Italia
Ensimmäinen opiskelijaliikkuvuus 5.-9.11.2018 Italian Bargassa
Lähdimme liikkeelle Iisalmesta jo perjantaina 2.11. ja pääsimme perille Italiaan seuraavana päivänä. Matkalla oli pientä jännitystä, kuinka yksi meistä pärjää kipsatun jalkansa kanssa, ja kuinka lentoyhtiö siirsi jatkolentomme yht'äkkiä Pisan sijasta Firenzeen, mutta matka sujuikin näistä huolimatta mainiosti ja olimme perillä Bargassa, Toscanan pohjoisosassa, lauantaina iltapäivällä.
Viikonloppuna tutustuimme perheisiimme ja olimme heidän kanssaan esimerkiksi Luccan sarjakuvafestivaaleilla, tippukiviluolassa tai rannalla. Projektiviikon aikana pääsimme tutustumaan Bargan ja sen lähialueen Garfagnanan käsityöläisperinteeseen, paikalliseen perinnemaatalouteen, ruuantuotantoon sekä tietenkin myös tapaan jolla alueella yritetään ehkäistä ihmisten syrjäytymistä yhteiskunnasta. Samalla pääsimme kurkistamaan italialaisten perheiden elämäntapaan ja saimme elämänaikaisia ystäviä.
kaikki kuvat Sara Niini
Viikonloppuna tutustuimme perheisiimme ja olimme heidän kanssaan esimerkiksi Luccan sarjakuvafestivaaleilla, tippukiviluolassa tai rannalla. Projektiviikon aikana pääsimme tutustumaan Bargan ja sen lähialueen Garfagnanan käsityöläisperinteeseen, paikalliseen perinnemaatalouteen, ruuantuotantoon sekä tietenkin myös tapaan jolla alueella yritetään ehkäistä ihmisten syrjäytymistä yhteiskunnasta. Samalla pääsimme kurkistamaan italialaisten perheiden elämäntapaan ja saimme elämänaikaisia ystäviä.
kaikki kuvat Sara Niini
Maanantai 5.11.
Koulutusjakso alkoi Bargan koululla, joka sijaitsee keskellä keskiaikaista kylää huikeissa maisemissa. Tässä olemme isäntiemme kanssa koulun pihalla.
Koululla meidät vastaanotti rehtorin puhe, ja sen jälkeen meidän kaikkien piti pitää omat esityksemme omista maistamme, alueistamme ja kouluistamme.
Kun olimme kuunnelleet kaikki neljä maata läpi, jouduimme vielä menemään useisiin koulun luokkiin puhumaan, mikä oli kivaa kun oppilaat tekivät kysymyksiä ja jossakin luokassa tuli ihan hauskoja tilanteita.
Kävimme syömässä koulun opetusravintolassa, missä tarjoilijaopiskelijat huolehtivat meistä kuin hienossa ravintolassa. Tutustumisleikkejä oli jotta kaikki oppisivat kaikkien nimet nopeasti, ja sen jälkeen kävelimme ympäri Bargan keskiaikaisen osan italialaisten oppilaiden opastamalla kierroksella. Maasto oli haastavaa, mutta maisemat upeita! Päädyimme lopulta apulaispormestarin vastaanotolle, missä meille pidettiin puheita ja saimme kotiin vietäväksi hienot viirit.
Pormestari toinen vasemmalta, halauksessaan Espanjan, Suomen ja Irlannin edustaja.
Koululla meidät vastaanotti rehtorin puhe, ja sen jälkeen meidän kaikkien piti pitää omat esityksemme omista maistamme, alueistamme ja kouluistamme.
Kun olimme kuunnelleet kaikki neljä maata läpi, jouduimme vielä menemään useisiin koulun luokkiin puhumaan, mikä oli kivaa kun oppilaat tekivät kysymyksiä ja jossakin luokassa tuli ihan hauskoja tilanteita.
Kävimme syömässä koulun opetusravintolassa, missä tarjoilijaopiskelijat huolehtivat meistä kuin hienossa ravintolassa. Tutustumisleikkejä oli jotta kaikki oppisivat kaikkien nimet nopeasti, ja sen jälkeen kävelimme ympäri Bargan keskiaikaisen osan italialaisten oppilaiden opastamalla kierroksella. Maasto oli haastavaa, mutta maisemat upeita! Päädyimme lopulta apulaispormestarin vastaanotolle, missä meille pidettiin puheita ja saimme kotiin vietäväksi hienot viirit.
Pormestari toinen vasemmalta, halauksessaan Espanjan, Suomen ja Irlannin edustaja.
Tiistai 6.11.
Aamulla lähdimme bussilla tutustumaan Luccaan, joka on upea keskiaikainen linnoituskaupunki ja erityisen tunnettu siitä, että se on ihan täynnä kirkkoja. Keskiaikaisen kaupungin alla on roomalainen kaupunki, mistä on vielä jäljellä paljon uudelleen käytettyjä kiviä ja amfiteatterin muotoinen tori.
Meille esiteltiin roomalaisraunioita ja erityisen upeita kirkkoja, joissa keskiaikainen rakennustaide on parhaimmillaan. Kivien käyttö rakennuksissa on ollut aivan upeata, ja näitä kirkkoja on ollut rakentamassa todelliset mestarikäsityöläiset.
Luccasta jatkoimme bussilla rannikolle, missä kävimme Viareggion rantakaupungissa. Paikkakunta on kuuluisa vuosittaisista karnevaaleistaan, jotka ovat Italian suurimmat. Niihin rakennetaan aina vuoden ajan toinen toistaan suurempia vaunuja, joissa on liikkuvia osia ja jopa 100 ihmistä liikuttamassa niitä. Parhaimmasta ideasta kilpaillaan ja katsojia on tuhansittain koko kaupunki täynnä. Vaunuja rakennetaan ja parhaimpia säilötään karnevaalisäätiössä, missä on myös museotoimintaa. Tutustuimme museoon ja pääsimme itsekin tekemään samalla tekniikalla Papier-mache esineitä. Työpaja oli hauska, vaikka emme mitään isoa liikkuvaa tehneetkään.
Meille esiteltiin roomalaisraunioita ja erityisen upeita kirkkoja, joissa keskiaikainen rakennustaide on parhaimmillaan. Kivien käyttö rakennuksissa on ollut aivan upeata, ja näitä kirkkoja on ollut rakentamassa todelliset mestarikäsityöläiset.
Luccasta jatkoimme bussilla rannikolle, missä kävimme Viareggion rantakaupungissa. Paikkakunta on kuuluisa vuosittaisista karnevaaleistaan, jotka ovat Italian suurimmat. Niihin rakennetaan aina vuoden ajan toinen toistaan suurempia vaunuja, joissa on liikkuvia osia ja jopa 100 ihmistä liikuttamassa niitä. Parhaimmasta ideasta kilpaillaan ja katsojia on tuhansittain koko kaupunki täynnä. Vaunuja rakennetaan ja parhaimpia säilötään karnevaalisäätiössä, missä on myös museotoimintaa. Tutustuimme museoon ja pääsimme itsekin tekemään samalla tekniikalla Papier-mache esineitä. Työpaja oli hauska, vaikka emme mitään isoa liikkuvaa tehneetkään.
Keskiviikko 7.11.
Aamulla täytimme motivaatiokyselylomakkeita, ja kuuntelimme erään dokumentaristiohjaajan selostusta dokumenttielokuvasta, jonka hän aikoo tehdä 100 vuotta sitten eläneestä käsityöläismestarista. Hän pyysi eri maiden nuoria osallistumaan dokumentin tekoon ja kertoi kuinka se liittyy kipsiveistosmuseoon, mihin olemme menossa. Seuraavaksi italialaiset opiskelijat pitivät alustavaa esitystä oman alueensa perinteisistä käsityöläisammateista ja elinkeinoista, erityisesti tämän Garfagnanan alueen maataloustuotteista. Tämän jälkeen kuulimme monta tulkattua esitelmää paikallisesta toiminnasta suojella ja vaalia perinteisiä viljelykasveja ja pientiloja, joita uhkaa katoaminen. Toscanan yliopiston tutkijakin oli halunnut tulla paikalle, ja hänen pitkää ja perusteellista, tulkattua esitystään geenipankeista ja viljelyverkostoista ei nuoriso meinannut jaksaa kuunnella, mutta biologian opettajamme Sara oli haltioissaan mielenkiintoisista tiedoista!
Kaikki pääsivät kyllä tutustumaan mitä ihmeellisimpiin tällä alueella aikoinaan käytettyihin viljelykasveihin, sillä koululle oli tuotu kaikenlaiset hedelmät ja viljat hypisteltäviksi ja maisteltavaksi.
Paikalliset perinneviljelyyn vihkiytyneet asiantuntijat kertoivat myös siitä, miten alueen kastanjapuut olivat pitäneet ihmiset hengissä toisen maailmansodan melskeissäkin, kun aluen vallanneet saksalaisjoukot olivat vieneet kaiken muun ruuan. Tällöin siis kastanjoita osattiin kuivata ja jauhaa jauhoiksi, joista voitiin leipoa leipää ja muuta. Tässä näette vanhimmat jauhon tekemisvälineet:
Näistä ikivanhoista perinneruuista ja viljelykasveista siirryimme ultramoderneihin sovelluksiin, sillä taas saimme koulun opetusruokalassa upean lounaan, mutta tällä kertaa söimme nimenomaan huippukokkien tekemiä ruokia, joissa vanhoja aineksia käytettiin ultramoderneilla molekyyligastronomian tavoilla. Ruoka-aineksia oli paranneltu bioteknisin keinoin tai niiden valmistuksessa käytettiin uusinta teknologiaa. Todella mielenkiintoista, paitsi niiden nuorten mielestä joilla oli kauhea nälkä ja jotka olisivat halunneet vain pizzaa...
Iltapäivä kului Coreglia Antelminellin pikkukylässä, missä on kipsihahmojen valmistamisen museo. Tällä alueella kallioperä on marmoria, ja sieltä on saatu korkealuokkaista kipsiä josta jossakin vaiheessa ihmiset oppivat valmistamaan valamalla patsaita. Näillä väritetyillä kipsipatsailla on katolisissa maissa ollut todella suuri kysyntä aikoinaan, varsinkin siis uskonnollisilla aiheilla.
Suuri joukko ammatikseen patsaita valaneita kipsimestareita lähti täältä siirtolaisiksi niin ympäri Eurooppaa kuin Amerikakankin ja vei taidon mukanaan uusille alueille. Ennen muovin aikakautta kipsipatsaat olivat huokea tapa saada kauniita koriste-esineitä tai uskonnollisia kohteita koteihinkin. Myöhemmin patsaidn merkitys on vähentynyt, eikä kipsinvalumestareita enää ole kovinkaan montaa. Vapaaehtoiset oppilaat pääsivät kokeilemaan erään vanhan mestarin opastuksella kuinka näitä patsaita aikoinaan käsin valettiin.
Illan päätteeksi kipsimuseolla tarjoiltiin kastanjoista tehtyjä ruokia samaan aikaan kun oppilaat saivat osallistua dokumenttielokuvan kuvauksiin. Vapaaehtoisia siis haastateltiin elämän haaveista ja siitä, mitä elämässä pitää tärkeänä. Aihe liittyi sata vuotta sitten siirtolaisiksi lähteneiden elämään, sillä täältä Toscanan takamailta lähti paljon nuoria etsimään parempaa elämää.
Kaikki pääsivät kyllä tutustumaan mitä ihmeellisimpiin tällä alueella aikoinaan käytettyihin viljelykasveihin, sillä koululle oli tuotu kaikenlaiset hedelmät ja viljat hypisteltäviksi ja maisteltavaksi.
Paikalliset perinneviljelyyn vihkiytyneet asiantuntijat kertoivat myös siitä, miten alueen kastanjapuut olivat pitäneet ihmiset hengissä toisen maailmansodan melskeissäkin, kun aluen vallanneet saksalaisjoukot olivat vieneet kaiken muun ruuan. Tällöin siis kastanjoita osattiin kuivata ja jauhaa jauhoiksi, joista voitiin leipoa leipää ja muuta. Tässä näette vanhimmat jauhon tekemisvälineet:
Näistä ikivanhoista perinneruuista ja viljelykasveista siirryimme ultramoderneihin sovelluksiin, sillä taas saimme koulun opetusruokalassa upean lounaan, mutta tällä kertaa söimme nimenomaan huippukokkien tekemiä ruokia, joissa vanhoja aineksia käytettiin ultramoderneilla molekyyligastronomian tavoilla. Ruoka-aineksia oli paranneltu bioteknisin keinoin tai niiden valmistuksessa käytettiin uusinta teknologiaa. Todella mielenkiintoista, paitsi niiden nuorten mielestä joilla oli kauhea nälkä ja jotka olisivat halunneet vain pizzaa...
Iltapäivä kului Coreglia Antelminellin pikkukylässä, missä on kipsihahmojen valmistamisen museo. Tällä alueella kallioperä on marmoria, ja sieltä on saatu korkealuokkaista kipsiä josta jossakin vaiheessa ihmiset oppivat valmistamaan valamalla patsaita. Näillä väritetyillä kipsipatsailla on katolisissa maissa ollut todella suuri kysyntä aikoinaan, varsinkin siis uskonnollisilla aiheilla.
Suuri joukko ammatikseen patsaita valaneita kipsimestareita lähti täältä siirtolaisiksi niin ympäri Eurooppaa kuin Amerikakankin ja vei taidon mukanaan uusille alueille. Ennen muovin aikakautta kipsipatsaat olivat huokea tapa saada kauniita koriste-esineitä tai uskonnollisia kohteita koteihinkin. Myöhemmin patsaidn merkitys on vähentynyt, eikä kipsinvalumestareita enää ole kovinkaan montaa. Vapaaehtoiset oppilaat pääsivät kokeilemaan erään vanhan mestarin opastuksella kuinka näitä patsaita aikoinaan käsin valettiin.
Illan päätteeksi kipsimuseolla tarjoiltiin kastanjoista tehtyjä ruokia samaan aikaan kun oppilaat saivat osallistua dokumenttielokuvan kuvauksiin. Vapaaehtoisia siis haastateltiin elämän haaveista ja siitä, mitä elämässä pitää tärkeänä. Aihe liittyi sata vuotta sitten siirtolaisiksi lähteneiden elämään, sillä täältä Toscanan takamailta lähti paljon nuoria etsimään parempaa elämää.
Torstai 8.11.
Koululla tehtiin projektitöitä aamulla, ja lounaan jälkeen päästiin opiskelemaan koulun opettajan johdolla (Claudio Menconi lienee maailmanmestari aiheessa) vihannesten käyttöä taiteena. Italiassa tätä pidetään erittäin arvostettuna käsityöläistaitona, varsinkin huippuravintoloissa täytyy osata muuttaa arkinen melooni pioninkukaksi tai kaali perhoseksi, tomaatti ruusuksi tai porkkana pitsiksi.
Seuraavaksi ohjelmassa oli kaikkien mielestä aivan huippukiva osuus, eli italialaisista ruuista se tunnetuin, pizza. Pizzamestari opetti ensin miten oikea pizza tehdään ja sitten vapaaehtoiset pääsivät tekemään niitä. Uunista ulos tulevat tuotokset katosivat välittömästi vieressä odottavien suuhun!
Illalla saimme syödä lisää pizzaa koulun ruokalassa, missä oli kaikki isäntäperheetkin koolla isossa juhlassa. Oppilailla oli suuri karaokelaulukilpailu, missä piti osata laulaa italialaisia lauluja. Kaikki olivat voittajia, mutta iisalmelaisilla oli ehdottomasti paras esitys! Ilta päättyi unohtumattomaan kuumailmapallojen (kynttilät sisällä) irti päästämiseen koulun pihalla.
Seuraavaksi ohjelmassa oli kaikkien mielestä aivan huippukiva osuus, eli italialaisista ruuista se tunnetuin, pizza. Pizzamestari opetti ensin miten oikea pizza tehdään ja sitten vapaaehtoiset pääsivät tekemään niitä. Uunista ulos tulevat tuotokset katosivat välittömästi vieressä odottavien suuhun!
Illalla saimme syödä lisää pizzaa koulun ruokalassa, missä oli kaikki isäntäperheetkin koolla isossa juhlassa. Oppilailla oli suuri karaokelaulukilpailu, missä piti osata laulaa italialaisia lauluja. Kaikki olivat voittajia, mutta iisalmelaisilla oli ehdottomasti paras esitys! Ilta päättyi unohtumattomaan kuumailmapallojen (kynttilät sisällä) irti päästämiseen koulun pihalla.
Perjantai 9.11.
Aamu tehtiin projektitöitä, saimme paljon kysymyksiä joihin piti miettiä vastauksia kansainvälisinä työpareina ja ryhminä.
Sitten meidän piti yhdessä kehitellä kysymyksiä, joiden avulla laadimme videot niin että toinen on haastattelija ja toinen vastaaja, aiheena tietenkin artisaanikysymykset. Kuvasimme videoita aamupäivän esimerkiksi koulun pihalla.
Kävelimme sitten yhdessä kylän läheisyydessä olevalle maatilalle, joka on kollektiivi jossa kuntoutetaan yhteiskunnasta pudonneita, vajaakuntoisia ja muuten erityisen hoivan tarpeessa olevia ihmisiä. Tila on tuottava pientila, ja tarkoitus on että se kustantaa itse itsensä ja toiminnan. Ihmiset oppivat esimerkiksi viljelyä siellä, ja samalla oman elämänsä hallintaa. Saimme tutustua tähän kuntoutustyöhön ja samalla näimme mm miten perinteisiä kastanjoita paahdetaan ruuaksi. Tilalla (PodereAi Biagi) voi olla hyvin eri ikäisiä ihmisiä kuntoutuksessa, se ei siis ole samalla tavalla profiloitunut vain nuoriin niinkuin esim. Intry Iisalmessa on.
Yhteiskuvassa Artisaaniporukkamme ja tilan toimijoita.
Palattuamme koululle saimme kuulla koulun kuoron esityksen ja rehtorin puheen, ja saimme kaikki todistukset osallistumisesta ja pienen lahjankin.
Sitten meidän piti yhdessä kehitellä kysymyksiä, joiden avulla laadimme videot niin että toinen on haastattelija ja toinen vastaaja, aiheena tietenkin artisaanikysymykset. Kuvasimme videoita aamupäivän esimerkiksi koulun pihalla.
Kävelimme sitten yhdessä kylän läheisyydessä olevalle maatilalle, joka on kollektiivi jossa kuntoutetaan yhteiskunnasta pudonneita, vajaakuntoisia ja muuten erityisen hoivan tarpeessa olevia ihmisiä. Tila on tuottava pientila, ja tarkoitus on että se kustantaa itse itsensä ja toiminnan. Ihmiset oppivat esimerkiksi viljelyä siellä, ja samalla oman elämänsä hallintaa. Saimme tutustua tähän kuntoutustyöhön ja samalla näimme mm miten perinteisiä kastanjoita paahdetaan ruuaksi. Tilalla (PodereAi Biagi) voi olla hyvin eri ikäisiä ihmisiä kuntoutuksessa, se ei siis ole samalla tavalla profiloitunut vain nuoriin niinkuin esim. Intry Iisalmessa on.
Yhteiskuvassa Artisaaniporukkamme ja tilan toimijoita.
Palattuamme koululle saimme kuulla koulun kuoron esityksen ja rehtorin puheen, ja saimme kaikki todistukset osallistumisesta ja pienen lahjankin.
Lauantai 10.11.
Sitten piti lähteä kotiin, mikä oli surullista koska olimme jo ehtineet ystävystyä hyvin isäntiemme ja muiden kanssa. Onneksi tiesimme tapaavamme jo keväällä Iisalmessa! Kotiin pääsimme vasta sunnuntain puolella, ja kun lopulta junassa lähestyimme Iisalmea, olimmekin jo aika väsyneitä..
