Pitkään valmisteltu ja odotettu tapaaminen täällä omassa koulussa alkoi vieraiden vastaanottamisella viikonlopun aikana. Ensin saapuivat saksalaiset, irlantilaiset ja kreikkalaiset lauantai-iltana ja heidän isäntänsä olivat innokkaina jo heitä odottamassa, olimmehan me jo saaneet nauttia vieraanvaraisuudesta heidän kodeissaan Saksassa ja Irlannissa! Monenlaista ohjelmaa oli sunnuntaille kodeissa valmisteltu, mutta opettajavieraat pääsivät kokemaan suomalaista kaamos- ja eräeksotiikkaa vaeltamalla Partalan kodalle nuotiokahveille, ennen kuin pääsivät nauttimaan Niemen perheen vieraanvaraisuudesta Kattaalaan. Puolalaiset ja italialaiset vieraatkin saapuivat sunnuntaina, ja joukkomme oli täysilukuinen. Maanantaina 21.11. aloitimme projektityöskentelyn rehtorin tervetuliaissanoilla opettajainhuoneessa

ja jatkoimme esittelemällä pienryhmissä vieraillemme omaa kouluamme ja sen kahta rakennusta ja 120-vuotista historiaa. Lopulta päädyimme kaikki biologian luokkaan, joka oli ainoa tila minne mahtuisimme kaikki mukavasti työskentelemään. Aloimme heti harjoitella eri maiden esityksiä, ensin omalle Erasmus-porukalle, ja myöhemmin päivällä lyseolaisille eri luokissa pidettäväksi.

Saksan tytöt kertomassa Hallen alueen koulutusmahdollisuuksista, tässä vielä paperista luntaten..

Ja meidän esitysvastaavat, Kerttu, Vilma ja Aurelia omalta osaltaan valaisemassa suomalaisen koulutusjärjestelmän saloja:

Kun kaikki olivat saaneet esityksensä pidettyä, käytiin tutustumassa suomalaiseen kouluruokailuun - muissa kouluissahan ei ole maksutonta ruokailua, tai välttämättä lainkaan organisoitua kouluruokailua. Koulun keittäjät olivat ystävällisesti ottaneet tämän erikoisviikon huomioon, ja kaikki saivat näinä päivinä myös jälkiruokaa - kelpasi sitä esitellä!


Seuraavaksi lyseolaiset veivät vieraansa omiin kielten luokkiinsa, missä vierailevat tiimit pitivät esityksiä suomalaisopiskelijoille ja kertoivat omasta maastaan, alueestaan, koulustaan ja opiskelustaan. Ja tietenkin vastasivat kaikkiin heille esitettyihin kysymyksiin! Onneksi esityksiä ei vieraiden enää tarvinnut jännittää, kun he olivat jo saaneet harjoitella muiden erasmuslaisten edessä! Sen sijaan piti jännittää sitä, saatiinko aikataulu pitämään:

Sillä aikaa opettajat puursivat yhdessä projektisuunnittelun parissa, eli pohtivat minkä tyyppinen kysely kouluista jo valmistuneille opiskelijoille tulisi laatia; missä muodossa ja kuinka laajana sen voisi toteuttaa.

Selvittyään oppitunneista kaikki opiskelijat lähtivät kiertämään Iisalmen keskustaa mobiilipelin avulla (Seppo), jossa piti löytää pokemonmaisesti paikkoja ja suorittaa niissä sitten toiminnallisia tehtäviä. Sara jäi luokkaan vastaanottamaan opiskelijoiden lähettämiä videoita ja viestejä, ja antamaan niistä pisteitä. Hauskoja olivat tuotokset, vaikka Suomen marraskuinen sää näytti kaikkein huonoimman puolensa juuri pelin aikana! Osa kastui ihan perusteellisesti juuri ennen illanviettoa, jossa pohjustettiin huomista vierailua Suomen johtavaan pelialan koulutuspaikkaan, Kajaanin AMK:hon. Vietimme illan tutustuen iisalmelaiseen yritykseen, Megazoneen, joka tarjoaa ajanvietetoimintaa tilausporukoille pelien muodossa. Yrittäjä kertoi toiminnasta, sen laajuudesta, tuottavuudesta ja kohderyhmistä ennen kuin erasmuslaiset päästettiin futuristisen laserpelin kimppuun. Opiskelijat nauttivat suuresti pelaamisesta, mutta myös

rauhallisemmasta menosta pitäville (vanhuksille) oli tarjolla keilausta, virtuaalista hirvenmetsästystä ja lännenmiesten kohtaamista. Ja tietenkin kaikille paljon naposteltavaa! Illalla kaikki olivat jo aika väsyneitä ja suuntasivat kotiin ja syömään.
Tiistaina 22.11. lähdettiin aamulla aikaisin bussilla Kajaaniin tutustumaan KAMK:n pelialan koulutukseen ja yrittäjyyshankkeisiin. Perillä meitä odotti ensimmäiseksi parituntinen rupeama nuorten innovaatio- ja yrittäjyyshankkeen tiimoilta (RYE Rural Young Entrepreneurship - hanke, joka vuosina 2011-2014 oli toiminnassa Kajaanissa ja tuotti yhteensä 33 start-up yritystä ja 2 patenttia). KAMK:n esittelystä vastasi liiketoiminta- ja innovaatio-osaamisalueen lehtori Anne Määttä, ja innovaatiopajan opiskelijoillemme veti RYE-hankkeen projektipäällikkö Kalle Pakalén.

Ensin eräs RYE:n osallistuja, Sarianna Juntunen, kertoi kuinka hän ja hänen ystävänsä olivat saaneet hankkeessa innovoitua Kajaaniin aivan uuden yrityksen, The Great Escape Kajaani -pakohuoneen, joka on nyt menestyksekkäästi toiminut jo vuoden ajan. Hän kertoi siitä prosessista, mitä uuden keksiminen vaatii ja sitten Sarianna ja Kalle johdattelivat meidän opiskelijamme luovuuden poluille innovoimaan tutusta brändistä aivan uudenlaisia, ennennäkemättömiä tuotteita. Entiset fazer-tuotteet (sai syödä!) toimivat vain muistutuksena siitä, mitä on jo olemassa - mutta nyt piti luoda jotain ihan uutta.

Alkuun päästyään kansainväliset työryhmät saivat aikaan aikamoista meteliä yrittäessään keksiä jotain, jossa olisi tuttuja fazermaisuuksia mutta aivan uudessa muodossa (out-of-the-box ajattelua)...

Vielä haastavampaa oli tulossa, sillä seuraavaksi meidän piti ideoida kokonaan uusi tuote tai palvelu, ja ajatella sen kohderyhmä ja kaikenlaista mitä sen perustamiseen voisi liittyä - nyt älynystyrät joutuivat todella koetukselle! Roosa selittää ajatuksiaan puolalaiselle opettajalle Elalle:

ja tulokset olivat aika mielenkiintoisia, ja yllättävän erilaisia jokaisella työryhmällä. Tässä Tuulian tiimin selostus menossa:

Kaikki kertoivat toisilleen aikaansaannoksistaan, ja myös siitä, mistä ideat olivat lähteneet syntymään. Pari tuntia kuluivat todella nopeasti ja suuntasimme sitten kampusruokailun jälkeen kuuntelemaan KAMK:n pelialan osastonjohtajan esitystä pelialan koulutuksesta Suomessa ja Kajaanin AMK:ssa, minkä jälkeen pääsimme tutustumaan pelien kehittelijöiden virtuaaliseen laboratorioon. Kajaanin AMK:hon tullaan koko Suomesta opiskelemaan pelien suunnittelua, ohjelmointia ja peligrafiikkaa, ja laitoksen opiskelijat pääsevät heti opintojen alussa jo tekemään omia pelejä ja ovat haluttuja työntekijöitä myös jo olemassa oleviin isoihin pelitaloihin. Alan opiskelijat näyttivät meille virtuaalilabrassaan miten he kehittävät omia pelejään ja niiden ominaisuuksia, ja kaikki saivat omakohtaisesti kokeilla miltä virtuaalimaailmaan astuminen tuntuu.

Kun katselee vierestä toista, joka on sisällä virtuaalimaailmassa, se näyttää vähän hassulta, mutta kun kokeilee itse, se tuntuu kyllä aivan todelliselta - korkeapaikankammoinenkin voi huonosti seistessään keskellä huonetta, mikäli seikkailee korkean rakennuksen katolla...




Korkean teknologian opetuksesta uutta elinvoimaa saanut tämän päivän Kainuu on siis tullut aika pitkän matkan siitä, mihin seuraavaksi tutustuimme: kävimme seuraavaksi Kainuun museossa katsomassa mistä on lähdetty aikoinaan liikkeelle. Museonjohtaja Antti Mäkinen esitteli meille Kainuun nälkämaiden historiaa mm. pettuleivän teon kautta. Paljon on tarvittu koulutusta, innovaatioita ja niiden tuomaa hyvinvointia tässä välissä!

Lopuksi kaikki saivat käydä Kajaanissa ostoksilla ja kun pääsimme takaisin Iisalmeen, olikin jo myöhä.
Keskiviikkona 23.11. oli kiireinen päivä, ja aloitimme heti aamusta kahdeksalta projektityöt. Opiskelijat saivat yhdessä miettiä minkälaiset kysymykset entisille opiskelijoille pitäisi esittää, jotta saisimme parhaiten selvitettyä sen, onko koulu antanut heille riittävästi eväitä oman uransa (opiskelu/työ) löytämiseen ja alkuunpääsemiseen. Vilkkaan keskustelun seurauksena kysymyksiä alkoi kertyä liiankin kanssa, ja niitä piti karsia yhdessä vähemmäksi. Kysely sai lopulta hyvän englanninkielisen muodon, joka jäi sitten kaikkien käännettäväksi omille kielilleen. Irlannin opo Aisling näyttää mallia muodosta, jossa kysely voisi realisoitua:

Parin tuntia työskenneltyämme kipaisimme kulttuurikeskukselle kuuntelemaan kaikille lyseolaisille tarkoitettua konserttia, jossa esiintyi ukrainalainen acapella lauluyhtye Simnot. He esittivät jouluisia lauluja kaikilla eurooppalaisilla kielillä, mm. Sibeliuksen musiikkia suomeksi laulettuna!

Konsertin ja kouluruokailun jälkeen jatkoimme työskentelyä. Opiskelijat jakautuivat kansainvälisiin ryhmiin ja jokainen ryhmä sai valmistella huomenna tehtävää yritysvierailua ottamalla selvää kohdeyrityksestään ja laatimalla kysymyspatteriston huomista vierailua varten. Heidän tehtävänään on siis saada vierailulla kaikki mahdollinen selvitettyä siitä, mitä yritys tekee, kuinka se saa työntekijänsä, mitä heiltä vaaditaan, millaista koulutusta, mitä taitoja ja minkälaista itse työ on jne. ja sitten vierailun jälkeen he opettavat muille ryhmille sen mitä saavat selville ("students teach students"). Eräiden keksimiä kysymyksiä Ponssea varten:

Iltapäivällä oli koko koulun opiskelijoille järjestetty useiden yhteistyötahojen toimesta kaksituntinen Maailma on mun!- tapahtuma, jossa lyseolaiset kiersivät tavallisten tuntien sijasta pisteissä tutustumassa erilaisiin kansainvälistymismahdollisuuksiin. Mm. lyseon Erasmus-opiskelijoita oli eräässä luokassa kertomassa kokemuksistaan, vaihtareina olleita toisessa, maahanmuuttajia kolmannessa, pakolaisten kanssa vapaaehtoisina työskenteleviä ja pakolaisia neljännessä, TE-neuvoja ja ammattiopiston edustajat viidennessä kertomassa ulkomailla työskentelystä, ja Rautavaaran Metsäkartanon ulkomaisia vapaaehtoistyöntekijöitä kuudennessa jakamassa tietoa. Kaikki erasmuslaiset saivat osallistua näihin ja heille pidettiin myös ihan oma toiminnallinen työpaja koulun salissa, jonka vetivät Metsäkartanon ulkomaiset vapaaehtoiset. Oli kiva saada välillä purkaa fyysistäkin energiaa! Jossakin välissä kävi Savon Sanomien toimittaja Veera Tegelberg (itsekin aikoinaan lyseosta EU-vaihdossa Italiassa ollut) tekemässä haastatteluja ulkomaisille vieraillemme - lehtijuttu ilmestyi torstaina 24.11. otsikolla "Lukiot pohtivat, miten nuorille saadaan töitä". Tässä Veera juuri kyselemässä puolalaisten Herbertin ja Zuzannan mielipiteitä siitä, miten heidän koulunsa ja koulutuksensa voivat auttaa heitä pääsemään työelämän alkuun.

Pian pitikin kiirehtiä takaisin kulttuurikeskukselle Iisalmen kaupungin vastaanotolle, missä aluksi Noora ja Roosa esittivät upeat musiikkiesitykset ja sitten kaupungin koulutoimenjohtaja Kirsi-Tiina Ikonen ja kansalaisopiston rehtori Tapani Lakaniemi esittivät kaupungin tervehdykset vieraillemme ja saivat myös kaupungin puolesta vastaanottaa hienoja lahjoja eri puolilta Eurooppaa. Tässä Gillian Murphy on juuri ojentanut dublinilaisten tervehdyksen Irlannista:

Kävimme myös tutustumassa alakerran luontomuseon suomalaisiin eläimiin, ja nautimme kaupungin tarjoamia piirakoita ja täytekakkuja. Illalla kaikki menivät koteihin leipomaan yhdessä ja laittamaan valmiiksi huomisten nyyttäreiden tarjoiltavia.
Torstaina 24.11. aamusta lähdettiin busseilla yritysvierailuille. Osa lähti Vieremän Ponsselle, missä Juha Vidgren esitteli heille kansainvälistä huippuhienoja metsäkoneita valmistavaa yritystä. Osa meni Iisalmessa Profilen kuuluisalle ambulanssitehtaalle, mistä lähtee ambulansseja ympäri maailman ja jota esitteli Sami Qvick. Viimeinen ryhmä kävi Iisalmessa Ilpo Martikaisen perustamalla, maailmankuululla Genelecillä Erkki Myllysen opastamana. Tässä opiskelijoita kuuntelemassa sitä maailmankuulua äänentoistoa testilaboratoriossa (ja se on wow!)

Vierailujen jälkeen piti koululla saada koottua kokemukset ja kysymysten vastaukset PP-esityksiksi toisia ryhmiä varten, mikä teetti tiukalla aikataululla ihan hommia. Onneksi ehdimme kaikki kuitenkin esitellä tuloksemme vielä tämän päivän aikana! Kostas Kreikasta kertomassa juuri jotakin Genelecistä oppimaansa muille ..

Viideksi piti ehtiä Juhani Ahon koulun ruokasaliin viettämään isäntäperheiden ja vieraiden yhteistä iltaa nyyttäreiden merkeissä. Vieraamme olivat tuoneet mukanaan kansallisia herkkuja, mutta suurin kiitos kuului omien Erasmuslaistemme ihanille isäntäperheille! Pöydät notkuivat kaikenlaista popsittavaa!

Saimme myös nauraa sydämellisesti eri maiden valmistamille sketseille (tässä Italian tytöt asialla):

Ilta huipentui puolalaisen Zuzannan tuliesitykseen;

Kiitos kaikille hienosta illasta!
Perjantaina 25.11. olimme yhä täydessä vedossa ja kävimme heti aamulla läpi Juhan johdolla miten työhakemuksessa voidaan käyttää videoita hyväksi ja aloimme jokainen suunnitella omaa video-CV:tä. Videot valmistettiin sitten ipadeilla yhteistyönä ja lopuksi kaikki katsottiin yhdessä ja annettiin toisille kommentteja siitä, voisiko niillä olla positiivinen vaikutus rekrytoijiin työnhaussa - eli saitko oman osaamisesi ja vahvuutesi tuotua esiin videollasi.

Suunnitelmat pitäisi nyt saada muutettua toimnnaksi! Piia ja Emmiina avustavat kreikkalaista Kostasia videon teossa:

Osa syntyneistä videoista oli aivan huikeita, ja tallensimme ne kaikki varmaan talteen. Ei epäilystäkään, etteikö nämä nuoret saisi työpaikkoja tulevaisuudessa!
Iltapäivän päätteeksi rehtori Pasi Tolonen tuli jakamaan Saran kanssa kaikille osanottajille todistukset ja muistot Iisalmesta, ja loppuilta sujui yhteisissä riennoissa mm. nuokkarilla. Jotkut ehtivät jossain välissä jopa juosta torille katsomaan poroajelua, sillä tänään oli yllättäen satanut kunnolla lunta! Opettajat menivät illalla pitämään puheita ja syömään ennenaikaista jouluillallista suomalaiseen tapaan.


Ja lauantaiaamuna olikin sitten kyyneleiden ja jäähyväisten aika, aina seuraavaan tapaamiseen asti!

Kiitos kaikille onnistuneesta viikosta!