14. Väestö
Luvun sisällys
14.1 Mistä tulemme14.2 Asutus leviää koko maahan
14.3 Suomen vähemmistöryhmät
14.4 Keskeisiä termejä
14.5 Maahanmuuttajat
14.6 Siirtolaisuus Suomesta
14.7 Suomen väestönkasvu hidastuu
14.8 Väkiluku muuttuu
14.9 Väestöpyramidit eri valtioissa
14.1 Mistä tulemme?
Suomeen on aikojen kuluessa levittäytynyt asukkaita useasta eri suunnasta. Mannerjään vetäydyttyä ja ilmaston muututtua suopeammaksi asutus alkoi levitä Suomeen etelästä noin 10 000 vuotta sitten. Nämä Suomen ensimmäiset asukkaat saivat elantonsa metsästämällä riistaa, pyytämällä kalaa sekä keräilemällä metsän antimia. Maamme väkimäärä oli tuolloin pieni, koska pyynti- ja keräilytalous on melko tehotonta ja ruokaa ei riittänyt kaikille. Suomen väestö oli noihin aikoihin muutamien tuhansien kokoinen hajanainen ryhmä, joka asutti lähinnä rannikoitamme.
Väkiluku alkoi kasvaa vasta, kun opittiin viljelemään maata ja hoitamaan karjaa. Näin ruokaa riitti suuremmalle ryhmälle ja voitiin asettua paikoilleen. Samalla siis luotiin pohjaa asutuskeskittymien ja myöhemmin kaupunkien synnylle. Etelä-Suomen alueella maanviljelyä harjoittaneet asukkaat siirtyivät maahamme todennäköisesti etelästä noin 4 000–5 000 vuotta sitten.
Pohjanmaan ja Lounais-Suomen ruotsinkielisen väestön vahva asutushistoria puolestaan perustuu 1200-luvulla tapahtuneeseen muuttoliikkeeseen Ruotsista Suomen rannikkoalueille. Edelleenkin näillä alueilla on paljon ruotsinkielistä väestöä.
14.2 Asutus leviää koko maahan
Lähinnä rannikoille keskittynyt asutus levisi jokien varsia myöten sisämaahan. Varsinkin Pohjanmaalla syntyi asutusta, joka seuraili joenvartta. Säännöllisesti tulvivat joet toivat myös jokien varsille perustetuille pelloille ravinteikasta lietettä. Näin asutus levisi nauhamaisesti joen vartta pitkin yläjuoksulle päin.
Sisämaan järvien rannoille alkoi syntyä myös lisää asutusta, kun järviä ympäröiviä maita alettiin raivata viljelykäyttöön. Etelä-Suomen maatalouden kehittymistä helpottivat suotuisa ilmasto, hedelmällinen savimaa ja tasainen maasto. Varsinais-Suomen ja Uudenmaan paksut savikerrokset ovat syntyneet jokien tuoman saven kerrostuessa merenpohjaan.
Vaara-Suomessa asutus ja pellot ovat puolestaan vaarojen laella, koska maa on siellä hedelmällisempää ja halloja esiintyy harvemmin kuin laaksoissa. Voimakas muuttoliike muualle Suomeen ja kaupunkeihin on vähentänyt jo ennestäänkin harvaan asutun Vaara- Suomen väestöä.
Asutuksen leviämiseen liittyi vahvasti maanviljelyn harjoittaminen, joten maatalouteen huonosti sopivat alueet asutettiin viimeisenä. Tällaisia alueita olivat Lapin erämaa-alueet, joilla tosin oli jo ollut pitkän aikaa saamelaisasutusta. Saamelaiset eivät viljelleet maata, vaan saivat elantonsa poronhoidosta, metsästyksestä, keräilystä ja kalastuksesta.
Väestön kasvaessa syntyi yhä suurempia asutuskeskittymiä, joista ajan saatossa kehittyi kaupunkeja. Näitä varhaisia kaupunkeja syntyi liikenteellisesti tärkeille paikoille, kuten rannikon satamien ääreen, teiden risteyksiin ja myöhemmin rautateiden solmukohtiin.
Suomen kaupunkien synnystä, kehityksestä ja kaupunkirakenteesta kerrotaan enemmän kaupunki-luvussa.
14.3 Suomen vähemmistöryhmät
Suurin osa suomenruotsalaisista asuu Pohjanmaan rannikkokunnissa, Uudellamaalla sekä Turussa ja Ahvenanmaalla. Valtaväestöön verrattuna suomenruotsalaisten elinikä on pidempi, mikä johtuu terveellisestä ruokavaliosta ja yhteisöllisyydestä sekä positiivisesta elämänasenteesta.
Monet rannikon kunnat ovat kaksikielisiä.
Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueille sijoittuva Saamenmaa on noin 75 000–100 000 saamelaisen asuttama pohjoinen alue, jolla edelleenkin suuret porolaumat vaeltavat erämaissa. Keräily, metsästys, kalastus ja poronhoito ovat olleet pitkään tärkeitä saamelaisten elinkeinoja, mutta nykyään yhä useampi saamelaisista saa elantonsa muista kuin näistä perinteisistä elinkeinoista.
Saamelaisten elämä perustui aikaisemmin pitkälti monitalouteen, jossa luonnonvaroja hyödynnettiin vuodenajan kierron mukaan. Saamelaisten tarkkaa määrää on vaikea arvioida, koska saamelaisuuden määrittäminen ei ole aivan yksinkertaista. Määrittelyperusteena voidaan pitää elinkeinoa, kulttuuria tai kieltä. Tästä johtuen Suomen saamelaisten määrä voi vaihdella melko paljon eri lähteissä. Tällä hetkellä Suomessa asuvien saamelaisten määrän arvioidaan olevan noin 10 000. Saamelaisten alkuperäisasema on vahvistettu Suomen perustuslaissa ja saamen kielen asemaa on parannettu kouluissa ja monen pohjoisen kunnan virastoissa saa saamenkielistä palvelua.
Utsjoella puhutaan saamea.
Romanit ovat vähemmistöryhmä, jonka alkuperä juontaa juurensa Intian pohjoisosaan, josta romanit lähtivät noin tuhat vuotta sitten liikkeelle. Romaneja arvioidaan olevan Euroopassa noin 10–15 miljoonaa, joista noin 10 000 asuu Suomessa. Lisäksi Ruotsissa asuu kolmisentuhatta suomalaista romania. Suomeen romanit saapuivat Ruotsin kautta 1500-luvulla. Romanien kulttuuriin kuuluu erityisesti vanhempien ihmisten kunnioitus sekä perinteitä noudattava pukeutuminen.
14.4 Keskeisiä termejä
Taudit, ravinnonsaanti, luonnonkatastrofit, sodat ja köyhyys ovat esimerkkejä välillisistä tekijöistä, jotka vaikuttavat väestön määrään välittömien tekijöiden kautta. Esimerkiksi katovuodet nostavat kuolleisuutta ja hyvä terveydenhuoltojärjestelmä laskee sitä.
Väestönmuutos: syntyneet + tulomuuttajat - kuolleet - lähtömuuttajat.
Luonnollisella väestönkasvulla tarkoitetaan syntyvyyden ja kuolleisuuden erotusta. Kun tästä vähennetään lähtömuutto ja lisätään tulomuutto, puhutaan todellisesta väestönkasvusta.
Kun muuttoliike suuntautuu maan rajan yli toiseen maahan, kysymys on maastamuutosta. Maassamuutolla tarkoitetaan sitä, kun muutto tapahtuu valtion sisällä kunnasta toiseen tai kunnan sisällä. Osa Suomen kunnista on muuttovoittoalueita osa muuttotappioalueita. Muuttotappiokunnissa lähtömuutto on suurempaa kuin tulomuutto, kun taas muuttovoittokunnissa tulomuutto on suurempaa kuin lähtömuutto. Osa Suomesta ulkomaille muuttavista palaa joidenkin vuosien päästä takaisin Suomeen. Näitä suomalaisia paluumuuttajia löytyy erityisesti niiden 1960- ja 1970- luvun taitteessa Suomesta Ruotsiin muuttaneiden joukosta. Useat ovat palanneet synnyinmaahansa eläkepäivilleen.
Niitä suomalaisia, jotka asuvat maamme rajojen ulkopuolella, kutsutaan ulkosuomalaisiksi. Näitä ulkosuomalaisia arvioidaan jo olevan reippaasti yli miljoona. Suurin osa heistä asuu naapurimaassamme Ruotsissa. Omasta tahdostaan ulkomaille pysyvästi muuttanutta henkilöä kutsutaan siirtolaiseksi.
Jos ihminen joutuu vasten omaa tahtoaan muuttamaan kotimaastaan henkilökohtaisen vainon takia, kutsutaan häntä pakolaiseksi. YK:n määritelmän mukaan pakolaisia ovat sellaiset henkilöt, jotka pelkäävät tulevansa vainotuksi kotimaassaan kansallisuuden, rodun, uskonnon, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.
Niitä, jotka joutuvat muuttamaan pois asuinalueiltaan jonkin ympäristökatastrofin tai nälänhädän takia, kutsutaan ympäristöpakolaisiksi. Joka sekunti yksi ihminen maailmassa joutuu jättämään kotinsa jonkin ympäristökatastrofin takia. Tulvia, myrskyjä ja muita luonnonkatastrofeja pakenee vuosittain yli 20 miljoonaa ihmistä. Ympäristökatastrofeja pakenevien määrän arvioidaan nousevan 200 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä.
Osa suomalaisistakin on joutunut kokemaan pakolaisuuden sotiemme aikana. Pakolainen voi hakea turvapaikkaa jostakin toisesta valtiosta esimerkiksi Suomesta. Jos maahanmuuttoviranomaiset toteavat turvan tarpeelliseksi, kyseinen henkilö saa turvapaikan. Samalla tämä turvapaikanhakija saa pakolaisaseman. Tuhannet ihmiset eri puolilta maailmaa hakevat vuosittain turvapaikkaa Suomesta. Vuonna 2015 Suomesta haki turvapaikkaa 32 476 henkeä. Useat maat ottavat vuosittain kansainvälisiltä leireiltä pakolaisia oman pakolaiskiintiönsä mukaan. Viime vuosina Suomen kiintiöpakolaisten määrä on ollut noin 700 henkeä, mutta Syyrian sodan vuoksi Suomi on päättänyt kasvattaa tätä määrää. Vuonna 2015 Suomen ottamien kiintiöpakolaisten määrä oli 1 034 henkeä. Yli puolet heistä oli kansallisuudeltaan syyrialaisia.
Pakolaisuus Syyriasta on ollut viime vuosina suurta. Pakolaisia virtaa erityisesti maihin, joissa on jo ennestään paljon siirtolaisia ja pakolaisia.
14.5 Maahanmuuttajat
Venäläisten osuus on noin 13 %. Lisäksi ulkomaalaisista kaikkein eniten Suomen kansalaisuuksia on viime vuosina myönnetty juuri venäläisille. Suomen kansalaisuuden sai vuonna 2015 vakinaisesti Suomessa asuvista ulkomaiden kansalaisista lähes 7900 hakijaa.
Osalla Suomessa vakituisesti asuvista henkilöistä on niin kutsuttu kaksoiskansalaisuus eli heillä on Suomen kansalaisuuden lisäksi jonkin muun valtion kansalaisuus. Näitä kaksoiskansalaisia oli vuonna 2015 maassamme noin 95 000 henkeä. Näistä oli noin 76 000 ulkomaiden kansalaisia, joille oli myönnetty Suomen kansalaisuus. Suurimmat kaksoiskansalaisuusryhmät Suomessa muodostuvat Venäjän, Ruotsin, Viron ja Yhdysvaltojen kansalaisista.
Suomalainen yhteiskunta on muuttumassa maahanmuuton myötä yhä moninaisemmaksi erilaisten tapojen ja kulttuurien levitessä maahamme. Maahanmuuttajilla voi tulevaisuudessa olla merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa työikäisten suomalaisten siirtyessä eläkepäivilleen. Tällöin tarvitaan uusia osaavia työntekijöitä poisjääneiden tilalle.
Suomeen on muuttanut viime vuosikymmeninä aiempaa enemmän maahanmuuttajia.
14.6 Siirtolaisuus Suomesta
Suomalaisia on muuttanut aikojen saatossa monelle eri mantereelle, mutta eniten suomalaissiirtolaisia on siirtynyt Yhdysvaltoihin ja Kanadaan sekä Ruotsiin. On arvioitu, että ilman maastamuuttoa Suomen väkiluku olisi tällä hetkellä noin 6–7 miljoonaa. Ensimmäinen suuri muuttoaalto alkoi 1800-luvun loppupuoliskolla, kun suomalaisia siirtyi Pohjois-Amerikkaan työn perään ja ehkä hieman seikkailunhalustakin. Lisäksi liikennevälineiden, kuten höyrylaivojen, kehitys lyhensi matkustusaikoja selvästi. Myös Amerikkaan muuttaneiden sukulaisten viestit, joissa kerrottiin Amerikan mahdollisuuksista, houkuttivat monia muuttamaan rapakon taa. Erityisesti Pohjanmaalta lähdettiin sankoin joukoin siirtolaiseksi Amerikkaan. Ennen toista maailmansotaa Suomesta oli siirtynyt arviolta noin 370 000 suomalaista Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.
Toisen maailmansodan jälkeen maastamuutto kohdistui lähinnä naapurimaa Ruotsiin. Siirtolaisuus Ruotsiin jatkui aina 1970-luvun alkupuolelle saakka. Työntävinä tekijöinä suomalaisilla siirtolaisilla olivat Suomen työttömyys ja heikommat palkat. Ruotsi puolestaan veti puoleensa siirtolaisia, koska kehittyvä teollisuus tarjosi työpaikkoja ja huomattavasti paremman toimeentulon. Lisäksi asuntotilanne oli Ruotsissa parempi ja kulttuurierojen pienuus maidemme välillä helpotti sopeutumista ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Ruotsiin muutti vuosien 1945 ja 2000 välisenä aikana yli puoli miljoonaa suomalaista.
Nykyään maastamuutto Suomesta on huomattavasti vähäisempää kuin suurimpina muuttovuosina ja yhä useamman muuttajan kohdemaa löytyy Keski-Euroopasta. Muuttajat tulevat useimmiten suurista asutuskeskuksista ja edustavat korkeasti koulutettua väestönosaa, joka hakee ulkomailta parempia työmahdollisuuksia, kansainvälistä kokemusta ja haasteita erilaisissa organisaatioissa ja yrityksissä.
Monet suomalaiset toteuttavat eläkkeelle päästyään pitkäaikaisen haaveensa eläkepäivistä jossain lämpimässä maassa. Niinpä osa suomalaisista siirtyy ainakin osaksi aikaa vuodesta esimerkiksi Espanjaan tai Thaimaahan asumaan. Näissä maissa asuminen ja muut elinkustannukset ovat alhaisempia kuin Suomessa.
Monet eläkeläiset ovat muuttaneet etelän lämpöön.
14.7 Suomen väestönkasvu hidastuu
Suomen ollessa Ruotsin vallan alla suoritettiin koko valtakunnassa vuonna 1749 ensimmäinen väestönlaskenta, jonka mukaan Suomessa oli tuolloin 410 400 asukasta. Suomen väkimäärä on noista päivistä lähtien kasvanut melko tasaisesti. Ensimmäinen miljoona meni rikki vuonna 1811 ja viimeisimmän viiden miljoonan raja ylitettiin vuonna 1991. Suomalaisissa perheissä oli 1700-luvulla keskimäärin 5-6 lasta naista kohden. Vaikka syntyvyysluvut olivat tuolloin Suomessa korkeita, väkiluku kasvoi hitaasti, koska myös kuolleisuus oli suurta. Katovuodet koettelivat usein tuoden mukanaan nälänhätää. Heikossa kunnossa olevat ihmiset sairastuivat helposti ja tartuntataudit levisivät nopeasti likaisissa ja ahtaissa tiloissa.
Kun elinolosuhteet paranivat, kuolleisuusluvut laskivat syntyvyyden pysyessä yhä korkealla. Lapsia siis tehtiin edelleen paljon, mutta nyt yhä useampi lapsista selvisi aikuisikään, koska ravintoa oli paremmin saatavilla ja hygienia sekä terveydenhuolto paranivat. Tämä johti siihen, että Suomen väkiluku alkoi merkittävästi kasvaa. Suomalaisten elinikä siis alkoi pidentyä olosuhteiden parantuessa. Erityisesti suurien nälkävuosien 1867 ja 1868 jälkeen elinajat alkoivat pidetä. Syntyvyys oli laskenut 1930- luvulle tullessa ja lasten keskimäärä perheessä oli hieman yli kaksi lasta. Sotavuosien aikana lapsia syntyi vähän, mutta heti sotien jälkeisinä vuosina tehtiin paljon lapsia. Näitä heti sodan jälkeen syntyneitä ikäluokkia kutsutaan suuriksi ikäluokiksi. Vielä 1800-luvun loppupuolella naisten ja miesten elinajat olivat lähellä toisiaan, mutta 1900-luvulle tultaessa naisten ja miesten elinaikojen ero alkoi kasvaa. Vuonna 2012 syntyneen poikalapsen eliniäksi lasketaan 77,5 vuotta ja tytön 83,4 vuotta. Kolmessa vuodessa (2015 syntyneet) vastasyntyneen pojan elinajanodote on noussut vuodella (78,5 vuotta) ja tytöllä vajaalla vuodella (84,1).
Koska syntyvyys ja kuolleisuus ovat nykyään lähes samalla alhaisella tasolla, Suomen väkiluku ei juuri kasva. Elintason noustessa opiskeluajat pitenevät ja siirtyminen työelämään tapahtuu myöhemmin kuin ennen. Samalla lapsientekoa lykätään eteenpäin. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut jo 28,8 vuoteen ja kaikkien synnyttäjien keski-ikä 30,6 vuoteen. Koska äidiksi tullaan yhä vanhempina, lapsia ei keritä tekemään kovin montaa. Vuonna 2015 nainen synnytti Suomessa keskimäärin 1,65 lasta, kun vastaava lukema edellisvuonna oli 1,71.
Jos maahanmuuttoa Suomeen ei lisätä, tuloksena on todennäköisesti väkiluvun väheneminen muutaman vuosikymmenen kuluttua. Äidinkieleltään vieraskielisten määrä on jo suurempi kuin ruotsinkielisten määrä. Vieraskielisten osuus koko väestöstämme on nykyisin kuusi prosenttia. Vuoden 2015 lopussa suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat venäläiset, virolaiset ja somalit. Suomen väestön vanhentuessa ja työikäisten määrän vähentyessä maamme voi joutua tilanteeseen, jossa palveluiden tuottaminen vanhenevalle väestölle vaarantuu.
Suomen väestö (mm. ikäpyramidi) Wikipediassa
14.8 Väkiluku muuttuu
14.9 Väestöpyramidit eri valtioissa
Väestö- eli ikäpyramidissa esitetään väestön eri ikäluokkien määrää. Väestöpyramidit voidaan jakaa kolmeen luokkaan:
- vähiten kehittyneet maat: leveä kanta (suuri syntyvyys)
- kehittyvät maat (syntyvyys on alkanut pienentyä → kanta ei ole enää kovin leveä)
- kehittyneet maat (syntyvyys on pientä, suuret ikäluokat ovat vanhempaa väestöä).
Suomi kuuluu kehittyneisiin maihin, eli Suomen väestöpyramidi on alimman pyramidin kaltainen.
Globalis Tutki Pohjoismaiden väestöpyramideja 
