Comenius -tapaaminen Puolassa
Comenius -projektin 2008 - 2010 viimeinen tapaaminen järjestettiin Puolassa, Varsovassa. Ivalon lukion lisäksi projektiin kuului kouluja muista maista: Puola, Belgia, Espanja, Italia, Ruotsi ja Saksa. Projektin edelliset tapaamiset järjestettiin Italiassa ja Espanjassa. Tähän tapaamiseen Ivalon lukiota lähtivät edustamaan opettajat Ulla Keskitalo ja Eija Palolahti, sekä me oppilaat Enni Keskitalo ja Inga Helander.
Saavuimme Varsovaan lauantai-aamuna ja saatuamme matkalaukkumme odotti meitä iso joukko vastassa. Ensimmäisenä kuului Juulian äänekäs tervehdys: "Hyvää huomenta!", ja hän tuli ensimmäisenä meitä halaamaan. Me tulisimme viettämään viisi päivää isäntäperheissä, jotka nyt näimme edessämme ja jotka tulivat ystävällisesti meitä halaamaan. Lisäksi projektiin kuuluvat opettajat olivat myös lentokentällä, sillä he tulisivat viemään opettajamme Arkadia -hotelliin.
Enni meni Julian ja Inga Agatan perheen luokse. Meillä kävi tuuri, sillä Agata ja Julia asuivat melko lähellä ja molempien asunto oli kerrostalossa. Lisäksi Ennin isäntäperheeseen kuului pikkusisko Nina ja koira Carmel. Ensimmäisen tunnin vietimme uusissa kodeissamme, tutustuen perheisiimme. Ingan isäntäperheessä myös Agatan äiti osasi puhua englantia, kun taas Ennin isäntäperheessä englantia puhui sujuvasti vain Julia, mutta äiti ymmärsi melko paljon englantia ja 10-vuotias Nina opiskeli sitä koulussa. Julia otti myös tehtäväkseen opettaa Ennille mahdollisimman monta puolan kielen sanaa.
Lauantaina kävimme neljästään eläintarhassa ja meillä oli onnea, sillä sinä päivänä oli historiallinen festivaali, jossa oli yleisöä ja historiallisia tapahtumia ja toreja. Silloin tapasimme myös Alvinan, joka on Agatan ja Julian ystävä ja hänen luonaan asusti italialainen tyttö Ilenia. Meidät kutsuttiin Alvinan luokse syömään ja otimme tarjouksen ilomielin vastaan. Alvinan luokse tuli myös Emila sekä hänen luonaan asustava belgialainen Lara. Illallinen oli erittäin maukas ja seura vielä parempi ja lähdimme illallisen jälkeen yhdessä vielä iltakävelylle.
Sunnuntaina tapasimme kaikki tiimit ja opettajat ensimmäisen kerran Arkadia -hotellin edessä. Lähdimme bussilla kohti Vanhaa kaupunkia ja meidät esiteltiin muille Julian ja Agatan luokkatovereille. Jokainen meistä oppi tuntemaan Fryderyk Chopinin, josta meille puhuttiin lähes alituisesti ja joka on erittäin tärkeä hahmo Puolassa. Loppupäivän kulutimme suuressa ostoskeskuksessa ja sen jälkeen menimme keilaamaan muiden joukkueiden kanssa. Kastuimme matkalla keilahallille litimäriksi, mutta onneksi Alvinan isä pelasti tilanteen tuomalla kaikille kuivat sukat ja hauskanpito pystyi jatkumaan!
Maanantaina aloitimme päivän isäntäkoulussamme. Jokaisen tiimin oppilaiden tehtävänä oli pitää puolen tunnin esitys maastaan ja koulustaan englanniksi. Meidät vietiin luokkahuoneeseen, jossa oli meidän ikäisiämme nuoria ja luokka oli isompi kuin mihin me olimme tottuneet. Ulla ja Eija toivat kolme posteriamme, jotka olimme valmistelleet koulussa yhdessä Anun ja Vilman kanssa. Ensimmäisenä jaoimme kaikille Fazerin sinistä suklaata ja sitten kerroimme Suomesta, Lapista ja Ivalon lukiosta. Esitys meni hyvin alkujännityksestä huolimatta ja saimme kehuja hyvästä englannin kielen taidosta. Luokan opettaja jopa sanoi, että oli ihmeellistä, miten yleensä niin rauhaton luokka keskittyi kaikkeen, mitä me puhuimme. Tiimien esitysten jälkeen vietimme päivän Arkadia -hotellissa tarkastellen projektimme töitä, kuten Man Bites Dog Activity- videoita ja European painting- maalauksia, joita olimme tehneet vuoden varrella. Ohjelmassa oli myös tapaaminen pormestarin luona, missä meidänkin opettajamme Ulla vaihtoi lahjansa pormestarin kanssa.
Tiistaina oli edelleen sadetta ja matkamme ulottui tällä kertaa Varsovan ulkopuolelle. Ajoimme bussilla ensin katselemassa erästä linnan rauniota, jossa puolalainen opas kertoi entisestä linnan elämästä. Linnan katolla jokainen ryhmä otti toisistaan ryhmäkuvia. Tämän jälkeen meidän piti jatkaa vielä matkaamme nähtävyyskierrokselle Narew Riverillä, mutta sateinen sää ja liian tiukka aikataulu pakottivat meidät perumaan jokiristeilyn. Palasimme siis Varsovaan. Loppupäivän saimme jälleen viettää isäntäperheen kanssa.
Keskiviikko oli viimeinen päivämme ja lähdimme taas varhaisin bussilla vierailemaan Chopinin hänelle omistetussa museossa ja syntymäkodissa. Kävimme myös puolalaisen taiteen museossa ja lopuksi meille oppilaille oli järjestetty taidetupa, jossa meitä puolalainen taiteentekijä näytti meille erilaisia tekemiään paperileikkaustöitä ja opetti meitäkin niitä tekemään. Bussimatka takaisin oli muuten haikea liian pikaisen eroamisen takia, mutta onneksi ruotsalaiset ja espanjalaiset pitivät iloista tunnelmaa yllä. Hyvästelimme jo joitakin ryhmiä bussimatkan jälkeen ja sovimme olevamme yhteydessä Facebookin kautta. Julian ja Agatan kanssa kävimme vielä illalla shoppailemassa, sekä katsomassa uuden Robin Hood –elokuvan hienossa elokuvateatterissa.
Sunnuntaina heräsimme vähän haikein mielin, mutta meillä molemmilla oli jotain, miksi kaipasimme Suomea: Enni saunaa ja Inga ei-pullotettua vettä! Enni kävi vielä aamulla Julian koulussa hyvästelemässä luokkatoverit, joihin oli ystävystynyt matkan aikana. Arkadia- hotellilla tiemme sitten lopulta erosivat. Julia jopa vuodatti kyyneleitä, mutta kutsuttuna Enni lupasi tulla takaisin vielä heidän luokseen. Matkamme jatkui opettajiemme kanssa kohti Suomea. Koimme matkalla jotain täysin uskomatonta ja uudet ystävyytemme säilyvät varmasti. Puola on täynnä hienoja paikkoja ja ihmisiä!
Enni ja Inga
Saavuimme Varsovaan lauantai-aamuna ja saatuamme matkalaukkumme odotti meitä iso joukko vastassa. Ensimmäisenä kuului Juulian äänekäs tervehdys: "Hyvää huomenta!", ja hän tuli ensimmäisenä meitä halaamaan. Me tulisimme viettämään viisi päivää isäntäperheissä, jotka nyt näimme edessämme ja jotka tulivat ystävällisesti meitä halaamaan. Lisäksi projektiin kuuluvat opettajat olivat myös lentokentällä, sillä he tulisivat viemään opettajamme Arkadia -hotelliin.
Enni meni Julian ja Inga Agatan perheen luokse. Meillä kävi tuuri, sillä Agata ja Julia asuivat melko lähellä ja molempien asunto oli kerrostalossa. Lisäksi Ennin isäntäperheeseen kuului pikkusisko Nina ja koira Carmel. Ensimmäisen tunnin vietimme uusissa kodeissamme, tutustuen perheisiimme. Ingan isäntäperheessä myös Agatan äiti osasi puhua englantia, kun taas Ennin isäntäperheessä englantia puhui sujuvasti vain Julia, mutta äiti ymmärsi melko paljon englantia ja 10-vuotias Nina opiskeli sitä koulussa. Julia otti myös tehtäväkseen opettaa Ennille mahdollisimman monta puolan kielen sanaa.
Lauantaina kävimme neljästään eläintarhassa ja meillä oli onnea, sillä sinä päivänä oli historiallinen festivaali, jossa oli yleisöä ja historiallisia tapahtumia ja toreja. Silloin tapasimme myös Alvinan, joka on Agatan ja Julian ystävä ja hänen luonaan asusti italialainen tyttö Ilenia. Meidät kutsuttiin Alvinan luokse syömään ja otimme tarjouksen ilomielin vastaan. Alvinan luokse tuli myös Emila sekä hänen luonaan asustava belgialainen Lara. Illallinen oli erittäin maukas ja seura vielä parempi ja lähdimme illallisen jälkeen yhdessä vielä iltakävelylle.
Sunnuntaina tapasimme kaikki tiimit ja opettajat ensimmäisen kerran Arkadia -hotellin edessä. Lähdimme bussilla kohti Vanhaa kaupunkia ja meidät esiteltiin muille Julian ja Agatan luokkatovereille. Jokainen meistä oppi tuntemaan Fryderyk Chopinin, josta meille puhuttiin lähes alituisesti ja joka on erittäin tärkeä hahmo Puolassa. Loppupäivän kulutimme suuressa ostoskeskuksessa ja sen jälkeen menimme keilaamaan muiden joukkueiden kanssa. Kastuimme matkalla keilahallille litimäriksi, mutta onneksi Alvinan isä pelasti tilanteen tuomalla kaikille kuivat sukat ja hauskanpito pystyi jatkumaan!
Maanantaina aloitimme päivän isäntäkoulussamme. Jokaisen tiimin oppilaiden tehtävänä oli pitää puolen tunnin esitys maastaan ja koulustaan englanniksi. Meidät vietiin luokkahuoneeseen, jossa oli meidän ikäisiämme nuoria ja luokka oli isompi kuin mihin me olimme tottuneet. Ulla ja Eija toivat kolme posteriamme, jotka olimme valmistelleet koulussa yhdessä Anun ja Vilman kanssa. Ensimmäisenä jaoimme kaikille Fazerin sinistä suklaata ja sitten kerroimme Suomesta, Lapista ja Ivalon lukiosta. Esitys meni hyvin alkujännityksestä huolimatta ja saimme kehuja hyvästä englannin kielen taidosta. Luokan opettaja jopa sanoi, että oli ihmeellistä, miten yleensä niin rauhaton luokka keskittyi kaikkeen, mitä me puhuimme. Tiimien esitysten jälkeen vietimme päivän Arkadia -hotellissa tarkastellen projektimme töitä, kuten Man Bites Dog Activity- videoita ja European painting- maalauksia, joita olimme tehneet vuoden varrella. Ohjelmassa oli myös tapaaminen pormestarin luona, missä meidänkin opettajamme Ulla vaihtoi lahjansa pormestarin kanssa.
Tiistaina oli edelleen sadetta ja matkamme ulottui tällä kertaa Varsovan ulkopuolelle. Ajoimme bussilla ensin katselemassa erästä linnan rauniota, jossa puolalainen opas kertoi entisestä linnan elämästä. Linnan katolla jokainen ryhmä otti toisistaan ryhmäkuvia. Tämän jälkeen meidän piti jatkaa vielä matkaamme nähtävyyskierrokselle Narew Riverillä, mutta sateinen sää ja liian tiukka aikataulu pakottivat meidät perumaan jokiristeilyn. Palasimme siis Varsovaan. Loppupäivän saimme jälleen viettää isäntäperheen kanssa.
Keskiviikko oli viimeinen päivämme ja lähdimme taas varhaisin bussilla vierailemaan Chopinin hänelle omistetussa museossa ja syntymäkodissa. Kävimme myös puolalaisen taiteen museossa ja lopuksi meille oppilaille oli järjestetty taidetupa, jossa meitä puolalainen taiteentekijä näytti meille erilaisia tekemiään paperileikkaustöitä ja opetti meitäkin niitä tekemään. Bussimatka takaisin oli muuten haikea liian pikaisen eroamisen takia, mutta onneksi ruotsalaiset ja espanjalaiset pitivät iloista tunnelmaa yllä. Hyvästelimme jo joitakin ryhmiä bussimatkan jälkeen ja sovimme olevamme yhteydessä Facebookin kautta. Julian ja Agatan kanssa kävimme vielä illalla shoppailemassa, sekä katsomassa uuden Robin Hood –elokuvan hienossa elokuvateatterissa.
Sunnuntaina heräsimme vähän haikein mielin, mutta meillä molemmilla oli jotain, miksi kaipasimme Suomea: Enni saunaa ja Inga ei-pullotettua vettä! Enni kävi vielä aamulla Julian koulussa hyvästelemässä luokkatoverit, joihin oli ystävystynyt matkan aikana. Arkadia- hotellilla tiemme sitten lopulta erosivat. Julia jopa vuodatti kyyneleitä, mutta kutsuttuna Enni lupasi tulla takaisin vielä heidän luokseen. Matkamme jatkui opettajiemme kanssa kohti Suomea. Koimme matkalla jotain täysin uskomatonta ja uudet ystävyytemme säilyvät varmasti. Puola on täynnä hienoja paikkoja ja ihmisiä!
Enni ja Inga