Päivämme alkoi bussimatkalla Banyeresiin, jossa tutustuimme oppaan johdolla Vinalopó-joen varrella olleisiin paperitehtaisiin. Joen varrella oli satojen vuosien ajan ollut lukuisia pieniä tehtaita, joissa valmistettiin paperia mm. sikareita varten. Paperia tehtiin ilmeisesti kaikesta muusta paitsi puusta, mikä meille suomalaisille oli tietenkin ihme juttu. Vanhin vielä pystyssä oleva tehdasrakennus oli vuodelta 1779.


Nykyisin joessa ei virtaa käytännössä lainkaan vettä, joten paperitehtaatkaan eivät ole pitkään aikaan olleet toiminnassa. Noin tunnin kestäneen esittelyn jälkeen pidimme evästauon joen varrella puistossa.

Tauon jälkeen palasimme bussille ja lähdimme kohti Ibia, jossa sijaitsi paikallinen leirikoulu-oliivifarmi Finca Daroca. Matkalla katselimme maisemia, ja jokainen alkoi ymmärtää miten valtavan kuivaa Espanjassa voi olla ja kuinka makean veden saannista tulee täällä varmasti iso ongelma tulevaisuudessa, sillä maatalous ja sen tuotteet ovat täällä turismista huolimatta kuitenkin isoin tuloja tuova asia.

Farmilla pääsimme osallistumaan oliiviöljyn valmistukseen, ja jokainen meistä pääsi käytännössä osallistumaan jokaiseen työvaiheeseen, mitä käsinpuristetun neitsytöljyn valmistamiseen kuuluu. Ensin mentiin varsinaiselle oliivitarhalle ja levitettiin puiden alle isot verkot, joihin oliivit putoavat kun puita hakataan kepeillä. Tottumattomalle hakkaaminen ei ollut ihan helppoa, sillä oliivit olivat aika tiukasti kiinni.


Kun ohjaajien mielestä verkoissa oli riittävästi oliiveja, ne kerättiin ja kaadettiin verkosta isoihin ämpäreihin.

Kaikki ämpärit kuljetettiin sitten isoon halliin, missä tehtiin loput toimenpiteet. Ensin oliiveja siivottiin lehdistä ja muista irtoroskista.

Sen jälkeen puhdistetut oliivit murskattiin rouheeksi, kuten Viivi tässä tekemässä ohjaajan kanssa.

Murske piti sitten asetella puristimen seulojen väliin, mikä oli vähän sottaista puuhaa, koska se tehtiin käsin. Maria laittamassa uutta seulalevyä paikoilleen.

Puristin toimii käsivoimin, joita tarvitaan ihan kunnolla jotta alatasolta alkaa kannuun kertyä kirkasta öljyä.

Opetusfarmilla oli myös eläimiä, joita saimme käydä tervehtimässä. Farmin päärakennuksessa saimme ruokaa, ja ihailimme erikoista mutta hyvin käytännöllistä koululaisille tarkoitettua tarjotinta, joka oli samalla myös kaikki eri lautaset!.

Lounaan jälkeen jatkoimme bussilla kohti Xixonaa, jossa tutustuimme paikalliseen nugaa-museoon ja tehtaaseen, Museo del Turróniin. Museossa opas kertoi meille tehtaan historiasta ja erilaisten Turronien valmistustekniikoista. Nugaan valmistus pohjautuu alueella kukoistavien mantelipuiden viljelyyn, mikä on oliivin jälkeen seuraavaksi tärkein viljelykasvi. Turron on paikallinen erikoisuus, jota tehtaat valmistavat nimenomaan joulumarkkinoille. Se on makeata mantelinugaata, missä on kokonaisia manteleita mukana. Tämä tehdas toimii aina kesäkuun alusta jouluun asti täysillä, sitten kaikki nugaat on markkinoilla ja kaikki työntekijät lomautetaan kevääksi. Tai heillä on joku muu työ silloin...

Kierroksen jälkeen koitti jokaisen odottama hetki, kun saimme maistiaisia tehtaalta ja pääsimme myös tehtaan myymälään. Kun jokainen oli saanut tuliaiset ostettua, palasimme bussilla Alicanteen koululle, josta jokainen sai jatkaa iltaansa hostien ja muiden ulkomaalaisten kanssa. Ilta kului pääosin tutustumalla uusiin ihmisiin, kiertämällä kaupunkia ja illallisella.