Espanja
Alicante, Espanja 4.-8.11.2019
Vierailimme Alicantessa ja pääsimme tutustumaan rikkaaseen Valencian kulttuuriin ja perinteisiin elinkeinoihin ja käsitöihin. Katso tästä kertomuksesta, mitä hienoja työpajoja pääsimme kokemaan.
Perjantai 1.11.2019
Lähdimme neljän junalla kohti Helsinkiä. Matka oli pitkä ja viimeistelimme meidän Suomi-diaesityksemme. Olimme perillä noin yhdeksän aikaan. Saapumisen jälkeen yövyimme lentokenttähotelli Pilotissa.
Lauantai 2.11-sunnuntai 3.11.
Lauantai 2.11
Heräsimme aikaisin aamulla ja menimme syömään aamiaista. Meillä oli hyvin aikaa koska lentoyhtiö oli kolmeen kertaan vaihtanut lentomme lähtöaikaa, ja se viimeinen vaihto olikin nyt aamukahdeksasta iltaseitsemään! Luovutimme huoneet aamiaisen jälkeen ja lähdimme bussilla lentokentälle, jonne jätimme matkalaukut. Lähdimme Helsingin keskustaan lentokentältä junalla. Kävimme Triplassa, Kiasmassa sekä Oodissa. Kävimme myös syömässä Taco Bellissä ennen lentoa. Lentomme lähti siis seitsemältä illalla ja lento kesti noin neljä tuntia. Olimme hyvin väsyneitä, kun saavuimme, joten menimme hostiemme kanssa kotiin ja suoraan nukkumaan.
Sunnuntai 3.11
Ensimmäinen kokonainen päivä host-perheessä. Aamupäivällä lähdimme hostiemme kanssa Alicantesta reilun tunnin junamatkan päässä sijaitsevaan kaupunkiin Benidormiin. Päivän aikana kävimme rannalla, Benidormin vanhassa kaupungissa, syömässä ja kiertelemässä kaupungin pieniä aurinkoisia kujia. Sää oli hyvin tuulinen, mutta auringon paistaessa lämmin (24 C). Illalla hyvissä ajoin nukkumaan uuteen viikkoon valmistautuen.
Maanantai 4.11.
Maanantaina kokoonnuimme keskellä Alicantea olevalle koululle kahdeksalta. Koulun nimi oli IES Francisco Figueras Pacheco, ja siellä oli ehkä 2000 oppilasta ja 180 opettajaa, mutta kaikkia emme kyllä nähneet yhtä aikaa.
koulussa näkyi hyvin sen taidepainotteisuus!
koulussa oli monta erillistä rakennusta, koko kortteli aidattuna ja portit lukittuna - mutta ennen kaikkea paljon taidetta!
Ensimmäiseksi jokaisen maan opiskelijat esittelivät omat Powerpoint-esityksensä. Esityksissä esiteltiin omaa kotimaata, kotikaupunkia ja koulua. Meidän esityksemme meni oikein hyvin, ainakin opettajien mielestä. Espanjalaiset esittelivät myös paikallisia käsityöperinteitään itsetehdyillä videoilla.
Esitysten jälkeen kiertelimme koulua, jossa näkyi hauskasti halloween kummituskäytävänä, ja söimme eväitä, sillä täällä ei ole järjestettyä kouluruokailua lainkaan. Kierroksen jälkeen kaikki oppilaat jaettiin kolmeen ryhmään työpajoja varten. Työpajoissa valmistimme soittimia, opettelimme espanjalaisia lauluja, muotoilimme saippuasta veistoksia myyjäisiä varten ja kaiversimme kuvioita linoleum-laatalle. Laatan avulla painoimme paperille grafiikanlehden, joka sekin tuli myöhemmin myyjäisiin myytäväksi. Ajatus oli, että tekemämme taiteelliset käsityöt myytäisiin perjantaina ja niistä saatu raha lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.
Ohjeita kuuntelemassa...
..ja sitten Maria pääsikin jo veistämään saippuablokkia taideteokseksi!
Mahtaakohan kukaan perjantaina tarvita tällaista saippuapalaa?
musiikinopettaja ensin demonstroi miten espanjalainen laulu pitäisi laulaa, ja sitten me kaikki yritimme...
Jos laulaminen espanjaksi ei ihan helppoa ollut, niin linoleumin kovertaminen kyllä sujui, tässä Iida tekemässä omaa työtään.
Työpajojen jälkeen söimme meille tuotua lounasta, joka oli espanjalainen perunamunakas. Lounaan jälkeen kävelimme pari kilometriä kaupungintalolle eli Alicanten keskustan läpi. Kaupunki on kuuluisa turistikeskus, joten siellä on paljon hotelleja ja kahviloita, tavarataloja ja muuta toimintaa keskustassa ja rantabulevardilla. Tässä eräs kävelykaduista, jonka varrella on lastenvaateliikkeitä..
Kaupungintalolla meitä vastassa oli Alicanten kulttuuriasioista vastaava johtaja. Kuuntelimme hänen tervehdyksensä, opettajat antoivat omat tervehdyksensä Alicanten kaupungille ja me saimme tutkia koristeellista rakennusta.
Tässä opet Sara ja Marjo poseeraavat annettuaan Iisalmen tervehdyksen Alicanten sivistysjohtajalle. Vastaanoton jälkeen koulupäivämme lopulta päättyi ja lähdimme loppuillaksi tutustumaan isäntiemme johdolla Alicanten keskustaan.
Tiistai 5.11.
Lähdimme aamulla bussilla kohti Monforte del Cidin kylää Noveldassa. Pääsimme tutustumaan paikalliseen viinitilaan, joka kuuluu Vinalopó-osuuskuntaan. Osuuskunnan edustaja kertoi heidän toiminnastaan ja viinirypäleitä pakkaavan yrityksen edustaja esitteli sitten rypäleiden pakkaamistehdastaan.
Tilan viinirypäleiden satokausi sijoittuu elokuusta joulukuuhun ja kaikilla osuuskunnan viinirypäleillä on samanlainen EU:n erityisen suojellun alkuperän merkki, kuin esimerkiksi suomalaisilla karjalanpiirakoilla! Jokainen rypäleterttu saa sen erityisen alkuperäleiman pakkaamossa. Näiden rypäleiden erikoinen kasvatusmetodi paperipusseineen on peräisin vuodelta 1919 ja se vaatii valtavasti käsityötä. Jokaiseen kasvunsa aloittavaan marjaterttuun kiinnitetään käsin tietynlainen paperipussi, joka suojaa sekä tuhohyönteisiltä että parantaa makua. Näin siis erityisen hienoista rypäleistä saadaan parempi tuotto.
Maku tuli kyllä testattua, sillä söimme niitä valtavasti kun kerran tarjottiin!
Täältä niitä hienoja terttuja lähtee maailmalle laatikkokaupalla!
Viinitilalla olleen kierroksen jälkeen matkasimme jälleen bussilla Elchen kaupunkiin, jossa pääsimme tutustumaan vuonna 1968 perustettuun Pusolin etnologiseen museoon, joka on ollut vuodesta 2009 UNESCOn kulttuuriperintökohde. Museon yhteydessä toimii alakoulu, jonka oppilaat esittelivät meille museota. Alakoulun erityinen tehtävä on opettaa lapsille historiaa ja entisiä elinkeinoja, ja samalla sen oppilaat toimivat muille museoon tuleville kouluille oppaina. Ihana ajatus, lapset puhuvat lapsille - eikä joku kuivakka aikuinen selittämässä!
Museossa on esillä rekonstruoituna aitoja entisiä elcheläisiä kauppoja ja käsityöläisyrityksiä, sekä paljon maaseudun vanhoja esineitä ja elinkeinoja.
Pikkuoppaat aloittivat esittelyn jo museon ovella, ja aina joka puodin tai käsityöverstaan kohdalla oli siitä kertomassa eri lapset:
Tämän päivän tulevaan aktiviteettiin liittyen museossa oli paljon materiaalia liittyen alueella aikoinaan valtavan tärkeisiin materiaaleihin, kuten palmunlehviin, ruokoon tai maissiin, joista kaikista punottiin aikoinaan valtavan paljon erilaisia käyttöesineitä tai taidetta.
Museokierroksen jälkeen menimme bussilla aurinkoiseen Santa Polaan, jossa söimme lounaan meren äärellä ja ihastelimme kaunista rantaa. Bussi jatkoi seuraavaksi matkaa takaisin Elcheen, tarkoituksenamme tutustua sen kuuluisimpaan tapahtumaan sekä mennäksemme työpajaan missä oppisimme punomaan palmunlehvistä taidetta.
Tutustuimme videoesityksen kautta siellä järjestettävään jokavuotiseen Neitsyt Marian taivaaseen astumisen juhlaan, jota on vietetty Elchen suuressa kirkossa (Basilica of St Mary) joka vuosi yli 500 vuoden ajan. Tämä kirkossa esitettävä musiikkipitoinen mysteerinäytelmä (mahtavat lavasteet joissa basilikan katosta laskeutuu enkeleitä ym) on kuulunut vuodesta 2001 UNESCOn kulttuurin maailmanperintökohteisiin ja on ainoa laatuaan maailmassa, muita vastaavia ei enää esitetä missään kirkoissa. Täällä traditio on jatkunut katkeamatta, ehkä muutamaa sotavuotta lukuunottamatta, ja tämä spektaakkeli on saanut jatkua paavinkin luvalla.
Päivän päätteeksi pääsimme vielä tutustumaan palmunlehdistä tehtyihin käsitöihin ja pääsimme itsekin tekemään pieniä käsitöitä. Elchessä palmunlehväkäsityöt liittyvät erityisesti tähän jokavuotiseen kirkolliseen juhlaan, johon liittyy kulkueita, joissa palmunlehvistä tehtyjä, toinen toistaan taidokkaampia esineitä tarvitaan koristeiksi kun kaikki kadut täyttyvät kulkueista, jotka kantavat palmukoristeita edessään.
Paikallisen osuuskunnan mestaripunoja näyttää ensin meille mallia kuinka kulkuekoriste tehdään, ja sitten jokainen yrittää itse saada aikaan pieniä ruusukkeita tai sormuksia.
Koulupäivämme loppui niin myöhään, että jokainen opiskelija meni päivän jälkeen suoraan host-perheiden koteihin lepäämään ja viettämään rauhallista iltaa.
Keskiviikko 6.11.
Päivämme alkoi bussimatkalla Banyeresiin, jossa tutustuimme oppaan johdolla Vinalopó-joen varrella olleisiin paperitehtaisiin. Joen varrella oli satojen vuosien ajan ollut lukuisia pieniä tehtaita, joissa valmistettiin paperia mm. sikareita varten. Paperia tehtiin ilmeisesti kaikesta muusta paitsi puusta, mikä meille suomalaisille oli tietenkin ihme juttu. Vanhin vielä pystyssä oleva tehdasrakennus oli vuodelta 1779.
Nykyisin joessa ei virtaa käytännössä lainkaan vettä, joten paperitehtaatkaan eivät ole pitkään aikaan olleet toiminnassa. Noin tunnin kestäneen esittelyn jälkeen pidimme evästauon joen varrella puistossa.
Tauon jälkeen palasimme bussille ja lähdimme kohti Ibia, jossa sijaitsi paikallinen leirikoulu-oliivifarmi Finca Daroca. Matkalla katselimme maisemia, ja jokainen alkoi ymmärtää miten valtavan kuivaa Espanjassa voi olla ja kuinka makean veden saannista tulee täällä varmasti iso ongelma tulevaisuudessa, sillä maatalous ja sen tuotteet ovat täällä turismista huolimatta kuitenkin isoin tuloja tuova asia.
Farmilla pääsimme osallistumaan oliiviöljyn valmistukseen, ja jokainen meistä pääsi käytännössä osallistumaan jokaiseen työvaiheeseen, mitä käsinpuristetun neitsytöljyn valmistamiseen kuuluu. Ensin mentiin varsinaiselle oliivitarhalle ja levitettiin puiden alle isot verkot, joihin oliivit putoavat kun puita hakataan kepeillä. Tottumattomalle hakkaaminen ei ollut ihan helppoa, sillä oliivit olivat aika tiukasti kiinni.
Kun ohjaajien mielestä verkoissa oli riittävästi oliiveja, ne kerättiin ja kaadettiin verkosta isoihin ämpäreihin.
Kaikki ämpärit kuljetettiin sitten isoon halliin, missä tehtiin loput toimenpiteet. Ensin oliiveja siivottiin lehdistä ja muista irtoroskista.
Sen jälkeen puhdistetut oliivit murskattiin rouheeksi, kuten Viivi tässä tekemässä ohjaajan kanssa.
Murske piti sitten asetella puristimen seulojen väliin, mikä oli vähän sottaista puuhaa, koska se tehtiin käsin. Maria laittamassa uutta seulalevyä paikoilleen.
Puristin toimii käsivoimin, joita tarvitaan ihan kunnolla jotta alatasolta alkaa kannuun kertyä kirkasta öljyä.
Opetusfarmilla oli myös eläimiä, joita saimme käydä tervehtimässä. Farmin päärakennuksessa saimme ruokaa, ja ihailimme erikoista mutta hyvin käytännöllistä koululaisille tarkoitettua tarjotinta, joka oli samalla myös kaikki eri lautaset!.
Lounaan jälkeen jatkoimme bussilla kohti Xixonaa, jossa tutustuimme paikalliseen nugaa-museoon ja tehtaaseen, Museo del Turróniin. Museossa opas kertoi meille tehtaan historiasta ja erilaisten Turronien valmistustekniikoista. Nugaan valmistus pohjautuu alueella kukoistavien mantelipuiden viljelyyn, mikä on oliivin jälkeen seuraavaksi tärkein viljelykasvi. Turron on paikallinen erikoisuus, jota tehtaat valmistavat nimenomaan joulumarkkinoille. Se on makeata mantelinugaata, missä on kokonaisia manteleita mukana. Tämä tehdas toimii aina kesäkuun alusta jouluun asti täysillä, sitten kaikki nugaat on markkinoilla ja kaikki työntekijät lomautetaan kevääksi. Tai heillä on joku muu työ silloin...
Kierroksen jälkeen koitti jokaisen odottama hetki, kun saimme maistiaisia tehtaalta ja pääsimme myös tehtaan myymälään. Kun jokainen oli saanut tuliaiset ostettua, palasimme bussilla Alicanteen koululle, josta jokainen sai jatkaa iltaansa hostien ja muiden ulkomaalaisten kanssa. Ilta kului pääosin tutustumalla uusiin ihmisiin, kiertämällä kaupunkia ja illallisella.
Torstai 7.11.
Koulupäivämme alkoi kello 8.00, jolloin menimme piirtämään logoja yhteen koulun luokista aiheenamme Erasmus+ hanketapaaminen Espanjassa. Jokainen sai piirtää omanlaisensa kuvan liittyen Espanjassa nähtyihin ja koettuihin asioihin. Myöhemmin piirroksemme pääsivät koulun seinälle kaikkien nähtäväksi. Noin tunnin piirtelyn jälkeen päivämme jatkui bussilla matkustaen vierailulle erääseen Pohjois-Alicanten kouluista (IES Las Lomas).
Meille kerrottiin tästä erikoisesta koulusta, missä on paljon eri-ikäisiä opiskelijoita aina lapsista aikuisiin ja pääsimme tutustumaan puutyö- ja lavastevalmistajaoppilaiden työskentelyyn. Koulun lavastevalmistajien linja on hyvin suosittu, sillä Espanjassa riittää työpaikkoja hyville lavasteiden tekijöille, sillä melkein joka kaupungissa on oma karnevaalinsa ja kulkueensa, missä lavasteita tarvitaan joka vuonna aina uusia ja entistä hienompia. Alicantessakin aina juhannuksena poltetaan suuret määrät ”Hogueras”-nimisiä rakennelmia, jotka on taidokkaasti tehty puusta, pahvista ja styroksista. Tässä koulun johtaja kertoo tulkin välityksellä koulusta ja taustalla näkyy eräs rakennelma, joka on selvästi hobbittien maja.
Täällä piti olla joku työpaja, mutta se meni jostakin syystä pieleen, mutta saimme perehtyä koulun puutyöopetukseen ja näimme monenikäisten opiskelijoiden suunnittelevan omia rakennelmiaan.
Kaikkien pitää oppia suunnittelemaan isojakin projekteja ja varmistamaan, että ne pysyvät kasassa vaikka ihmisiä kiipeilisi niiden päällä. Töissä käytetään puuta, pahvia ja styroksia, mikä ei kyllä ole hyvä jos niitä poltetaan. Kuulemma miettivät korvaavia materiaaleja styroksin tilalle. Tässä näette minkälaisia vaiheita töiden tekemisessä yleensä on: ensin suunnitelma, sitten materiaalit, muotoilu, kipsaus, värittäminen ja viimeistely.
Parin tunnin kouluvierailun jälkeen matkamme jatkui takaisin Alicanten keskustaan, missä jakauduimme kahteen ryhmään. Ryhmissä pääsimme tutustumaan Nativity-museoon ja modernin taiteen museoon. Kummassakin museossa olimme opastetulla kierroksella, minkä jälkeen pääsimme tekemään itsellemme t-paidat, joihin painoimme ARTISANS logot. Paidan ja logon värin sai valita itse.
Museokierroksien jälkeen meillä oli muutama tunti vapaa-aikaa. Tuolloin päädyimme syömään lounasta puistossa meri näköalanamme. Sitten kiertelimme paikallisia kauppoja ja söimme herkulliset jälkiruoka-annokset eräässä jäätelöbaarissa. Alicanten turistialue eli ranta näytti meille parhaat puolensa.
Alicante on tosi iso kaupunki, eikä varmasti joka paikasta yhtä hieno kuin keskustassa, missä rantabulevardin vierestä aukeaa ihan oikea hiekkarantakin, missä oli tietysti kiva käydä kastelemassa varpaansa, näin marraskuussa!
Tämän lyhyen kesäisen vapaa-ajan jälkeen ohjelmamme jatkui ja vuorossa oli vierailu Valor-suklaatehtaaseen. Meille pidettiin esittely suklaatehtaan museorakennuksessa, sekä itse suklaatehtaassa. Pääsimme myös tekemään ostoksia tehtaan myymälään ja samalla maistamaan eri suklaamakuja. Tärkeää tässä vierailussa ei ollut (vaikka se oli kivaa) suklaan maistelu, vaan sen historia: espanjalaisten konkvistadorien tuotua kaakaon Espanjaan, siitä tuli todella tärkeä käsityöläistaito osata valmistaa suklaata eri muodoissaan. Espanjassa on ollut valtavan monia perheyrityksiä, jotka ovat valmistaneet omanlaisia suklaita eripuolilla maata. Vielä 1900-luvun alkuun asti suklaanvalmistus on ollut hyvin käsityövaltaista, mutta nykyisin kaikki on koneellistettu. Valorin tumma mantelisuklaa vei kielen mennessään, mutta espanjalaiset rakastavat todella tummaa suklaata, jota suomalainen ei edes osaa syödä (85%).
Päivä ei suinkaan päättynyt tähän herkulliseen hetkeen, vaan palasimme bussilla takaisin koululle, josta suuntasimme host-perheidemme koteihin valmistautumaan illalliselle, jonka söimme kaupungin turistikeskuksessa. Siellä meille pidettiin esittelykierros kokkikoulun tiloista ja myöhemmin kokkikoulun oppilaat valmistivat meille herkullisen viiden ruokalajin illallisen. Ilta meni leppoisasti muiden hankeopiskelijoiden kanssa seurustellen.
Perjantai 8.11.
Koulupäivä alkoi kello 8.00 tietokoneluokassa, jossa aloimme kirjoittaa eTwinningiin viikon aktiviteeteistä ja hankkeen järjestämiseen liittyvistä tiedoista. Lisäsimme sinne kuvia ja omia kokemuksia aktiviteeteistä. Kirjoittamisen jälkeen menimme tutustumaan koulun liikunnanopettajan johdolla ‘’Pilota’’ peliin, joka on perinteinen peli Valencian alueella (entisaikaan sitä pelasivat vain miehet). Peliä pelataan kaupunkien kaduilla tai erityisissä saleissa pallolla vain käsiä käyttäen ja pisteen saa osumalla pallolla päätyseinään. Joukkueet saavat vuorotellen koskea palloon ja siihen saa koskea vain kerran. Peliä pelataan neljän hengen joukkueissa ja osa meistäkin pääsi sitä pelaamaan tai ainakin katsomaan.
Muut pelasivat silloin muutaman italialaisen kanssa koripalloa. Pelaamisen jälkeen menimme kuuntelemaan paikallisten oppilaiden lauluesityksiä, jossa saimme osallistua yhteislauluihin (olimmehan ainakin yrittäneet opetella niitä espanjaksi!)
Jokaisen maan oppilasryhmä kävi esittämässä myös oman kappaleen. Me valitsimme laulettavaksemme Tapani Kansan R-A-K-A-S –kappaleen ja esitys meni loistavasti!
Laulutuokion päätyttyä pidettiin koulun päärakennuksen aulassa ARTISANS-toria, jossa oli myytävänä viikolla tekemiämme tuotteita kuten saippuaa ja tauluja. Niitä ostivat esim. koulun opettajat ja muut ohikulkijat. Tuotot menivät hyväntekeväisyyteen (Lääkärit ilman rajoja), ja kuulimme myöhemmin että summa oli ollut ihan hieno. Emme nyt tosin tiedä, missä espanjalasikodissa tekemämme hienot grafiikanlehdet seikkailevat, tai kuka tekemäämme saippuaveistosta käyttää.
Sen jälkeen pidettiin tilaisuus, jossa jokainen sai koulun rehtorilta todistuksen osallistumisesta Erasmus+ -hankkeeseen ja pienen espanjalaisen makeisen kotiin vietäväksi. Saimme myös ne T-paidat, jotka olimme itse edellispäivänä painaneet museossa. Tässä koulun rehtori ja espanjalaisten taideopettaja Vicente ojentavat Marialle todistukset.
Tilaisuuden jälkeen suomalaiset pääsivät ulos koulun pihalle ottamaan aurinkoa vielä viimeisen kerran lounasta odotellessa. Täällä lounas oli, kuten tänäänkin, ruoka jota syötiin esim. kello 15 aikoihin eikä niinkuin kotona jo 10.40 tai 11. Suomalaisille tulee usein nälkä, kun ateriarytmi on niin erilainen. Odotus tosin kannatti, sillä söimme espanjalaista herkkua paellaa, minkä oli järjestänyt koulun vanhempainyhdistys. Ihanan paellan jälkeen oli viimeisen aktiviteetin aika, jossa kokosimme vanhan leijantekijän opastuksella tikuista ja silkkipaperista kolmiulotteiset leijat. Työ vaati tarkkuutta, mutta lopulta illan jo alkaessa hämärtyä leijat olivat valmiit ja menimme niitä lennättämään koulun pihalle. Tässä Senja näyttää mallia miten leijan saa ilmaan.
Viimein oli hyvästien aika ja hyvästelimme toiset erasmuslaiset ja toivotimme hyvää jatkoa. Osa suomalaisista vietti loppuiltansa shoppaillen viimeisiä tuliaisia ja osa istuen kahvilla churrojen äärellä. Kaikkia odotti kumminkin vielä kotona raskas työ eli laukun pakkaaminen ja nukkumaankin oli selvittävä ajoissa todella aikaisen aamulennon takia.
Seuraavana aamuna eli lauantaina herätys oli aikainen kun kentällä piti olla jo kuudelta, sillä kone Suomeen lähti jo kello 8.00. Kaikki saapuivat kuitenkin kentälle ja koneeseen ajoissa ja matka kohti Suomea alkoi. Saavuttuamme Helsinkiin suunnistimme suoraan syömään ennen pitkää bussimatkaa kohti Iisalmea. Väsyneet matkustajat pääsivät kotiin myöhään yöllä tiellä toikkaroivista hirvistä huolimatta (oikeasti, bussi joutui hätäjarrutukseen väistääkseen hirveä!) ja kaikille maistui unet omassa sängyssä. Reissu oli hieno, mutta kyllä olimme väsyneitä!