20 hevosvoimaa
Huippunopeus: 70km/h
Kulutus: 11,4-19 litraa / 100km
Massa: 540 kg

Fun Trivia:
- T-mallia valmistettiin vuosina 1908-1927 yhteensä 15 miljoonaa kappaletta. Yhdeksän kymmenestä autosta maapallolla oli Ford.
- T-malli oli ensimmäinen auto, jossa oli radio.