Lukuvuosi 2017-2018
Laatua Erasmus + -hankkeisiin
Kesäinen Puola kutsui heti loman aluksi. Paitsi aurinkoa, lämpöä, hyvää ruokaa ja mukavia ihmisiä, niin myös paljon uutta asiaa oli tarjolla noin 40 seminaariosallistujalle. Tarkoituksena oli pureutua Erasmus+ -hankkeiden laadun parantamiseen monella eri tavalla monen eri asiantuntijan avustuksella. Paikalla oli alakoulujen, yläkoulujen ja lukioiden opettajia ja rehtoreita, nuorisotyöntekijöitä, virkamiehiä ja eri maiden kansallisten toimistojen työntekijöitä. 15 maata oli edustettuna, useimmilla edustajilla mukanaan vankka kokemus erilaisten liikkuvuuksien järjestämisestä useamman vuoden ajalta. Kolme suomalaista mahtui mukaan: Varpu Ojala Espoon varhaiskasvatuksen edustajana, Laura Vahtera Turun sivistystoimialan kv-asioiden suunnittelijana ja minä.
Ennakkotehtävät tehtynä ja palatettuna, tarvittavat paperit mukana, maittavan lounaan jälkeen aloitimme tutustumisen toisiin ja seminaaripaikkaan tiistai-iltapäivänä. Walk and talk - lähdimme kävelylle tehtävänä esitellä itsemme ja organisaatiomme toisille pienissä ryhmissä, joiden koostumus vaihteli aina muutaman minuutin välein. Tehokas tapa vaihtaa ajatuksia, sopiva ilma kävelylle, rento tapa tutustua ihmisiin. Tämän jälkeen kolme asiantuntijaa esitteli hyviä käytäntöjä eri projekteista; Karolina kertoi kouluprojektista "Let's be bilingual! Let's teach in a modern way!", Marek riskien hallinnasta liittyen ammattikoulutuksessa olevien nuorten harjoittelujaksoista ulkomaille ja Maya esitteli nuorisotyöntekijän näkökulmasta erilaisia tapoja ottaa huomioon ja opettaa kulttuurieroja ja niiden huomioimista kansainvälisissä hankkeissa.
Keskiviikkona meitä odotti ryhmähaaste! Hauska, opettavainen harjoitus, joka lopuksi pilkottiin osiin ja liitettiin kansainvälisen hankkeen ryhmätyötaitoihin. Sen jälkeen pohdimme, mitä akronyymi NAOMIED kätki sisälleen. Tästä tuli työkalu, jota tulen käyttämään seuraavissa hankkeissa ja projektinhallintaan liittyvissä tehtävissä. Metodi auttaa hahmottamaan projektin kokonaisuutena ja pilkottuna pieniin osiin, joita on helpompi hallita. Ennen lounasta saimme jutella kansallisten toimistojen virkailijoiden kanssa pienissä ryhmissä, esittää kysymyksiä, joihin saimme suoria vastauksia.
Lounaan jälkeen oli työpajoja, osallistuin Ocean experience - tehtävään.
Sitten kävimme läpi eri avainkompetenssit, niitä avattiin vähän helpommin ymmärrettäviksi apuna peli, joka oli suunnattu European Voluntary Service -ohjelman vapaaehtoisille ulkomaisille nuorille. Osa osallistujista oli valmistautunut kertomaan ja jakamaan omia hyviä käytänteitään muille. Opin jotain siitä, miten ammattikoulutuksen vaihtojaksoa voidaan arvioida lyhyesti ja näin tukea nuoren opiskelijan työssäoppimista ulkomailla. Minä puhuin omien hankkeidemme tarveanalyysista ja Padletin käytöstä.
Torstaiaamuna jatkoimme työpajojen merkeissä ja hyvien käytänteiden jakamista. Martan vetämässä sessiossa pohdittiin interkulttuurisia kysymyksiä, apuna tässä oli sitruuna! Ensin kerättiin kasaan yleisiä luonnehdintoja sitruunasta, sitten siirryimme tutkimaan oman sitruunamme erityispiirteitä. Sitten piirrettiin maailman kartta, tutkittiin erilaisia versioita kartoista, sekä meidän piirtämistämme että kartantekijöiden laatimia, kuten esimerkiksi ylösalaisin oleva maailmankartta. Tämän harjoituksen tuloksena on helpompi ymmärtää, että ihmiset tulkitsevat asioista omista kulttuurisista lähtökohdistaan. Jos niitä vähän tuntee, on helpompi kommunikoida toisten kanssa. Tustuin myös kalanruotodiagrammiin, Ishikawa Fishbone diagram, fiskbensdiagram JImmyn esittelemänä. Merje puhui valmistautumisen tärkeydestä ja Peter luennoi DEOR:ista eli siitä, miten disseminaatio hoidetaan tehokkaasti.
Lounastauon päätyttyä auringossa pihalla oma ryhmäni tutustui tehokkaaseen viestintään eri tyyppisten ihmisten kanssa, mietittiin olemmeko me tukijoita, johtajia, analysoijia vai promoottoreita. Miten erilaisten ihmisten kanssa voi kommunikoida tehokkaasti? Hauskoja harjoitteita, syvällistä pohdintaa niiden jälkeen, aktiivista keskustelua ja yllättävän osuvia analyyseja eri ihmistyypeistä. Ennen illallista palasimme vielä NAOMIED -metodiin, jokainen teki itselleen kolmen askelen suunnitelman, miten lähteä uutta projektia työstämään. Minulla on siis elokuuksi valmis suunnitelma, jota seuraan syksyn, kun suunnitellaan uutta KA1 -hanketta opettajien liikkuvuuksiin ensi vuodelle.
Walk and talk -arviointien jälkeen istuttiin illallispöytään seurustelemaan ja jättämään jo jäähyväisiä osalle porukasta. Tiiviit kaksi ja puoli päivää takana kaikilla, tässä oli vielä hyvä hetki tutustua lähemmin niihin, joiden kanssa ei vielä ehkä ollut päässyt puheisiin. Perjantaiaamuna aamiainen yhdessä muutaman muun osallistujan kanssa, hyvästijättöjä ja taksimatka Chopinin lentokentälle aurinkoisessa ja läpimässä suvisäässä. Sujuvien lentojen jälkeen kotona odotti +8 asteen pilvinen sää, kesäkukat olivat selvinneet kylmistä öistä. FB-ryhmämme kautta pystyin seuraamaan muiden kotiutumista ja palaamaan tunnelmiin lukuisten kuvien avulla.
Suosittelen hakeutumaan TCA-seminaareihin, mikäli tilaisuus tulee kohdalle.
Ulla Keskitalo
YLEISKATSAUS LUKUVUOTEEN 2017-2018
Lukuvuoden päättäjäisissä on aika luoda yleiskatsaus kuluneeseen vuoteen. Suomi100-teema näkyi koulun toiminnassa koko syyslukukauden ajan. Ivalon lukio teki tiivistä yhteistyötä Inarin kunnan muiden koulujen sekä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa Suomi100-tapahtumien järjestämisessä. Yhteistyössä järjestettiin erilaisia tapahtumia, kuten taidenäyttely Kuulaassa, Inarijärvi-näyttely kirjastossa, suomalaisten elokuvien esityksiä Aslakissa sekä Anssi Kelan konsertti täällä lukiolla. Tämän lisäksi lukiolla järjestettiin erilaisia työpajoja ja Suomi100-tapahtumat huipentuivat lukion perinteiseen lakkiais- ja itsenäisyyspäiväjuhlaan. Juhlavuoden tapahtumat olivat yhdistelmä suomalaisuuden eri puolia, mutta kaikkea toimintaa leimasi yhdessä tekemisen –henki.
Lukuvuoden päättäjäisissä on aika luoda yleiskatsaus kuluneeseen vuoteen. Suomi100-teema näkyi koulun toiminnassa koko syyslukukauden ajan. Ivalon lukio teki tiivistä yhteistyötä Inarin kunnan muiden koulujen sekä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa Suomi100-tapahtumien järjestämisessä. Yhteistyössä järjestettiin erilaisia tapahtumia, kuten taidenäyttely Kuulaassa, Inarijärvi-näyttely kirjastossa, suomalaisten elokuvien esityksiä Aslakissa sekä Anssi Kelan konsertti täällä lukiolla. Tämän lisäksi lukiolla järjestettiin erilaisia työpajoja ja Suomi100-tapahtumat huipentuivat lukion perinteiseen lakkiais- ja itsenäisyyspäiväjuhlaan. Juhlavuoden tapahtumat olivat yhdistelmä suomalaisuuden eri puolia, mutta kaikkea toimintaa leimasi yhdessä tekemisen –henki.
Edellisenä lukuvuonna perustettu kansallinen lukioiden kehittämisverkosto jatkoi toimintaansa. Lapin alueella lukioiden välinen yhteistyö tiivistyi, kun rehtorit mm. kokoontuivat pohtimaan uuden lukiolain vaikutuksia lukioiden toimintaan ja opettajille tarjottiin mahdollisuus job shadowing –opintovierailuihin. Yhteistyötä Sodankylän ja Kittilän lukioiden kanssa jatkettiin järjestämällä opettajille Sodankylässä yhteinen koulutuspäivä, jonka aiheena oli arviointi lukiossa.
Kansainvälisestä toiminnasta on tullut osa Ivalon lukion arkipäivää. Yhteistyö palermolaisen Regina Margherita – koulun kanssa jatkui Erasmus+ -hankkeen puitteissa. Huhtikuussa kahdeksan Ivalon lukion opiskelijaa ja kaksi opettajaa vierailivat Roomassa, jossa he pääsivät tutustumaan Caritas-hyväntekeväisyysjärjestön työhön maahanmuuttajien kanssa. Myös yhteistyö Karasjoen lukion kanssa jatkui ja 2. vuosiluokan opiskelijat tekivät toukokuussa opintomatkan Norjaan, Karasjoelle.
Ylioppilastutkinnon kokeiden sähköistyminen eteni ja ensi syksynä kaikki muut kokeet, matematiikkaa lukuun ottamatta, suoritetaan sähköisesti. Toki harjoittelu matematiikan sähköiseen kokeeseen jo on aloitettu, joten olemme kyllä ensi keväänä valmiita tähän haasteeseen.
Joka kevät, kun ylioppilastutkinnon kokeiden tulokset julkistetaan, alkavat tiedotusvälineet listata lukioita paremmuusjärjestykseen. YLE:n tekemän listauksen mukaan Ivalon lukio sijoittui tänä keväänä maan keskiarvon yläpuolelle, kun tulokseen otettiin huomioon neljä pakollista koetta. Mielestäni näihin ranking-listoihin tulee suhtautua varauksella, sillä ne eivät kerro koko totuutta. Kun luin Ivalon lukion tulosluetteloa ja ylioppilastutkintolautakunnan arvosanayhteenvetoja, löysin niistä monta ilahduttavaa asiaa. Äidinkieli, jonka merkitys jatko-opintoihin haettaessa on erittäin tärkeä, kirjoitettiin Ivalon lukiossa maan keskiarvoa paremmin. Valtakunnan tasolla ollaan huolissaan siitä, ettei matematiikan opiskelu enää kiinnosta suomalaisia nuoria. Ivalon lukiossa ylioppilastutkinnon matematiikan kokeen, joko pitkän tai lyhyen oppimäärän, suoritti 81% tämän kevään ylioppilaista. Toinen asia, joka säännöllisesti nousee esille, on se, että ruotsin kielen ylioppilastutkinnon kokeen suorittajien määrä laskee vuosi vuodelta. Näin ei kuitenkaan ole Ivalon lukiossa, jossa peräti 85% tämän kevään ylioppilaista suoritti ruotsin kielen kokeen. Näihin saavutuksiin on hyvä päättää lukuvuosi ja toivottaa kaikille hyvää kesää.
Ivalossa 2.6.2018
Ulla Hynönen, rehtori
Keväisessä Roomassa Migrations -hankekokousmatkalla
Maahanmuuttajuushanke huipentui Rooman matkaan 15. - 21.4.
Sunnuntai 15.4. (Eeva Halonen)
Ensimmäisenä päivänä lähdimme ensin kohti Helsinkiä Ivalon lentokentältä. Helsingissä ehdimme syödä ennen Rooman koneen lähtöä. Valitettavasti kolme ja puoli tuntia kestävällä lennolla ei ollut wifiä, joten jouduimme keksimään itse tekemistä.
Rooman lentoasemalla kesti hetken löytää oikeat taksit, mutta lopulta pääsimme kahdella autolla majapaikkaan. Motellia ylläpitivät ystävälliset nunnat, ja laukut huoneisiin jätettyämme suuntasimme syömään läheiseen ravintolaan. Meneillään oli samaan aikaan Rooma - Lazio jalkapallo-ottelu ja paikallisia oli ravintolassa seuraamassa peliä ja hurraamassa äänekkäästi.
Ruoka oli herkullista, pizzaa ja pastaa. Ruokailun jälkeen kävimme vielä läheisessä minimarketissa ja sitten menimme nukkumaan. Viikko alkoi hyvin!
Maanantai 16.4. (Noora Huhtamella)
Ensimmäinen kokonainen päivämme Roomassa! Nousimme varhain aamulla syömään aamiaista, joka oli jo omanlaisensa kokemus. Se koostui nimittäin paljon makeammista aineksista kuin mitä me suomalaiset olemme aamuisin tottuneet syömään. Aamiaisen jälkeen kokoonnuimme ensimmäisen kerran yhdessä palermolaisen ryhmän kanssa. Keskustelimme vähän matkan tavoitteista ja viikon aikataulusta. Pienissä ryhmissä laadimme kysymyksiä iltapäivän muusikkotapaamista varten.
Seuraavaksi lähdimme koko porukalla tutustumaan Roomaan paremmin. Sää oli todella aurinkoinen ja lämmin. Söimme lounasta pienessä pastapuodissa ja maistoimme myös italialaista jäätelöä. Tämän jälkeen menimme katsomaan kuuluisia Espanjalaisia portaita, joiden yläpäästä oli kauniit näkymät.
Ihailtuamme ympäristöämme tarpeeksi lähdimme tapaamaan Orchestra di Piazza Vittoriota. Kyseessä on kansainvälinen ammattimuusikoista koostuva, taitava yhtye. Orkesterin jäsenistä oli paikalla kolme ja he kertoivat meille toiminnastaan. Näimme pari videota ja saimme kuulla myös vähän livemusiikkia. Orkesterin jäsenet vastasivat myös mielellään kysymyksiimme.
Päivän päätteeksi me suomalaiset - italialaiset palasivat hotelliin, koska heillä oli ollut aikainen herätys ja he olivat väsyneitä - lähdimme vielä katsomaan suihkulähde Fontana di Treviä. Se oli taianomaisen kaunis ja sen pohja täynnä kolikoita. Uskomuksen mukaan kyseiseen suihkulähteeseen kolikon heittänyt matkaaja palaa Roomaan takaisin. Siispä jotkut meistä heittivät kolikoita lähteeseen toivoen uskomuksen olevan totta, minkä jälkeen palasimme pitkän päivän väsyttäminä hotellille.
Tiistai 17.4. (Laura Granath ja Elina Mannermaa)
Aamulla piti herätä aikaisemmin, sillä lähtö hyväntekeväisyysorganisaatio Caritaksen ruoanjakelupisteelle oli jo vartin yli yhdeksän. Caritas jakaa päivittäin lämmintä ruokaa niille, jotka eivät itse pysty sitä hankkimaan, kuten kodittomille ja maahanmuuttajille. Saadakseen luvan ruokailla avustusjärjestön ruokalassa ihmisten tulee ensin rekisteröityä ja osoittaa tarvitsevansa apua. Heidän täytyy myös yrittää parantaa tilannettaan esimerkiksi opiskelemalla italiaa tai etsimällä töitä.
Tehtävänämme oli auttaa ruokailijoiden vastaanottamisessa, ruoan jakamisessa ja siivoamisessa. Vastaanottotiskillä tarkistimme tulijoiden kupongit, joissa kullakin oli oma numeronsa. Numero piti sitten etsiä kansiosta ja pyytää tulijan nimikirjoitus kyseisen päivän kohdalle. Ruoka jaettiin linjastolta, jossa tarjolla oli esimerkiksi pastaa ja leipää. Ruokalassa meidän täytyi pitää huolta siitä, että pöytien vesikannuissa oli vettä ja että pöydät olivat siistejä. Päivän päätteeksi autoimme ruokalan siivouksessa.
Yhteensä ruokalassa kävi syömässä 450 ihmistä. Oli silmät avaavaa nähdä, miten monet tarvitsevat apua ja kuinka kurjassa tilanteessa jotkut oikeasti ovat. Työskenteleminen Caritaksella sai meidät tuntemaan kiitollisuutta siitä, että meillä on asiat hyvin.
Töiden jälkeen söimme muiden vapaaehtoisten kanssa lounasta ja lähdimme sitten katsomaan nähtävyyksiä. Ensiksi kävelimme Colosseumille, jonne pääsimme ilmaiseksi sisään, olimmehan me ryhmä opiskelijoita ja opettajia työskentelemässä Erasmus -projektin parissa. Tuo maailman tunnetuin taisteluareena - tai se mitä siitä on jäljellä - on todella iso ja hieno mutta toisaalta masentava, koska se on niin rapistunut. Olisi hienoa nähdä se entisessä loistossaan!
Colosseumin jälkeen kävelimme Forum Romanunin läpi Piazza Venezialle, josta jatkoimme bussilla takaisin majapaikkaamme.
Keskiviikko 18.4. (Iisko Hirvasvuopio)
Tänäkin aamuna suunnistimme metroon ja saavuimme Caritakselle. Tällä kertaa vapaaehtoistyöntekijöitä oli runsaasti eikä monelle jäänyt töitä, joten jouduimme vaihtelemaan paikkoja useasti. Töiden päätteeksi söimme paikan päällä. Kolmen kieppeillä porukka jakaantui jalkapallo-ottelua katsomaan lähtijöihin ja siitä vähemmän kiinnostuneisiin. Toinen ryhmä kävi Piazza Navonalla ja Pantheonissa - toinen shoppaili katukujilla ja suunnisti päin Stadio Olimpicoa.
Jalkapalloryhmä söi illallisen katukojulla, jossa oli tarjolla hampurilaista. Stadio Olimpicolla oli monta turvatarkastuspistettä ja tarkat sisäänkäynnit eri ryhmille. Itse peli alkoi 20.45. Kotijoukkuetta AS Romaa oli vastassa Serie A:n häntäpään joukkue Genoa. Peli alkoikin melkoisella pyörityksellä. Omille hurrattiin ja vihellyskonsertti alkoi, kun Genoa pääsi edes puoleen kenttään. Stadion ei ollut aivan täynnä, katsojia oli arviolta 30 000. Faneista lähti kuitenkin melkoinen mylvintä, kun Roma sai ensimmäisen maalinsa. Eräs intohimoinen kannattaja stadionin päädyssä sytytti maalin kunniaksi soihdun ja hetken oli vierasjoukkueen maali savun peitossa.
Lähes heti toisen erän alussa Roma iski toisen maalinsa. Voitto näytti jo varmalta. Kuitenkin Genoa teki vaihdon ja pian sen jälkeen onnistui iskemään kavennusmaalin, kun oli pelattu tasan tunti. Tämän jälkeen Genoa pääsi välillä pyörittämään, mutta maaleja ei syntynyt enempää. Peli päättyi kotijoukkueen eduksi 2-1. Ottelua oli paljon hauskempi seurata paikan päällä kuin kotisohvalta, koska tunnelma oli sähköisempi!
Pelin jälkeen kadut olivat täynnä kisayleisöä. Junaan mahtui vain hädin tuskin ja taskuvarkaitakin oli liikkeellä öisessä kaupungissa. Näimme vielä majapaikkamme lähellä kotijoukkueen bussin, jota saattelivat poliisipartio ja äänekkäät sireenit. Pääsimme kuitenkin turvallisesti takaisin majapaikallemme hieman ennen puolta yötä.
Torstai 19.4. (Lifu Torikka)
Aamulla kokoonnuttiin kansainvälisyyskurssin, erityisesti Rooman matkan, arviointiin. Aloitimme myös valmistelut radiolähetystä varten. Jakauduimme sekaryhmiin, joissa jokaisessa oli pari italialaista ja pari suomalaista. Teimme valmiiksi kysymykset, jotka kysyttäisiin, ja niihin vastaukset, jotka sanoisimme radiossa. Työskentely näissä ryhmissä sujui mainiosti.
Aamupäivällä myös Lifu Torikkaa, Iisko Hirvasvuopiota sekä Ulla Keskitaloa haastateltiin puhelimen kautta Yle Sápmin nettiuutiseen. Uutisesta tuli todella mielenkiintoinen ja se kannattaa käydä lukemassa ja kuuntelemassa! Täältä pääset lukemaan uutisen suomeksi.
Lounaalla pääsimme menemään omalla ryhmällä minne halusimme. Menimme lähelle majapaikkamme ravintolaa, jossa olimme jo käyneet aiemmin. Tilaaminen sujui hyvin, englannilla ja osoittelulla. Ainoa ongelma, joka ravintoloista jäi mieleen, oli, ettei erikseen maksu ollut mahdollista useimmissa ravintoloissa. Tällainen tapa alkoi jo nostaa sanaharkkoja maksun yhteydessä!
Iltapäivällä lähdimme kaikki taas katsomaan nähtävyyksiä. Kävelimme ensin pari kilometriä metroasemalle ja metrolla keskustaan. Siellä pääsimme taas itse pareittain tai omissa porukoissa ihailemaan kaupunkia. Tapasimme sovitussa paikassa ja lähdimme takaisin bussilla nukkumaan kymmeneltä.
Perjantai 20.4. (Viivi Nikodemus)
Aamupalan jälkeen ne, jotka olivat mukana haastattelussa, kokoontuivat käymään haastattelun kysymyksiä ja omia vastauksia vielä läpi. Palermolaiset kävivät ensin läpi omaa italiankielistä haastatteluaan, jonka jälkeen ne suomalaiset ja palermolaiset, jotka olivat mukana englanninkielisessä versiossa, harjoittelivat vielä kerran koko haastattelun yhdessä.
Iltapäivällä lähdimme kaikki paikalliseen radio- ja tv-asemaan äänittämään. Itse kutakin alkoi jännittää, vaikka tiesimme, että se olisi vain äänitys eikä suora lähetys. Selviydyimme kuitenkin kunnialla haastatteluista.
Illalla meillä oli vielä ohjelmassa Rome by night. Kävimme pyörimässä vanhassa kaupunginosassa Trasteveressä, missä kukin sai itse käydä vapaasti ihastelemassa vanhaa Trasteverea iltavalaistuksessa. Päätimme lähteä hyvissä ajoin kymmeneltä takaisin majapaikkaan, jotta meidän ei tarvitsisi pakata matkalaukkujamme yömyöhään.
Lauantai 21.4. (Niilles Hirvasvuopio)
Lähdimme jo aamusta Fiumicinon lentokentälle ja aloimme odottamaan check-inin aukeamista. Kenttä oli täynnä ihmisiä ja hälinää, mikä pitkitti turvatarkastuksesta läpipääsyä. Kiertelimme ympäriinsä vielä ennen koneeseen nousua ja söimme vielä kentällä pitsaa. Koneeseen oli jonoa ja lähtö myöhästyi noin puoli tuntia, sillä Saksan lennonjohto ei antanut lupaa nousta. Lento Roomasta Helsinkiin kesti kolmesta neljään tuntia.
Laskeutuminen Helsinki-Vantaalle ei sujunut ongelmitta, koska kapteenin mukaan tuli “yllättävä puhuri”, ja kone nostettiin vielä uuteen lähestymiseen. Ihmiset taputtivat laskun onnistuttua ja tämän jälkeen meillä alkoi jo tulla kiire jatkolennolle Ivaloon, sillä olimme ehkä kolme varttia myöhässä. Kiire oli tosin turhaa, sillä jouduimme kuitenkin odottamaan matkalaukkujemme lastaamista. Kiitos Finnair, kun odotit meitä!
Ivalon lento sujui melko hyvin, mutta koneessa oli paljon lapsiperheitä, joten siellä joko kuului huutoa tai sitten lapset juoksentelivat ja leikkivät käytävällä, mikä oli hyvin ärsyttävää, jos yrityksenä oli nukkua lennon aikana.
Noustuamme Ivalossa koneesta tunsimme lämpötilaeron, minkä johdosta olo Lapissa tuntui aluksi melko hankalalta. Tämä johtui siitä, että jouduimme taas tottumaan muutaman asteen lämpöön - Roomassahan oli ollut vähintään parikymmentä astetta. Lentokentällä sanoimme toisillemme näkemiset ja lähdimme viikonloppua viettämään.
Vois mennä uudestaan!!!
Waterloo kafé
Ivalo gymnasiets 2. klass höll Sverige-kafé åt femte- och sjundeklassister. Vi var utklädda till olika svenska figurer och höll en frågesport för dem. De fick njuta av donitsar, kex, kakao och saft. Det här kaféet är ett bevis att i gymnasiet behöver man inte alltid plugga och att man kan lära språk på ett roligt sätt också. Stämningen var glad och avspänd och åtminstone vi tvåorna hade roligt!
Teksti Mirka Sieppi
Kuva Satu Korkalo
Pariskunta lahjoitti romaaneja lukiolle
Saksalaispariskunta Angela ja Ditlef Doege lahjoitti Ivalon lukiolle noin 130 suomenkielistä romaania.
Kirjat ovat aika uusia ja mukana on sekä kotimaista että ulkomaista kaunokirjallisuutta. Lahjoitus on mukava lisä äidinkielen luokan romaanikokoelmaan.
Pariskunta on hankkinut Ivalon seudulta talon ja kaupan seurauksena heille tuli omistukseen isohko määrä erittäin hyväkuntoisia kirjoja.
- Meidän suomen kielen taitomme ei vielä ole niin hyvä, että pystyisimme lukemaan kirjoja. Muutaman vuoden päästä jäämme eläkkeelle ja aiomme olla enemmän Ivalossa ja opiskella kieltä. Nyt emme voi lukea näitä romaaneja lainkaan, kertoo Angela.
Ditlef Doege on työssään organisoinut useita vuosia oppilasvaihtoa suomalaisten ja saksalaisten koulujen välillä. Hän muisti, että Suomessa kouluilla on oma kirjasto. Niinpä teoksia päätettiin tarjota lukiolle.
Pariskunta toi lahjoituslaatikot koululle perjantaina 5.1.18. Ykkösen opiskelijat auttoivat kantamaan laatikot äidinkielen luokkaan. Ja jo samana päivänä opiskelijat laittoivat romaaneja hyllyihin - tietysti värien mukaan.
Kuva ja teksti
Helena Keskitalo
Suomi100
Suomen itsenäisyyden juhlavuosi on näkynyt koulussa monin tavoin. Juhlavuoden ensimmäinen suuri tapahtuma oli Saamelaisten kansallispäivä 6.2., jota Inarin kunnan koulut ja Saamelaisalueen koulutuskeskus juhlivat yhdessä Inarissa, kulttuurikeskus Sajoksessa. Tätä tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio. Halusimme, että yhteistyö eri koulujen kesken jatkuu ja niinpä viime keväänä perustettiin Suomi100-juhlatoimikunta, jossa oli edustajia kaikista Inarin kunnan kouluista sekä Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta. Juhlatoimikunnan tehtävänä oli suunnitella joulukuun itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia. Työ aloitettiin siten, että kaikilla kouluilla opettajat ja oppilaat yhdessä ideoivat millaisia tapahtumia eri kouluilla voitaisiin järjestää ja mitä me kaikki voisimme tehdä yhdessä. Yhdessä tekeminen koettiin tärkeäksi, sillä yhdessä me kaikki olemme omalta osaltamme rakentaneet Suomea sellaiseksi, kuin se tänään on.
Kouluilta tulleiden ehdotusten pohjalta päädyttiin lopulta siihen, että yhteisiä tapahtumia olisivat näyttelyt, elokuvat ja konsertti. Maanantaina 4.12.2017 Kuulaassa avautui varhaiskasvatuksen, Ivalon ala-asteen koulun, Ivalon lukion ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen yhteinen näyttely: Minun Lappini. Samaan aikaan kirjastossa avautui Ivalon yläasteen koulun oppilaiden Inarijärvi-näyttely. Työt näihin molempiin näyttelyihin valmistuivat pitkin syyslukukautta, osana oppilaiden ja opiskelijoiden normaalia koulutyötä. Erittäin hienoa oli se, että Ivalon koulujen lisäksi myös Inarin koulun ja Sevettijärven koulun oppilaat pääsivät tutustumaan molempiin näyttelyihin. Maanantai-päivä huipentui Anssi Kelan konsertteihin, jotka olivat Inarin kunnan opetustoimen lahja inarilaisille koululaisille ja opiskelijoille.
Tiistaina 5.12.2017 kaikilla kouluilla juhlittiin Suomen itsenäisyyttä koulujen omien traditioiden mukaisesti. Ivalon lukiolla opiskelijat katsoivat aamulla uusimman version Tuntematon sotilas -elokuvasta ja iltapäivällä päivä huipentui perinteiseen itsenäisyyspäivä- ja lakkiaisjuhlaan.
Erasmus+ -hankkeessa mukana olevien opiskelijoiden arviointi dokumentista Fuocoammare - Tuli merellä
ERASMUS+ TEAM MEETING
Time: 14 November, 2017 at 15.00-18.00
Present: Helena Keskitalo and 7 students
Topics
1 - The story and characters of the document
Fuocoammare - fire at sea (2016)
Director: Gianfranco Rosi, Italy
Main character: Samuele
Side characters: Refugees, Samuele’s family, the doctor
2 - Technical execution
Traditional Italian music was used in many parts of the movie, which built a great atmosphere. The music also created some confrontation; in the refugee scenes there was always a lot of noise in the background, when on the other hand the scenes with local people involved had a quiet and calm background music.
In some parts of the movie the use of color symbolism could be seen. For example a dangerous situation contained red lights. The filming methods brought out the atmosphere well and the different camera angles kept the viewers interested. The way of filming was simple and artistic, and it made the document pleasing to watch. Even though the refugees weren’t interviewed and they didn’t express how they feel with words, the scenes with refugees involved gave an outlook on their situation and feelings.
3 - Discussion and the message of the movie
Why didn’t the movie only portray refugees? Or was it the purpose of the movie to show the difference between locals and refugees? When refugees arrive at Lampedusa, their photos are taken as if they were criminals.
When Samuele goes to get his eyes checked, is it a message about how Europeans don’t see the refugees’ situation properly? Are Europeans only trying to fix nonexistent problems about themselves, when they could help others that need help, instead?
There were many motives in the movie, for example the sea, the radio, war play and boats. The movie makes you think what Europeans should do to help refugees. It is hard to find an answer to this, but at least we need more workforce and a way to help. Should we for example make a safer way to bring refugees to Europe?
4 - Evaluation
The movie was good, and it gave an impression of how terrible a refugee’s journey can be. At some point it started to feel like the footage was too long and boring, but it didn’t bother too much. It was a good and a bad thing that the movie didn’t go straight to the point. It got a bit tiring, but also gave us a chance to think about these things ourselves without giving us the answers straight away.
Written by Laura and Noora