Lukuvuosi 2016-2017
YLEISKATSAUS LUKUVUOTEEN 2016-2017
Elokuussa 2016 ensimmäisen vuosiluokan opiskelijat aloittivat opiskelun uuden opetussuunnitelman mukaisesti. Päällisin puolin ensimmäisen vuoden kurssitarjotin näytti miltei samalta kuin aikaisempina vuosina, mutta kurssien sisältöihin oli tullut muutoksia. Lukuvuoden kehittämiskohteeksi valittiin pedagogiikan kehittäminen, mikä tuki uuden opetussuunnitelman käyttöönottoa. Uusi opetussuunnitelma korostaa entistä enemmän opiskelijakeskeisiä työtapoja sekä tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä. Yhteisöllisyyden tukeminen ja vertaisoppimisen hyödyntäminen ovat myös keskeisiä opetussuunnitelman käsitteitä. Tämän päivän koulu on oppiva organisaatio, jossa kaikki – sekä opiskelijat että opettajat – oppivat yhdessä.
Elokuussa aloitti toiminnan kansallinen lukioiden kehittämisverkosto, johon myös Ivalon lukio kuuluu. Verkoston tavoitteena on kehittää lukioita niiden omista tarpeista lähtien ja tiivistää yhteistyötä lukioiden kesken. Ivalon lukion on tehnyt yhteistyötä jo opetussuunnitelman kirjoittamisvaiheessa Sodankylän lukion kanssa ja tänä lukuvuonna aloitettiin yhteistyö Kittilän lukion kanssa, kun Kittilän lukion opettajat osallistuivat samaan koulutuspäivään meidän opettajien kanssa.
Uuden opetussuunnitelman edellyttämä kansainvälinen toiminta on ollut aktiivista lukuvuoden aikana. Yhteistyö palermolaisen Regina Margherita – koulun kanssa jatkui viime syksynä, kun koulut aloittivat yhteisen Erasmus+ -hankkeen. Hankkeen teemana on ajankohtainen aihe – pakolaiset ja siirtolaisuus – ja opiskelijat ovat työstäneet hankekokousten aikana teemasta radio-ohjelmia. Ivalossa radio-ohjelmat on tehty yhteistyössä Radio Inarin ja viestintäpajan kanssa. Fysiikan opiskelijat vierailivat Cernissä tutustumassa modernin fysiikan tutkimukseen ja 2. vuosiluokan opiskelijat tekivät opintomatkan Norjaan, Karasjoelle. Lisäksi Ivalon lukio on koordinoinut opettajien täydennyskoulutushanketta, jonka puitteissa seitsemän Inarin kunnan opettajaa on päässyt täydennyskoulutuskursseille eri puolille Eurooppaa.
Sisäilma-asiat ovat puhuttaneet myös Ivalon lukiossa tämän lukuvuoden aikana. Alkuvuodesta lukion liikuntasalin käyttöä rajoitettiin, minkä johdosta osa ylioppilastutkinnon kokeista suoritettiin täällä Ivalon ala-asteen tiloissa. Maaliskuussa lukion liikuntasalissa suoritettiin materiaalitutkimuksia, joiden tuloksena terveysviranomaiset laittoivat salin käyttökieltoon. Lukion salin remontti aloitettiin ripeästi huhtikuussa. Salin lattia purettiin kokonaan ja se rakennetaan uudestaan. Tavoitteena on, että meillä on uuden lukuvuoden alkaessa käytössä terveet tilat. Salia tarvitaan, sillä ensi syksynä ensimmäinen iso ryhmä kokelaita suorittaa sähköisen ylioppilastutkinnon kokeen, joka on ruotsin keskipitkän oppimäärän koe.
Olemme tänään kokoontuneet viettämään lukuvuoden päättäjäisiä ja kevään lakkiaisjuhlaa tänne Ivalon ala-asteen koulun juhlasaliin. Moni teistä uusista ylioppilaista on aloittanut koulutaipaleensa tässä koulussa ja tänään te myös päätätte sen täällä. Ympyrä sulkeutuu ja yksi aikakausi päättyy teidän elämässänne. Yhden aikakauden päättyminen merkitsee uusia alkuja: Osalla teistä on edessä armeija, osa pitää välivuoden, osa aloittaa uudet opinnot. Uudet haasteet odottavat teitä. Olkaa rohkeita ja ottakaa uudet haasteet vastaan.
Ivalossa 3.6.2017 Ulla Hynönen, rehtori
Kevään 2017 uudet ylioppilaat.
Lukion kakkoset Norjan Karasjoella ja Pyssyjoella ke - to 17. - 18.5.
Keskiviikko 17.5. Norjan kansallispäivä
Keskiviikkoaamuna lähti joukko kakkosia, ruotsin suullisen kurssin ja saamen kielen opiskelijat, Katariinan ja Ullan kanssa linja-autolla kahden päivän matkalle Pohjois-Norjaan. Matkamme ensimmäinen pysähdys oli Karigasniemellä, missä söimme lounasta. Karigasniemeltä jatkoimme Karasjoelle juhlistamaan Norjan kansallispäivää. Koko kylä oli mukana kansallispäivän paraatissa, johon myös me saimme liittyä. Paraati oli erittäin hienoa ja juhlava. Kaikilla oli iloinen mieli.
Paraatin jälkeen haimme majapaikkamme avaimet, jätimme laukkumme ja suunnistimme vierailullle Norjan Saamelaiskäräjille (https://www.sametinget.no/#). Saimme kuulla käräjien toiminnasta Norjassa, miten käräjille valitaan edustajat ja millaisia asioita kokouksissa ja komiteoissa puidaan. Oppaamme selitti myös, millaisia eroja on Norjan ja Suomen Saamelaiskäräjien toimissa. Pääsimme tutustumaan istuntosaliin ja samassa rakennuksessa toimivaan saamenkieliseen kirjastoon.
Päivän viimeinen kohde oli vierailu Samisk videregående skoleen. Koulussa toimii sekä ammattioppilaitos että lukio. Meille esiteltiin koulurakennusta ja koulun toimintaa. Isäntämme tarjosivat vielä esittelyn lopuksi meille hiukan pitsaa koululla.
Koululta lähdimme majapaikkaan ja kaikilla oli vapaailta. Halukkaat lähtivät saunomaan ja viihtymän paljussa. (Teksti: Katariina Joutsen)
Kuva: https://www.facebook.com/samediggi/
Torstai 18.5.
Aamulla otimme kyytiin kolme opettajaa ja 14 opiskelijaa Samisk videregående skolesta (http://www.sami.vgs.no/index.php/sa/) ja suuntasimme pohjoiseen Lakselvin kautta Pyssyjoelle. Siellä vierailimme Kveeni-instituutissa (http://www.kvenskinstitutt.no/) tutustumassa instituutin toimintaan.
Saimme kuulla mielenkiintoisia asioita esimerkiksi Porsangin alueen asutushistoriasta, kveenien historiasta ja yrityksistä elvyttää kveenin kieli. Kolmessa Porsangin kunnan päiväkodissa pidetään kielipesätoimintaa, jossa lapsille puhutaan pelkästään kveeniä kuusi tuntia viikossa. Vuoden aikana he ovat oppineet ymmärtämään kveeninkielistä puhetta, vaikka vastaavatkin vielä norjaksi. Lisäksi instituutti on laatinut nettisanakirjan norja-kveeni. Toinen luennoitsijoista puhui norjaa, toinen sekä norjaa että suomea (pienillä kveenimausteilla), joten ruotsin kielen taidoille oli tarvetta.
Luennon jälkeen tutustuimme pikaisesti samassa pihassa sijaitsevaan museotaloon, jonka hirret on siirretty paikalle Torniojokilaaksosta. Paikka toimii paitsi museona niin myös kveenien kokoontumispaikkana. Siellä on mm. pieni kirjastonurkkaus, johon aiomme ensi vuonna viedä suomenkielistä kirjallisuutta lahjana. Etenkin lastenkirjoja suomeksi tarvitaan.
Paluumatkalla pysähdyimme vähäksi aikaa Lakselvissa, ehdimme ostaa lounasta ja nuoret vähän shoppailla. Karasjoella jätimme norjalaiset koululle ja palasimme turvallisesti Ivaloon. Kakkoset pitivät matkaa mielenkiintoisena ja he antoivat siitä positiivista palautetta. Teemme siis samanlaisen matkan ensi keväänä. (Teksti: Ulla Keskitalo)
Ivalon lukio CERN-tiedeleirillä
Maanantai 16.1.2017
Ilmassa oli odotuksen tuntua viimeisillä fysiikan ja matematiikan tunneilla ennen Sveitsin matkan alkua. Alkamassa oli yhdeksäs Ivalon lukion tiedeleirimatka Euroopan hiukkasfysiikan johtavaan tutkimuskeskukseen CERNiin, Sveitsin ja Ranskan rajalle Geneveen. Viimeiset matkajärjestelyt, ruokailu, viides oppitunti ja ryhmämme oli valmis matkaan: mukana oli Ivalon lukion abiturientit Anni Sipilä, Jyri Hetta, Sara Pekkala sekä toisen vuoden opiskelija Eemeli Kokkonen ja allekirjoittanut, Ivalon lukion matematiikan ja fysiikan opettaja Mikko Huttunen. Auringon paistaessa ryhmämme hyppäsi taksiin ja suuntasi lentokentälle, josta lento kohti Geneveä alkoi. Helsinki-Vantaalla oli pikainen vaihto, jonka yhteydessä ryhmäämme liittyi Espoon yhteislyseon lukion ja Espoon Kuninkaantien lukion tiedeleiriryhmät: kahdeksan opiskelijaa sekä opettajat molemmista lukioista.
Ilta oli jo pitkällä, kun ryhmämme saapui talviseen Geneveen. Lunta ja pakkasta oli jopa enemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Kirjautuminen paikalliseen hostelliin, toisiin ryhmiin tutustuminen ja iltapala sinetöivät ensimmäisen matkapäivän. Näin seikkailumme alkoi.
-Mikko Huttunen
Tiistai 17.1.2017
Chamonixin reissu ja muuta mukavaa
Herätys tiistaiaamuna oli aikaisin: 6.45 Geneven hostellissa. Kello kahdeksalta oli lähtö Chamonixiin Ranskan puolelle. Aamulla kiire meinasi tulla tavaroita pakatessa ja aamupalalle kiirehtiessä, mutta lopulta pääsimme kuitenkin aikataulussa matkalle. Päästessämme Chamonixiin sää oli todella kaunis: aurinko paistoi, taivas oli sininen ja maa hohti valkoisena. Chamonixissa lähdimme katsomaan L’Aiguille du Midi-vuorta. 3842 metriä korkean vuoren huipulle pääsimme täpötäyden hissin kyydissä.
L’ Aiguille du Midin huipulla oli melko tuulista ja todella kylmä. Huipulta löytyi näyttely, matkamuistomyymälä sekä ravintola. Kaakaot juotuamme ja nähtävyydet nähtyämme palasimme hissillä takaisin alas. Chamonixin kylässä meillä oli aikaa käydä syömässä, ennen kuin jatkoimme matkaa Montreuxin kaupunkiin. Montreuxista matkamme jatkui kohti CERNiä.
CERNissä saimme vastaanotosta huoneisiimme avainkortit, mutta suurin osa korteista oli koodattu väärin ja ne täytyi koodata uudelleen. Meillä oli myös toinenkin ongelma: meillä ei ollut wifi-yhteyttä. Ja sitä metsästämään lähdimme CERNin ruokalaan. Heikosti toimiva wifi löytyikin ruokalan takimmaisesta nurkasta ja siellä me sitten surffailimme puhelimillamme.
Iltapalan hankkiminen CERNin ruokalasta olikin kokemus: ensi näkemältä ja toiselta ja kolmanneltakin ruokala näytti hyvin hyvin sekavalta: kaikki luki ranskaksi ja syömistä oli joka suunnassa. Missään ei ollut alkua eikä loppua. Lopulta kuitenkin saimme iltapalat kasaan ja maksettua päästiin syömään. Syönnin jälkeen meillä oli vielä iltapalaveri kello 21.30, jonka jälkeen hengailimme vielä ruokalan nurkassa puhelimilla ja tutustuimme muihin reissulaisiin, jotka olivat Espoosta. Tämän jälkeen suuntasimme hostellille nukkumaan.
-Sara Pekkala
Keskiviikko 18.1.2017
Ensimmäinen varsinainen päivä CERN:ssä alkoi heti opiskelulla. Jo muiden matkakertomuksista tuttu CERN:n ruokalan sekavahko toiminta oli aistittavissa myös tällä porukalla. Aamiaista pienten ja suurten ihmettelyjen jälkeen kuitenkin saatiin, vaikkakin osa piti sapuskoja hivenen kalliinlaisina.
Heti kärkeen oli vuorossa hiukkaskiihdytin, siis laite, josta CERN tunnetaan. Puljun ensimmäinen kiihdytin esiteltiin meille aasialaista aksenttia vääntävän vanhan mukavan herran toimesta. Vaikka vehje rakennettiin jo 1950-luvulla, on sen toimintaperiaate jokseenkin sama kuin nykyisillä kiihdyttimillä. Oli vaikuttavaa seistä massiivisen laitteen vieressä tietäen, että sen avulla on hankittu monet Nobelin palkinnot. Jonkinlaisia ”fiiliksiä” tuotti myös jälkeenpäin saatu tieto siitä, että koko kiihdytinrakennus oli ollut 20 vuotta suljettuna voimakkaan säteilyn takia 1990-luvulta lähtien. Kiihdyttimen jälkeen paikan kulunvalvontatiimin Timo Hakulinen piti meille yleisesittelyt CERN:stä. Lopuksi porukka intoutui kyselemään kaikenlaista, vaikka spesifimmät tietopaketit olivat vielä tulossa seuraavan kolmen päivän aikana.
Lounaan jälkeen oli vuorossa monien odottama CMS-koeasema (Compact Muon Solenoid), jolla toimii yksi CERN:n kruununjalokiveen Large Hadron Collider-kiihdyttimeen kuuluvista kokeista. Suomalaiset ovat aktiivisia juuri kyseisellä asemalla, joka ilmeisesti vaikutti mahdollisuuksiimme päästä näkemään se. Suurempi vaikutus lienee kuitenkin ollut sillä, että itse LHC oli huoltokatkolla, jolloin tunneliin on turvallista mennä. Ja olihan se vaikuttava: Tulevaisuuden fyysikko Jyri kertoi tunteneensa vierailun ”uskonnollisena” kokemuksena! Ensivaikutelma saattoi hämätä, mutta keskeltä ranskalaista peltoa paljastui käsittämättömän korkeaa tekniikkaa. Asemalla protonisuihkut törmäävät, ja törmäyksestä lähteviä hiukkasia analysoidaan mitä monimutkaisimmilla mittalaitteilla. Laitosta esitellyt Matti Kortelainen kertoikin, että kaiken suunnitteluun ja rakentamiseen onkin mennyt alan 2000 huipulta vaatimattomat 20 vuotta. Helppo uskoa, kun omin silmin näkee.
CMS-aseman jälkeen pääsimme tutustumaan tutkimustyön tekniikkaan. Meille pidettiin luento kiihdyttimien osien suunnittelusta ja valmistelusta sekä käytännön insinöörityöstä hiukkasfysiikan tutkimuslaboratoriossa. Luennon päätteeksi insinöörimme käytti porukan tehtaalla, jossa kiihdyttimien osia valmistetaan. Mitä spesifimpi osa, sitä varmemmin se on suunniteltava ja valmistettava CERN:n verstaalla alusta loppuun. Osien fyysisten mittojen tarkkuus oli käsittämätön, sillä parhaimmillaan poikkeamia ei huomaa edes mikroskoopilla. Tällaisiin lopputuloksiin päästiin kuuleman mukaan ottamalla huomioon kaikki, ilman lämpötilaa myöten mittauksia ja tuotantoa suoritettaessa. Yksi esittelyn tarkoituksista oli myös tuoda julki CERN:n laaja ammattikuntien ja tieteenalojen kirjo. Jo ensimmäisenä päivänä kävi selväksi, ettei tarvitse olla puhdas fyysikko päästäkseen hiukkashommiin.
Illaksi suuntasimme tietysti kaupungille. Lähtiessä käväisimme läpi vielä Microcosm-näyttelyn, jossa oli esillä mm. kiihdyttimien poikkileikkauksia ja kosmologiaa. Allekirjoittaneella jäi näyttelyn anti hieman yksipuoleiseksi, sillä LHC:n tekniikka tempasi mukaansa ja vei ajan muulta informaatiolta.
Kaupungille päästyämme moni suunnisti syömään. Osa meni Geneven vanhaan kaupunkiin. Jäätävä Genevejärven tuuli yhdistettynä Alppien talveen oli kuitenkin Inarin fyysikoillekin sen verran kylmä koettelemus, ettei suurempia menohaluja ”kartsalla” pyörimiseen löytynyt. Pienen kauppakierroksen jälkeen palasimme ratikkapysäkille, tungimme kohmeisilla näpeillä franginhiluja lippuautomaattiin ja painelimme takaisin CERN:iin.
-Eemeli Kokkonen
Torstai 19.1.2017
Aamupalan jälkeen lähdimme kuuntelemaan Seppo Heikkilän esittelyä CERNin tietojenkäsittelystä Data Centre VisitPointissa. Astuimme huoneeseen, jossa katsoimme suurella mustalla näytöllä olevaa esitystä, jossa Heikkilä kertoi CERNin tiedonkäsittelyn historiasta. Esittelyn aikana saimme kuulla kolmenlaisista tallennusmetodeista, datamäärän leikkaamisesta ja datan käsittelystä esimerkiksi kopioinnin ja datansiirron aikana. Esityksessä koimme myös suuren yllätyksen, kun Heikkilä sulki näytön. Meille paljastui, että näyttö olikin ikkuna, jonka takana näimme CERNin suuren datapankin täynnä informaatiota hiukkastörmäysten tuloksista. Tämän lisäksi saimme myös nähdä lähietäisyydeltä NEXTCUBE-työaseman, joka on maailman ensimmäinen web-palvelin (kone, jolla voi hakea www-sivuiksi kutsuttuja html-kieleen perustuvia dokumentteja).
Heikkilän mielenkiintoisan esittelyn jälkeen lähdimme kohti antimateriakoeasemaa Lars V. Jorgensenin perässä. Jorgensen johdatti meidät rakennukseen, jossa protoneja törmäytetään atomiytimiin suurella nopeudella, jolloin syntyy protoni-antiprotonipareja. Törmäyksissä syntyy arviolta neljä protoni-antiprotoniparia miljoonaa törmäystä kohden. Antiprotonit erotetaan toisista hiukkasista magneettikentällä ja johdatetaan sitten AD:hen (Antiproton Decelerator), jossa antiprotonit hidastetaan noin kymmenesosaan valonnopeudesta. Tämän jälkeen ne kuljetetaan koekäyttöön ja säilytettäväksi. Pääsimme myös näkemään erilaisia koealueita kuten AEGISin, jossa tutkitaan painovoiman vaikutusta antimateriaan. Tämän jälkeen Jorgensen piti luennon, jossa hän kävi läpi antimaterian historiaa ja merkitystä sekä nykyaikana ja tulevaisuudessa. Antimateriatutkimus testaa fysiikan perusteorioita kuten standardimallia ja CPT-mallia. Lisäksi antimateriaa voi käyttää syöpähoidossa ja mahdollisesti tulevaisuudessa polttoaineena, jos sen valmistusnopeus nopeutuu erittäin paljon.
Lounaan jälkeen menimme kuuntelemaan Kati Lassila-Perinin luentoa hiukkaskiihdyttimistä ja -ilmaisimista sekä hiukkasfysiikan tulevaisuuden haasteista. Luennolla kertasimme paljon asioita, jotka olimme kuulleet aikaisemmin CERNissä ja lukiossa, mutta saimme myös vastata kysymyksiin ja opimme paljon hiukkastörmäyksissä tapahtuvista reaktioista. Muistelimme myös hiukkaskiihdyttimen rakennetta ja toimintatapaa. Mahdollisuus aktiiviseen osallistumiseen teki Lassila-Perinin luennosta yhden reissun parhaimmista omasta mielestäni, vaikka olinkin erittäin väsynyt sen puolessa välissä.
Tämän jälkeen lähdimme S’Cool LABiin, jossa pääsimme rakentamaan oman sumukammion, jonka avulla pystymme seuraamaan erilaisten hiukkasten liikkeitä. Tässä projektissa meitä ohjasi Harri Toivonen. Saavuimme rakennukseen, joka muistutti suurikokoista kemian luokkaa. Meille näytettiin diaesitys, jossa opetettiin sumukammion rakentaminen. Tämän jälkeen aloimme valmistaa sumukammioita noin neljän ihmisen ryhmässä. Sumukammion rakentamiseen tarvitsimme kaksi taskulamppua, lasilaatikon kansineen, alkoholia ja kuivajäätä. Sumukammiolla pystyimme seuraamaan erilaisten hiukkasten aiheuttamia tiivistymiä sumukammion sisällä. Toivonen opetti meidät tunnistamaan erilaisia hiukkasia näiden perusteella. Sumukammion rakentaminen oli täysin erilainen kokemus, koska se oli paljon käytännöllisempää kuin muut aktiviteetit CERNissä.
Sumukammion rakentamisen jälkeen pääsimme seikkailemaan Genevessä “aarteenmetsästyksen” merkeissä. Jaoimme espoolaiset ja ivalolaiset muutamaan ryhmään ja lähdimme etsimään Geneven nähtävyyksiä opettajien kirjoittamien arvoitusten avulla. Kävimme muun muassa sveitsiläisen filosofin Jean Jacques Rousseaun patsaalla. Meidän oli tarkoitus käydä 17 eri paikassa, mutta lopulta ehdimme käydä vain seitsemässä väsymyksen ja nälän tähden. Tämän jälkeen kävimme syömässä ja lähdimme takaisin hostelliin nukkumaan. Seuraava päivä tulisi olemaan viimeinen päivämme Sveitsissä. Viikko oli selvästi kulunut vauhdilla.
-Jyri Hetta
Perjantai 20.1.2017
Perjantai oli viimeinen päivämme sekä CERNissä että Sveitsissä. Herääminen alkoi vaatia jo hieman voimia, sillä aamut tuntuivat aikaistuvan päivä päivältä. Aamupalan syötyämme päivän ohjelma alkoi Aleksi Kurkelan yllättävän mielenkiintoisella luennolla ”Universumi liitutaululla – teoreetikon näkökulma hiukkasfysiikkaan”. Kurkela esitteli meille hiukkasfysiikan eri ”kokeita” ja kertoi muun muassa siitä, kuinka hän itse on tähän työhön päätynyt. Kysyessämme sitten, mitä teoreettisena fyysikkona oleminen käytännössä tarkoittaa, saimme vastauksen: ”Teoreettiset fyysikot ovat termodynaamisia koneita, jotka muuttavat kahvia papereiksi.”
Pienen kahvitauon jälkeen Antti Onnela tuli esittelemään meille CLOUD koetta. Ensin meille esiteltiin hieman kokeen tarkoitusta, joka on selvittää kosmisen säteilyn vaikutuksia ilmaston lämpenemiseen. Muutamien (kymmenien) diojen ja yhden havainnollistavan videon jälkeen pääsimme Onnelan mukaan katsomaan CLOUDia paikan päälle. Edellytyksenä oli tietenkin suojautua pistämällä kypärä päähän, joka oli erityisesti meidän Eemelimme mieleen. Tästä siirryimmekin sitten jo lounaalle.
Seuraavana vuorossa oli palautekeskustelu, jossa jokainen ryhmämme jäsen kertoi miksi oli halunnut reissuun lähteä, ja millaista tutkimuslaitoksella vierailu sitten loppujen lopuksi oikein oli ollut. Kaikille tuntui onneksi jääneen positiivinen kuva: luennot olivat olleet mielenkiintoisia, ja eri laitteiden sekä tilojen näkeminen oli ollut ainutlaatuinen kokemus. Meille esiteltiin myös hieman CERNin harjoittelu- ja työmahdollisuuksia.
Kun lähdön aika sitten koitti, suuntasimme bussilla kohti kansainvälistä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun museota. Siellä jokainen sai pienen laitteen ja kuulokkeet, joiden avulla kuulimme, mitä oppaamme puhui pitäessään meille kierrosta. Kierroksella kuulimme muun muassa vaikuttavia tarinoita ihmisistä joita Punainen Risti on auttanut. Saimme myös tietää kuinka järjestö on syntynyt ja mitkä ovat sen tavoitteet.
Seuraavaksi hypättiin taas bussiin ja lähdettiin lentokentälle. Onneksi olimme ajoissa, sillä jonot olivat melko pitkät. Aika kului kuitenkin hyvin uusille tuttavuuksille jutellessa. Jonojen ohi päästyä kentällä täytyi vielä hetki leikkiä liukukäytävillä ja ostaa viimeiset tuliaiset ennen koneeseen nousua. Lento sujui hyvin, ja saavuimme illalla turvallisesti Helsinkiin.
Saatuamme laukut ja hyvästeltyämme Helsinki-Vantaalla toiset ryhmät lähdimme omalla porukalla suunnistamaan kohti seuraavaa hotellia, sillä meidän matkamme ei ollut vielä ohi. Hotellin etsimisessä oli pieniä ongelmia, mutta pääsimme kuitenkin hetken tai kaksi seikkailtuamme perille. Tästä voimme taas kiittää tuttua ja turvallista Google Mapsia. Huoneisiin päästyämme uni tuli melko nopeasti pitkän päivän jälkeen.
-Anni Sipilä
Lauantai 21.1.2017
Lyhyiden yöunien jälkeen lentokenttähotellin runsas ja maittava aamupala herätti mukavasti ryhmämme kotimatkaa varten. Matkaan saatiin vielä hieman lisäjännitystä, kun Baggage Dropin yhteydessä lentokenttävirkailija ilmoitti ryhmän saapuneen myöhässä eikä matkalaukkujen perille tuloa voitu enää taata, ryhmämme oli alle puoli minuuttia myöhässä. Ivalossa kävi kuitenkin ilmi, että myös matkalaukut ehtivät mukaan ja ryhmämme tiedeleirimatka päättyi onnistuneesti. Kaikille tuntui jääneen hyvä mieli matkasta ja oli mukava palata kotiin jälleen yhtä kokemusta rikkaampana. Lopuksi haluamme kiittää kaikkia matkaa tukeneita ja matkan järjestämisessä mukana olleita tahoja.
-Mikko Huttunen
Migrations - broadcating a new outlook: hankekokousviikko Ivalossa viikolla 9, 2017
Palermolaisvieraita Ivalon lukiolla viikolla 9
Ivalon lukio on osana Erasmus + -hanketta Migrations - broadcasting a new outlook. Hankkeeseen kuuluvat Ivalon lukio ja IMS Regina Margherita, joka on lukio Palermossa Sisiliassa. Hankkeen ideana on tutustua maahanmuuttoon eurooppalaisena ilmiönä ja harjoitella käyttämään erilaisia tiedotusvälineitä, kuten tekemään lähetyksiä nettiradioon. Hankkeeseen sisältyy myös hankekokouksia. Tänä keväänä hankekokous pidettiin Ivalon lukiolla 25.2. - 4.3. Saimme Palermosta vieraiksi kahdeksan oppilasta ja kolme opettajaa, joista kaikki majoittuivat hankkeeseen kuuluvien perheisiin.
Hankekokousviikkoa täytyi tietenkin suunnitella etukäteen. Viikon kullekin päivälle suunniteltiin jotakin mukavaa ohjelmaa, jonka avulla vieraat oppisivat alueemme kulttuurista. Jotenkin väliin oli sovitettava myös koulutyöt. Tietysti täytyi myös päättää, ketkä majoittavat kenetkin.
Lauantai + sunnuntai:
Lauantai-iltana haimme italialaiset vieraamme lentokentältä. He olivat väsyneitä, ja kylmä yllätti monet täysin - silloin kun oli noin 30 asteen pakkanen. Kutakin italialaista oli vastassa oma isäntäperhe, joka poimi vieraan kyytiinsä ja ajoi kotiin. Italialaiset opettajat yöpyivät suomalaisten opettajien luona. Suurin osa vieraistamme oli sen verran väsyneitä, että he menivät suosiolla nukkumaan niin pian kuin pystyivät.
Sunnuntaina meillä ei vielä ollut mitään virallista ohjelmaa, vaan vieraat saivat levätä raskaan matkan jälkeen sekä tutustua suomalaisiin isäntäperheisiinsä. Päivällä suurin osa meistä tapasi kahvila Bistrossa, jossa vietimme aikaa jutellen ja toisiimme tutustuen. Sieltä lähtiessämme porukka erkani eri suuntiin. Osa lähti kotiin, osa taas vierailemaan toisten suomalaisten luokse.
Italialaiset olivat haltioissaan talvesta. Kävellessämme kylällä paikasta toiseen he ottivat paljon kuvia toisistaan eri ympäristöissä, ja tutustuivat lumeen; välillä oikein lähietäisyydeltä. Jotkut myös leikkivät lumisotaa keskenään ja työnsivät toisiaan lumihankeen. Kylmä alkoi kuitenkin vähitellen vaivaamaan, ja leikeistä luovuttiin. Päivän päätteeksi kaikki menivät taas omien perheidensä luokse syömään päivällistä ja lopulta nukkumaan.
Maanantai:
Maanantaiaamuna kokoonnuttiin yhdessä koululle ja rehtori Ulla Hynösen tervetuliaispuheen jälkeen kierreltiin vieraiden kanssa ympäri koulua eri luokkiin tutustuen. Kierroksen jälkeen me suomalaiset saimme pitää esitelmämme projektiin liittyvistä aiheista. Kun esitykset oli pidetty, kävimme syömässä, jonka jälkeen Eeva-Maria Ruismäki Inarin kunnan viestintäpajalta tuli kertomaan meille radio-ohjelman tekemisestä ja antoi meille ohjeita omaa ohjelmaamme varten. Koulutuntien jälkeen ohjelmassa oli Ivalon lukion kakkosluokkalaisten Wanhojen tanssi esitys.
Kun päästiin vanhojen tansseista, suuntasimme jäälle. Osa vieraistamme oli luistellut ennenkin, mutta muille se oli uusi asia. Vaikka luistelu oli vaikeaa ja pystyssä ei meinannut pysyä, oli se myös hauskaa.
Tiistai:
Tiistaiaamuna kokoonnuimme luokkaan seuraamaan Italialaisten esityksiä, joita vieraamme olivat valmistaneet meille. Saimme kuulla perinteisestä juutalaista musiikkia ja tietää maahanmuutosta Italiassa. He kertoivat lukemistaan kirjoista ja käynnistään taidemuseossa.
Aamupäivällä kävimme myös konsertissa Aslakissa, jossa soitettiin ja laulettiin suomalaista musiikkia. Esiintymässä oli Ivalon ylä-asteen sekä lukion oppilaita. Kaikki nautimme musiikista.
Koulun jälkeen kokoonnuimme Ivalon yläkoulun kotitalouden luokkaan kokkaamaan yhdessä suomalaista ruokaa. Ruokalistalla oli salaattia, poronkäristyskeittoa, rieskaa sekä mustikkarahkaa. Jakaannuimme ryhmiin valmistamaan ruokaa, ja lopuksi nautimme siitä yhdessä. Ruoka oli hyvää ja vieraammekin pitivät niitä tosi paljon.
Keskiviikko:
Keskiviikkoaamuna Petri Hämäläinen tuli käymään Ivalon lukiolla, missä hän piti esityksen Raja-Joosepista, kertoen muun muassa maahanmuutosta täällä pohjoisessa sekä Rajavartioston toiminnasta.
Ruokailun jälkeen lähdimme bussilla Saariselästä hiukan etelään päin kohti Purnumukan porofarmia, missä porot vetivät jonossa yhtä italialaista ja hänen isäntäänsä reessä. Juuri sillä hetkellä alkoi sataa lunta ihan kauheasti ja se kylmensi tunnelmaa, mutta onneksi reessä oli vilttejä, porontalja sekä kaveri lämmittämässä.
Porofarmin jälkeen menimme bussilla takaisin Saariselän Kaunispäälle, jossa Italialaiset kovasta tuulesta huolimatta kokeilivat innokkaasti pulkkailua.
Kun tulimme alas Kaunispäältä Saariselälle, käytimme loppuajan eri kauppojen, butiikkien sekä matkamuisto-myymälöiden kiertelyyn. Osalla alkoi jo vatsa kurnia ja nuoret päättivät mennä ranskalaisille, Saariselän palvelu- ja kauppakeskus Kuukkeliin. Kiertelyjen jälkeen menimme takaisin bussilla koululle ja sen jälkeen kotiin.
Torstai:
Torstaina vuorossa oli päiväretki Inariin. Lähdimme aamulla bussilla Inariin ja ensimmäisenä pääsimme tutustumaan saamelaiskulttuurikeskus Sajokseen. Siellä meille esiteltiin muun muassa Sajoksen tiloja ja kerrottiin saamelaiskulttuurista. Sajoksesta suuntasimme saamelaismuseo Siidaan, jossa me kiersimme Siidan mielenkiintoiset näyttelyt. Inarin koulun maukkaan lounaan jälkeen lähdimme kävelemään Juutuanpolkua pitkin Jäniskoskelle nauttien aurinkoisesta päivästä. Pullien ja lämpimien mehujen jälkeen lompsimme takaisin bussille ja palasimme Ivaloon. Illalla menimme illallistamaan Kultahippuun Inarin kunnan sivistystoimen johtajan Irja Seppäsen kanssa.
Perjantai:
Perjantaiaamuna projektiryhmämme kokoontui koululle tekemään yhteenvetoa viikon sisällöstä ja valmistelemaan iltapäivän radio-ohjelmaa. Teimme Radio Inarissa livelähetyksen projektimme teemojen pohjalta, ja radiossa puhuminen sujui kaikilta mallikkaasti. Illalla kokoonnuimme Ukontuvalle viettämään yhdessä iltaa. Tuvalla muutamat lauloivat, soittivat kitaraa ja pianoa, osa pelasi perinteisiä suomalaisia lautapelejä, kuten Kimbleä ja Afrikan tähteä ja osa jutteli ja söi yhdessä tuomiamme herkkuja. Tuvalla oli myös mahdollisuus saunoa, mihin moni tarttuikin ja kävivät samalla saunan yhteydessä kieriskelemässä lumihangessa.
Lauantai:
Lauantain aamupäivälle ei oltu suunniteltu mitään ohjelmaa, joten jokainen vietti aamupäivän kuten parhaaksi näki. Kuitenkin iltapäivällä sekä italialaisen majoittaneet että muut projektissa mukana olleet lukiolaiset menivät yhdessä opettajien kanssa Aslak-elokuvateatteriin katsomaan La La Land -elokuvan. Elokuvan jälkeen osa porukasta meni vielä Pubi.fi:in syömään, kun taas osa meni suoraan kotiin. Loppupäivä meni pakkaillessa ja vieraiden lähtöä valmistellessa. Illalla isäntäperheet veivät italialaisvieraansa lentokentälle, missä hyvästeltiin haikeissa merkeissä.
Hanke jatkuu vielä ensi lukuvuonna. Uutisia siitä voi kuunnella Radio Inarin lähetyksissä ja lukea Inarilaisen sivuilta sekä täältä lukion peda.net -sivuilta.
Projektiporukka sivistysjohtaja Irja Seppäsen tarjoamalla illallisella. Kuva: Maurizio Bellanti
Nauttimassa aurinkoisesta päivästä Jäniskosken laavulla. Kuva: Maurizio Bellanti
Ivalon lukion Kansainvälisyys- ja Teemaopinnot 3 -kurssin opiskelijat
Musiikki viestii ja vaikuttaa radiotaajuuksilla
Tule mukaamme kuuntelemaan ja pohtimaan erilaisia musiikkimakuja ja -genrejä.
Onko nyt lukion kehittämisen aika?
Lukion kehittämisverkosto
Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti vuonna 2016 Uudistuva lukio – Uskalla kokeilla kehittämisohjelman lukion kehittämiseksi. Ohjelma sisältää kaksi osaa: Lukion tuntijakokeilun ja lukion kehittämisverkoston toiminnan (LUKE-hanke). Tuntijakokeilussa on mukana 26 lukiokoulutuksen järjestäjää ja 28 lukiota. Lukion kehittämisverkostossa on puolestaan mukana 84 lukiota, joista kolme Lapista: Rovaniemeltä Lyseonpuiston lukio (koordinaattori) ja Ounasvaaran lukio sekä Ivalon lukio.
Kehittämisverkoston tavoitteena on kehittää ja uudistaa lukioiden pedagogiikkaa, opiskeluympäristöjä ja toimintakulttuuria. Vaikka Lapin alueelta kehittämisverkostossa on mukana vain kolme lukiota, on tarkoituksena kutsua kaikki Lapin alueen lukiot kehittämään yhdessä lukiokoulutusta. Tämä toteutui konkreettisesti tammikuussa 2017, jolloin koordinaattori, Lyseonpuiston rehtori, Jorma Hämäläinen kutsui koolle Rovaniemelle kaikki Lapin lukioiden rehtorit. Ja miltei kaikki rehtorit tulivatkin paikalle. Kaksipäiväinen kokoontuminen toteutui uuden opetussuunnitelman hengessä, sillä keskeisiä asioita olivat osaamisen ja hyvien käytänteiden jakaminen, yhdessä oppiminen, ajatusten vaihtaminen. Kuulimme (ja kyselimme vilkkaasti) muun muassa seuraavista kehittämishankkeista: Kemin lukion tuntikokeilu, Sodankylän lukion harrastustoiminnan kehittäminen, Lyseonpuiston lukion opinto-ohjauksen kehittämishankkeet. Tilaisuus antoi myös mahdollisuuden verkottua ja miettiä tulevia yhteistyökohteita. Yhdestä asiasta kaikki osallistujat olivat samaa mieltä: Tällaisia tapaamisia tarvitaan.
Kehittämistyö Ivalon lukiossa
Ivalon lukio haki lukioiden kehittämisverkostoon, koska todettiin, että on aika alkaa kehittää pedagogiikkaa järjestelmällisesti. Viime vuosina Ivalossa, kuten muissakin Suomen lukiossa, on keskitytty opettajien tieto- ja viestintätekniikan (TVT) taitojen kehittämiseen ja koulutusta TVT-asioista on järjestetty runsaasti. Tämän vuoksi totesimme, että nyt on aika paneutua vuorostaan pedagogiikan kehittämiseen.
Syksyllä 2016 pedagogiikan kehittäminen uuden opetussuunnitelman edellyttämällä tavalla kirjattiin Ivalon lukion työsuunnitelmaan lukuvuoden kehittämiskohteeksi. Marraskuussa 2016 järjestettiin VESO-koulutus, jonka aiheena oli yksilöllinen oppiminen ja kouluttajina toimivat Pekka Peura ja Markus Humaloja. Osalle opettajista yksilöllisen oppimisen malli oli jo entuudestaan tuttu, mutta koulutuksen jälkeen uusia opettajia innostui kokeilemaan ja testaamaan tätä mallia. Lisäksi koulutus tarjosi hyvän tilaisuuden verkostoitua Kittilän lukion opettajien kanssa, jotka osallistuivat samaan koulutukseen. Aikaisemmin Ivalon lukio ja Sodankylän lukio olivat jo järjestäneet yhteisiä koulutuksia ja nyt mukaan yhteistyöhön saatiin myös Kittilän lukio. Pienessä koulussa on useissa aineissa vain yksi opettaja, joten verkostoituminen lähilukioiden (Ivalo-Sodankylä 160 km, Ivalo-Kittilä 245 km) kollegoiden kanssa on tärkeää.
Pekka Peura Ivalossa 19.11.2016.
Markus Humaloja Ivalossa 19.11.2016.
Kehittämistyöhön liittyen Ivalon lukiossa päätettiin, että lukuvuoden 2016 - 2017 arviointikohteena on tarkastella pedagogisen kehittämisen toteutumista opettajien näkökulmasta. Kunkin jakson loputtua opettajat täyttävät itsearviointilomakkeen, jossa he arvioivat pedagogiikan kehittämistä sekä omaa kehittymistään lukuvuoden aikana. Arviointikohteena ovat etenkin uuden opetussuunnitelman mukaan opetettavat kurssit. Samalla voidaan arvioida sitä, kuinka uuden opetussuunnitelman toteuttaminen on sujunut. Myös opiskelijoilta otettiin palautetta 3. jakson päättyessä tammikuussa 2017. Opettajien itsearviointi valittiin arviointimenetelmäksi, koska kehittäminen ja kehittyminen lähtevät aina liikkeelle yksilöstä ja reflektointi on oleellinen osa ammatillista kehittymistä. Arviointituloksia käytetään pohjana siihen, kuinka pedagogiikkaa kehitetään edelleen ja lukuvuonna 2017 - 2018 uudeksi painopisteeksi tulee myös arviointi. Ja yhteistyö naapurilukioiden kanssa jatkuu. Joten, kyllä, on lukioiden kehittämisen aika.
Ulla Hynönen, Ivalon lukion rehtori
Yksilöllisen oppimisen malli: http://eduhakkerit.fi/
Lapin lukioiden kehittämisverkosto: Lappi LUKE