Kreikka
Opiskelijaliikkuvuus Ateenassa 3.-7.4.2017
Perjantaina 31.3. hyppäsimme junaan ja suuntasimme kohti Helsinkiä, mistä seuraavana aamuna lensimme Tukholman kautta Ateenaan. Lentokentällä odottelua oli monta tuntia, minkä käytimme esitysten harjoitteluun. Illalla Ateenassa host-perheet jo odottelivatkin meitä: Åsan emäntänä toimi Elli, Roosan Efthimia, Ellan Manouka ja Vilman isäntänä Konstas. Kiva oli tavata jo Iisalmesta tutut ystävät, jotka olivat sitten sunnuntaiksi suunnitelleet mukavia retkiä perheen kesken. Opettajat majoittuivat hotelliin ja odotellessaan kaikkien maiden lentojen saapumista, kävivät katsomassa Ateenan rantaa. Tämä kai lienee yksi suuri syy miksi turismi on suurin työllistäjä täällä!
Sunnuntai-iltana kaikki olivat jo saapuneet paikalle, ja koululta kaikki opiskelijat ja opettajat lähdettiin kävelemään Lycabettus-kukkulalle, mistä koko Ateena näkyi iltavalaistuksessa. Vasta myöhään illalla kaikki saivat ruokaa, minkä seurauksena nukuimme kuin tukit.
Maanantai 3.4.
Koululla kokoonnuimme katsomaan kuinka rehtori piti aamupuhuttelua oppilailleen koulun pihalla, ja koko koulu iloisesti ja äänekkäästi tervehti meitä kirkollisen aamunavauksen jälkeen.
Koulussa on noin puolet oppilaista maahanmuuttajataustaisia, ja iältään he ovat nuorempia kuin meidän koulun opiskelijat. Projektissa oli mukana kaikkein vanhimmat oppilaat, mutta kävimme tutustumassa myös nuorempien luokkiin. Päällimmäisenä erona omaan kouluumme oli se valtava meteli, mikä näytti vallitsevan kaikkialla, mutta se voi olla vain kulttuurieroa puhumisen tavassa!
Erasmus-osanottajat eri maista pitivät esityksiä ensin toisilleen ja sitten eri luokissa. Iisalmen tytöt joutuivat sellaiseen luokkaan, missä mikään tietokone ei toiminut eikä opettaja saanut lapsia mitenkään hiljenemään. Lopulta joku sai koneet päälle ja itse esityksen aikana lapset olivat tarkkaavaisia ja kohteliaita - heillä vain kaikki vapaat hetket täyttyvät iloisella metelillä! Toisessa luokassa teknologian opettaja Georgios oli suuri Suomen ystävä käytyään parikin kertaa Lapissa, ja hänen luokkansa oli varmasti koulun parhaiten käyttäytyvä:
Vilma, Ella, Åsa ja Roosa kertomassa Suomesta viidesluokkalaisille, jotka olivat rakentamassa malleja ihmisiä hyödyntäneistä keksinnöistä.
Seuraavaksi kaikki noin 60 kokouksen osanottajaa ahtauduttiin bussiin ja metroon, kohteenamme Ateenan akatemia.
Roosa ja Ella menossa kunnianarvoisaan Akatemiaan, joka oli 1800-luvulla tärkeä edistysaskel Kreikan itsenäistyessä. Sen päätyfriisissä on kuvattu Zeus Olympos-vuorella muden mytologian hahmojen kanssa, ja portaiden molemmin puolin antiikin suuria filosofeja. Kreikkalaiset ovat syystäkin ylpeitä upeasta menneisyydestään, ja meillekin mieluusti esiteltiin näitä tärkeitä monumentteja. Akatemiaa esitteli professori Skarentzos, ja kun siirryimme läheiseen yliopiston päärakennukseen ja kansalliskirjastoon, niissäkin oppaat selittivät hyvin perusteellisesti upeata arkkitehtuuria, freskoja ja friisejä. Kansalliskirjastossa johtaja Chrisostomidis kertoi heidän olevan juuri muuttamassa uuteen moderniin taloon 800 000 kirjan kera, joista vanhimmat ovat korvaamattomia 800-luvun käsikirjoituksia. Yliopistoalueen talot olivatkin aivan valtavan hienoja!
Tiistai 4.4.
Jos eilen näimme komeita vanhoja taloja, tänään meille esiteltiin heti aamulla tuliterä uusi kulttuurikeskus, Stavros Niarchos nimisen miljonäärin rakennuttama kompleksi oopperoineen, kirjastoineen ja puistoineen. Alueesta on tarkoitus kasvaa kaiken kansan kulttuurinen monitoimialue.
Opas puhui meille arkkitehdin työstä, ja siitä miten suunnitellaan akustisesti hyviä tiloja. Osallistuimme parituntiseen työpajaan, missä käsiteltiin tätä taloa ja akustiikan kokemista eri aisteilla. Mielenkiintoista, vaikka emme ehkä kaikki olleetkaan kuulleet John Cagen tavasta tehdä musiikkia eri instrumentein. Kiersimme talon kaikki valtavat osastot ja päädyimme sen kreikkalaiseen puutarhaan.
Auringosta piti palata koululle ja työn pariin. Kaikki opiskelijat jaettiin sekaryhmiin ja he saivat tehtäväkseen analysoida entisille opiskelijoille tehdyn kyselyn tuloksia ja vertailla eri maiden tuloksia.
Opiskelijat esittelivät sitten toisilleen kaikki ajatukset, joita tulokset olivat heissä herättäneet.
Tässä kului useita tunteja aikaa, ja kohta olikin jo ilta.
Keskiviikko 5.4.
Koululla käytiin katsomassa muutamaa luokkatilaa, ja tavattiin joitakin opettajia sillä aikaa kun kaikki oppilaat olivat pihalla. Sitten taas ryhmätöitä, joiden aiheena oli sekaryhmissä miettiä työnantajan näkökulmaa rekrytointiin: mitä pitäisi ottaa huomioon haettaessa työntekijää tiettyyn tehtävään. Eri ryhmät saivat eri haasteen mietittäväkseen. Kreikkalainen opettaja Maria myös opasti nuoria laatimaan kysymyksiä myöhemmin tehtävään työhaastattelusimulaatioon.
Jonkin ajan kuluttua kuljimme Ateenan läpi katsomaan vanhassa kaupungissa olevaa Ateenan yliopistomuseota, joka oli upealla paikalla.
Tyttöjen taustalla näkyy museon parvekkeelta hyvin, miten valtava suur-Ateena on. Täällä on myös valtava liikenne, ja ilman laatu on hyvn huono varsinkin talvella.
Jatkoimme kävelyretkeä vanhan kaasutehtaan alueelle, josta on tehty innovaatiopuisto. Siellä näimme voimalaitosmuseon ja tiloja, joissa uudet start-up jutut voisivat kehittyä. Jossain välissä onnistuimme syömään jotakin, odottelemaan opasta yli tunnin ja myös kävelemään loputtomia katuja eteenpäin. Illalla kävely jatkui demokratian syntypaikkaan Pnyx'iin, minkä kupeessa oli myös observatorio.
Täällä syntyi ateenalainen demokratia! Roosa ja Ella tuulettamassa sen kunniaksi.
Ateenan observatoriossa saimme kuulla mitä astronomia on ja mitä astronomi tekee, oppaanamme avaruustutkija D. Tsimpidas, joka mielellään vastasi kaikkiin oppilaiden kysymyksiin työstään. Hän kertoi työnsä lisäksi myös rakennuksessa olevasta vanhasta meridiaaniteleskoopista ja ajan mittaamisen historiasta sekä historiallisesta erikoisuudesta, antiikinaikaisesta Antikytheran mekanismista.
D. Tsimpidas antoi myös meidän kaikkien kurkistaa observatorion peiliteleskooppiin ja katsoa erittäin suurella suurennoksella, miltä kuun kraatterit oikein näyttävätkään. Tältä se näytti!
Torstai 6.4.
aikaisen herätyksen jälkeen bussilla suuntasimme ulos Ateenasta, Kryonerin hunajatehtaalle. Siellä kuulimme mitä hunajantuottajan työhön kuuluu ja mitä kreikkalaiset tekevät hunajasta. Tutustuimme mm. siihen miten tehdään halvaa, jota kreikasta viedään paljon meillekin. Oppilaat saivat tehdasvierailun yhteydessä esittää yrittäjälle paljon kysymyksiä hänen työstään.
Ehdimme myös käydä pikaisesti läheisessä Marathon-museossa, missä kävi ilmi mm. se, että suomalaiset ovat aikoinaan olleet todellista maratonin eliittiä, vai mitä sanotte vuoden 1920 olympialaisten maratonin kymmenen kärjestä:
Päivä jatkui heti koululla oppilaiden valmistaessa valokuvanäyttelyn ammateista - jokainen ryhmä eri maissa oli ennen matkaa saanut tehtäväkseen kuvata alueelleen tyypillisiä ammatteja, poseeraajien luvalla tietenkin! Näistä tehtiin nyt koulun seinälle näyttely:
Seuraavaksi piti suoriutua työhaastattelusta, jossa pareittain toimittiin niin, että toinen oli aina haastattelija ja toinen työnhakija. Lopuksi palattiin vielä käymään läpi aikaisemmin tehtyjä työpaikka ilmoituksia kaikki yhdessä.
Pitkä päivä jatkui vielä 16-vuotiaan keksijän, tulevan robotti-insinöörin, Thanos Tziatziouliksen esitelmällä. Hän kertoi tekemästään robottikädestä ja kertoi tulevaisuuden suunnitelmistaan yrittäjänä.
Ilta jatkui vielä niin, että kaikki kreikkalaisperheet saapuivat koululle nyyttikesteineen, ja saimme ihania ruokia ja opettelimme kreikkalaistansseja. Vanhemmat olivat tehneet suussasulavia kreikkalaisherkkuja!
Perjantai 7.4.
Viimeisenä päivänä tutustuimme Ateenan ylpeyteen, Akropolikseen, missä meille paikan erikoisluonteesta ja omasta ammatistaan kertoi seismologian professori. Yli 2000 vuotta vanhoja raunioita joudutaan joka päivä mittaamaan seismologisten värähtelyjen takia, ja mahdollisten maanjäristysten vaikutuksia yritetään mallintaa ja niiden tuhoja estää etukäteen. Professori esitteli kukkulan monia laitteita ja kertoi mitä he niillä tekevät, ja samalla saimme katsella tätä antiikin maailman ihmettä. Oli todella mielenkiintoista kuulla, miten valtavasti töitä seismologit tekevät kulisseissa, jotta maailmanperintökohde pysyisi olemassa vielä tulevaisuudessakin.
Kaiken huipuksi kävimme vielä kansallismuseossa, uudessa Akropolis-museossa. Siellä oppaat kertoivat pienryhmille arkeologien työstä ja siitä miten he yrittävät pelastaa kaikkea sitä antiikin perintöä mikä on vielä kreikkalaisilla jäljellä.
Matkalla olivat mukana Ella, Åsa, Roosa, lehtori Marjo Määttänen, Vilma ja lehtori Sara Niini
La 8.4.
meni kokonaan matkustamiseen, sanottuamme haikeat jäähyväiset ihanille kreikkalaisperheille lensimme Helsinkiin mistä pian pääsimme Kuopion junaan ja jatkoimme taksilla keskiyöllä vielä Iisalmeen.
Sunnuntai-iltana kaikki olivat jo saapuneet paikalle, ja koululta kaikki opiskelijat ja opettajat lähdettiin kävelemään Lycabettus-kukkulalle, mistä koko Ateena näkyi iltavalaistuksessa. Vasta myöhään illalla kaikki saivat ruokaa, minkä seurauksena nukuimme kuin tukit.
Maanantai 3.4.
Koululla kokoonnuimme katsomaan kuinka rehtori piti aamupuhuttelua oppilailleen koulun pihalla, ja koko koulu iloisesti ja äänekkäästi tervehti meitä kirkollisen aamunavauksen jälkeen.
Koulussa on noin puolet oppilaista maahanmuuttajataustaisia, ja iältään he ovat nuorempia kuin meidän koulun opiskelijat. Projektissa oli mukana kaikkein vanhimmat oppilaat, mutta kävimme tutustumassa myös nuorempien luokkiin. Päällimmäisenä erona omaan kouluumme oli se valtava meteli, mikä näytti vallitsevan kaikkialla, mutta se voi olla vain kulttuurieroa puhumisen tavassa!
Erasmus-osanottajat eri maista pitivät esityksiä ensin toisilleen ja sitten eri luokissa. Iisalmen tytöt joutuivat sellaiseen luokkaan, missä mikään tietokone ei toiminut eikä opettaja saanut lapsia mitenkään hiljenemään. Lopulta joku sai koneet päälle ja itse esityksen aikana lapset olivat tarkkaavaisia ja kohteliaita - heillä vain kaikki vapaat hetket täyttyvät iloisella metelillä! Toisessa luokassa teknologian opettaja Georgios oli suuri Suomen ystävä käytyään parikin kertaa Lapissa, ja hänen luokkansa oli varmasti koulun parhaiten käyttäytyvä:
Vilma, Ella, Åsa ja Roosa kertomassa Suomesta viidesluokkalaisille, jotka olivat rakentamassa malleja ihmisiä hyödyntäneistä keksinnöistä.
Seuraavaksi kaikki noin 60 kokouksen osanottajaa ahtauduttiin bussiin ja metroon, kohteenamme Ateenan akatemia.
Roosa ja Ella menossa kunnianarvoisaan Akatemiaan, joka oli 1800-luvulla tärkeä edistysaskel Kreikan itsenäistyessä. Sen päätyfriisissä on kuvattu Zeus Olympos-vuorella muden mytologian hahmojen kanssa, ja portaiden molemmin puolin antiikin suuria filosofeja. Kreikkalaiset ovat syystäkin ylpeitä upeasta menneisyydestään, ja meillekin mieluusti esiteltiin näitä tärkeitä monumentteja. Akatemiaa esitteli professori Skarentzos, ja kun siirryimme läheiseen yliopiston päärakennukseen ja kansalliskirjastoon, niissäkin oppaat selittivät hyvin perusteellisesti upeata arkkitehtuuria, freskoja ja friisejä. Kansalliskirjastossa johtaja Chrisostomidis kertoi heidän olevan juuri muuttamassa uuteen moderniin taloon 800 000 kirjan kera, joista vanhimmat ovat korvaamattomia 800-luvun käsikirjoituksia. Yliopistoalueen talot olivatkin aivan valtavan hienoja!
Tiistai 4.4.
Jos eilen näimme komeita vanhoja taloja, tänään meille esiteltiin heti aamulla tuliterä uusi kulttuurikeskus, Stavros Niarchos nimisen miljonäärin rakennuttama kompleksi oopperoineen, kirjastoineen ja puistoineen. Alueesta on tarkoitus kasvaa kaiken kansan kulttuurinen monitoimialue.
Opas puhui meille arkkitehdin työstä, ja siitä miten suunnitellaan akustisesti hyviä tiloja. Osallistuimme parituntiseen työpajaan, missä käsiteltiin tätä taloa ja akustiikan kokemista eri aisteilla. Mielenkiintoista, vaikka emme ehkä kaikki olleetkaan kuulleet John Cagen tavasta tehdä musiikkia eri instrumentein. Kiersimme talon kaikki valtavat osastot ja päädyimme sen kreikkalaiseen puutarhaan.
Auringosta piti palata koululle ja työn pariin. Kaikki opiskelijat jaettiin sekaryhmiin ja he saivat tehtäväkseen analysoida entisille opiskelijoille tehdyn kyselyn tuloksia ja vertailla eri maiden tuloksia.
Opiskelijat esittelivät sitten toisilleen kaikki ajatukset, joita tulokset olivat heissä herättäneet.
Tässä kului useita tunteja aikaa, ja kohta olikin jo ilta.
Keskiviikko 5.4.
Koululla käytiin katsomassa muutamaa luokkatilaa, ja tavattiin joitakin opettajia sillä aikaa kun kaikki oppilaat olivat pihalla. Sitten taas ryhmätöitä, joiden aiheena oli sekaryhmissä miettiä työnantajan näkökulmaa rekrytointiin: mitä pitäisi ottaa huomioon haettaessa työntekijää tiettyyn tehtävään. Eri ryhmät saivat eri haasteen mietittäväkseen. Kreikkalainen opettaja Maria myös opasti nuoria laatimaan kysymyksiä myöhemmin tehtävään työhaastattelusimulaatioon.
Jonkin ajan kuluttua kuljimme Ateenan läpi katsomaan vanhassa kaupungissa olevaa Ateenan yliopistomuseota, joka oli upealla paikalla.
Tyttöjen taustalla näkyy museon parvekkeelta hyvin, miten valtava suur-Ateena on. Täällä on myös valtava liikenne, ja ilman laatu on hyvn huono varsinkin talvella.
Jatkoimme kävelyretkeä vanhan kaasutehtaan alueelle, josta on tehty innovaatiopuisto. Siellä näimme voimalaitosmuseon ja tiloja, joissa uudet start-up jutut voisivat kehittyä. Jossain välissä onnistuimme syömään jotakin, odottelemaan opasta yli tunnin ja myös kävelemään loputtomia katuja eteenpäin. Illalla kävely jatkui demokratian syntypaikkaan Pnyx'iin, minkä kupeessa oli myös observatorio.
Täällä syntyi ateenalainen demokratia! Roosa ja Ella tuulettamassa sen kunniaksi.
Ateenan observatoriossa saimme kuulla mitä astronomia on ja mitä astronomi tekee, oppaanamme avaruustutkija D. Tsimpidas, joka mielellään vastasi kaikkiin oppilaiden kysymyksiin työstään. Hän kertoi työnsä lisäksi myös rakennuksessa olevasta vanhasta meridiaaniteleskoopista ja ajan mittaamisen historiasta sekä historiallisesta erikoisuudesta, antiikinaikaisesta Antikytheran mekanismista.
D. Tsimpidas antoi myös meidän kaikkien kurkistaa observatorion peiliteleskooppiin ja katsoa erittäin suurella suurennoksella, miltä kuun kraatterit oikein näyttävätkään. Tältä se näytti!
Torstai 6.4.
aikaisen herätyksen jälkeen bussilla suuntasimme ulos Ateenasta, Kryonerin hunajatehtaalle. Siellä kuulimme mitä hunajantuottajan työhön kuuluu ja mitä kreikkalaiset tekevät hunajasta. Tutustuimme mm. siihen miten tehdään halvaa, jota kreikasta viedään paljon meillekin. Oppilaat saivat tehdasvierailun yhteydessä esittää yrittäjälle paljon kysymyksiä hänen työstään.
Ehdimme myös käydä pikaisesti läheisessä Marathon-museossa, missä kävi ilmi mm. se, että suomalaiset ovat aikoinaan olleet todellista maratonin eliittiä, vai mitä sanotte vuoden 1920 olympialaisten maratonin kymmenen kärjestä:
Päivä jatkui heti koululla oppilaiden valmistaessa valokuvanäyttelyn ammateista - jokainen ryhmä eri maissa oli ennen matkaa saanut tehtäväkseen kuvata alueelleen tyypillisiä ammatteja, poseeraajien luvalla tietenkin! Näistä tehtiin nyt koulun seinälle näyttely:
Seuraavaksi piti suoriutua työhaastattelusta, jossa pareittain toimittiin niin, että toinen oli aina haastattelija ja toinen työnhakija. Lopuksi palattiin vielä käymään läpi aikaisemmin tehtyjä työpaikka ilmoituksia kaikki yhdessä.
Pitkä päivä jatkui vielä 16-vuotiaan keksijän, tulevan robotti-insinöörin, Thanos Tziatziouliksen esitelmällä. Hän kertoi tekemästään robottikädestä ja kertoi tulevaisuuden suunnitelmistaan yrittäjänä.
Ilta jatkui vielä niin, että kaikki kreikkalaisperheet saapuivat koululle nyyttikesteineen, ja saimme ihania ruokia ja opettelimme kreikkalaistansseja. Vanhemmat olivat tehneet suussasulavia kreikkalaisherkkuja!
Perjantai 7.4.
Viimeisenä päivänä tutustuimme Ateenan ylpeyteen, Akropolikseen, missä meille paikan erikoisluonteesta ja omasta ammatistaan kertoi seismologian professori. Yli 2000 vuotta vanhoja raunioita joudutaan joka päivä mittaamaan seismologisten värähtelyjen takia, ja mahdollisten maanjäristysten vaikutuksia yritetään mallintaa ja niiden tuhoja estää etukäteen. Professori esitteli kukkulan monia laitteita ja kertoi mitä he niillä tekevät, ja samalla saimme katsella tätä antiikin maailman ihmettä. Oli todella mielenkiintoista kuulla, miten valtavasti töitä seismologit tekevät kulisseissa, jotta maailmanperintökohde pysyisi olemassa vielä tulevaisuudessakin.
Kaiken huipuksi kävimme vielä kansallismuseossa, uudessa Akropolis-museossa. Siellä oppaat kertoivat pienryhmille arkeologien työstä ja siitä miten he yrittävät pelastaa kaikkea sitä antiikin perintöä mikä on vielä kreikkalaisilla jäljellä.
Matkalla olivat mukana Ella, Åsa, Roosa, lehtori Marjo Määttänen, Vilma ja lehtori Sara Niini
La 8.4.
meni kokonaan matkustamiseen, sanottuamme haikeat jäähyväiset ihanille kreikkalaisperheille lensimme Helsinkiin mistä pian pääsimme Kuopion junaan ja jatkoimme taksilla keskiyöllä vielä Iisalmeen.