6. Metsät
Luvun sisällys
6.1 Luonnonvarat
Käyttötarkoitus | Uusiutuvat luonnonvarat | Uusiutumattomat luonnonvarat |
Energia | puu, energiakasvit, turve, biokaasu, jätteet | öljy, maakaasu, kivihiili, uraani (ydinvoima), turve |
Materiaalien tuotanto | puu, vesi | mineraalit, malmit, kallio, sora, hiekka |
Ravinto | kasvit, sienet, hedelmät, marjat, riistaeläimet, kala, vesi | eräät mineraalit |
Luonnonvarojen luokittelua.
6.2 Metsät luonnonvarana
Metsät kuuluvat aineellisiin uusiutuviin luonnonvaroihin. Uusiutuvat luonnonvarat eivät ehdy, mikäli niitä näytetään vähemmän kuin ne uusiutuvat.
Osa uusiutuvista luonnonvaroista kasvaa käytön myötä ja tällöin on kyse karttuvasta luonnonvarasta. Suomen metsien puu on uusiutuva ja karttuva luonnonvara.
Maamme metsissä olevan puun määrä on onnistuneen metsänhoidon ansiosta lisääntynyt 70 vuoden aikana 60 prosentilla. Aineellisena luonnonvarana metsillämme on omistajat. Metsän omistajuus voidaan siirtää.
Metsä kuuluu myös aineettomiin luonnonvaroihin. Esimerkiksi kaunis suomalainen metsämaisema on kokemusperäinen luonnonvara.
Aineetonta luonnonvaraa ei voi kukaan omistaa ja sen arvo on vaikea, jopa mahdoton mitata rahassa. Myös opetus- ja tutkimus, erilaiset ekosysteemipalvelut kuuluvat metsän aineettomiin luonnonarvoihin.
Osa uusiutuvista luonnonvaroista kasvaa käytön myötä ja tällöin on kyse karttuvasta luonnonvarasta. Suomen metsien puu on uusiutuva ja karttuva luonnonvara.
Maamme metsissä olevan puun määrä on onnistuneen metsänhoidon ansiosta lisääntynyt 70 vuoden aikana 60 prosentilla. Aineellisena luonnonvarana metsillämme on omistajat. Metsän omistajuus voidaan siirtää.
Metsä kuuluu myös aineettomiin luonnonvaroihin. Esimerkiksi kaunis suomalainen metsämaisema on kokemusperäinen luonnonvara.
Aineetonta luonnonvaraa ei voi kukaan omistaa ja sen arvo on vaikea, jopa mahdoton mitata rahassa. Myös opetus- ja tutkimus, erilaiset ekosysteemipalvelut kuuluvat metsän aineettomiin luonnonarvoihin.
6.3 Metsävyöhykkeet
Suomi kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen eli taigaan. Taiga on kasvillisuusvyöhyke, joka ulottuu yhtenäisesti koko pohjoisen pallonpuoliskon halki.
Vyöhyke etenee Euraasian alueella Fennoskandiasta edelleen itäiseen Siperiaan ja ulottuu Pohjois-Amerikassa Alaskasta Labradorin niemimaalle.
Suomi on ainoa valtio, joka kuuluu lähes kokonaan havumetsävyöhykkeeseen.
Maamme lounaisimmat alueet ja osa etelärannikosta kuuluvat lehtimetsävyöhykkeeseen, jossa esiintyy keskieurooppalaisten lehtimetsien piirteitä. Tätä havumetsän ja lehtimetsän vaihettumisaluetta sanotaan myös tammivyöhykkeeksi.
Lapin tunturialueilla on niukkaa kasvillisuutta. Puustoa tällä tunturikoivuvyöhykkeellä muodostavat matala tunturikoivu, pensaikkoa paju ja vaivaiskoivu. Tunturikoivu on metsänrajapuu, sillä tunturikoivikon yläpuolella kasvaa varvikkoa ja vain yksittäisiä puita.
Puurajan yläpuolella on karu paljakka-alue, jossa ei kasva puita ollenkaan.
Vyöhyke etenee Euraasian alueella Fennoskandiasta edelleen itäiseen Siperiaan ja ulottuu Pohjois-Amerikassa Alaskasta Labradorin niemimaalle.
Suomi on ainoa valtio, joka kuuluu lähes kokonaan havumetsävyöhykkeeseen.
Maamme lounaisimmat alueet ja osa etelärannikosta kuuluvat lehtimetsävyöhykkeeseen, jossa esiintyy keskieurooppalaisten lehtimetsien piirteitä. Tätä havumetsän ja lehtimetsän vaihettumisaluetta sanotaan myös tammivyöhykkeeksi.
Lapin tunturialueilla on niukkaa kasvillisuutta. Puustoa tällä tunturikoivuvyöhykkeellä muodostavat matala tunturikoivu, pensaikkoa paju ja vaivaiskoivu. Tunturikoivu on metsänrajapuu, sillä tunturikoivikon yläpuolella kasvaa varvikkoa ja vain yksittäisiä puita.
Puurajan yläpuolella on karu paljakka-alue, jossa ei kasva puita ollenkaan.
Piirre | Mäntymetsä | Kuusimetsä | Lehto esimerkkinä lehtimetsästä |
---|---|---|---|
Ekosysteemi | kuiva kangasmetsä | tuore kangasmetsä | lehto |
Maalaji | hiekka, sora | moreeni | multa |
Veden saatavuus | huono | hyvä | hyvä |
Valon määrä kenttäkerroksessa | suuri | pieni | keväällä suuri, kesällä pieni |
Pääpuulajit | mänty | kuusi | lehtipuut |
Aluskasvillisuus | jäkäliä, sammalia, puolukka | varpuja, mm. mustikka | pensaita, heiniä, vuokkoja jne. |
Eläimistö | melko niukka | kuusimetsän lajistoa | runsas |
Levinneisyys | koko Suomi, mm. harju- ja kallioalueet | koko Suomi | Etelä-Suomi |
6.4 Metsien uudistaminen osana metsätaloutta
Metsänomistajan täytyy uudistaa ja hoitaa metsiä hakkuiden jälkeen. Uudistaminen on lakisääteinen velvollisuus. Metsänhoitoyhdistysten neuvoilla metsänomistajat ovat vuosikymmeniä hoitaneet metsiään. Suomalaisessa metsätaloudessa otetaan huomioon metsien kestävän käytön periaate. Vuosittaiset hakkuut eivät saa ylittää puumäärää, jonka metsät tuottavat.
Uudistamistavaksi valitaan luontainen uudistaminen tai metsänviljely.
Luontaisesti metsä uudistetaan silloin, kun metsikössä on sopivia siemenpuita ja maaperä soveltuu siementaimien kasvatukseen. Luontaisen uudistamisen ansiosta säilyy paikallisiin olosuhteisiin sopeutunut puusto. Mäntymetsän uudistamisessa suorarunkoisia ja hyvälaatuisia siemenpuita jätetään hakkuualueella 20–50 puuta hehtaarille. Siemenpuut hakataan pois taimikon kasvun vakiinnuttua.
Hakkuuaukealle joko istutetaan taimet tai kylvetään siemenet.
Metsänviljelyssä hakkuualueelle istutetaan taimet tai kylvetään siemenet. Istutuksiin paakkutaimet ovat helpoimmin käsiteltäviä eri vaiheissaan. Paljasjuurisia taimia voidaan käyttää muokkaamattomille reheville kasvupaikoille, jossa ne yleensä lähtevät kasvuun paakkutaimia paremmin. Parasta istutusaikaa on kevät roudan sulamisen jälkeen. Metsänviljelyssä kylvö sopii parhaiten männyn kasvatukseen karuille kasvupaikoille. Kuusen viljelyssä rehevillä mailla kylvötaimien on havaittu jäävän helposti pintakasvillisuuden tukahduttamiksi.
Taimikoista huolehditaan sekä luontaisen uudistamisen että metsänviljelyn jälkeen. Taimikon heinittymistä ja vesoittumista estetään eri keinoin. Sekä luontaisen uudistamisen että metsänviljelyn vaiheissa tehdään harvennuksia. Harvennuksella tarkoitetaan hakkuuta, jossa taimikkovaiheen ohittaneesta metsästä poistetaan osa puista.
Metsän monimuotoisuutta harvennuksissa huomioidaan jättämällä säästöpuita, keloja, lehtipuita ja tuulen kaatamia puita. Harvennusten lukumäärään ja voimakkuuteen vaikuttavat harvennusmallit, metsänomistajan omatoimisuus, taloudellinen tilanne ja tilan metsien kokonaistilanne.
Lannoituksen avulla nopeutetaan puuston kasvua eri vaiheissaan.
Päätehakkuu (eli uudistushakkuu) koittaa 70–100 vuoden kuluttua uudistamisesta. Päätehakkuun menetelmiä ovat mm. avohakkuu, siemenpuu- ja suojuspuuhakkuu. Avohakkuita tehdään nykyään harvoin ja yleensä metsänviljelyä varten.
Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi talousmetsissä uudistettaville aloille jätetään säästöpuita ja täysin käsittelemättömiä metsän osia. Puun korjuuvaiheessa kaikille päätehakkuumenetelmille yhteinen piirre on talousmetsän tasalaatuisuuden ylläpitäminen.
Hakkuutähdettä kerätään hakkuualueilta, jolloin lahoavaa ainesta, kuten oksia ja kantoja, jää metsään niukasti.
Hakkuutähteestä tehtävä hake on Suomessa yksi keskeisiä bioenergianlähteitä. Päätehakkuun jälkeen talousmetsän kierto jatkuu luontaisella uudistamisella tai metsänviljelyllä.
Uudistamistavaksi valitaan luontainen uudistaminen tai metsänviljely.
Luontaisesti metsä uudistetaan silloin, kun metsikössä on sopivia siemenpuita ja maaperä soveltuu siementaimien kasvatukseen. Luontaisen uudistamisen ansiosta säilyy paikallisiin olosuhteisiin sopeutunut puusto. Mäntymetsän uudistamisessa suorarunkoisia ja hyvälaatuisia siemenpuita jätetään hakkuualueella 20–50 puuta hehtaarille. Siemenpuut hakataan pois taimikon kasvun vakiinnuttua.
Hakkuuaukealle joko istutetaan taimet tai kylvetään siemenet.
Metsänviljelyssä hakkuualueelle istutetaan taimet tai kylvetään siemenet. Istutuksiin paakkutaimet ovat helpoimmin käsiteltäviä eri vaiheissaan. Paljasjuurisia taimia voidaan käyttää muokkaamattomille reheville kasvupaikoille, jossa ne yleensä lähtevät kasvuun paakkutaimia paremmin. Parasta istutusaikaa on kevät roudan sulamisen jälkeen. Metsänviljelyssä kylvö sopii parhaiten männyn kasvatukseen karuille kasvupaikoille. Kuusen viljelyssä rehevillä mailla kylvötaimien on havaittu jäävän helposti pintakasvillisuuden tukahduttamiksi.
Taimikoista huolehditaan sekä luontaisen uudistamisen että metsänviljelyn jälkeen. Taimikon heinittymistä ja vesoittumista estetään eri keinoin. Sekä luontaisen uudistamisen että metsänviljelyn vaiheissa tehdään harvennuksia. Harvennuksella tarkoitetaan hakkuuta, jossa taimikkovaiheen ohittaneesta metsästä poistetaan osa puista.
Metsän monimuotoisuutta harvennuksissa huomioidaan jättämällä säästöpuita, keloja, lehtipuita ja tuulen kaatamia puita. Harvennusten lukumäärään ja voimakkuuteen vaikuttavat harvennusmallit, metsänomistajan omatoimisuus, taloudellinen tilanne ja tilan metsien kokonaistilanne.
Lannoituksen avulla nopeutetaan puuston kasvua eri vaiheissaan.
Päätehakkuu (eli uudistushakkuu) koittaa 70–100 vuoden kuluttua uudistamisesta. Päätehakkuun menetelmiä ovat mm. avohakkuu, siemenpuu- ja suojuspuuhakkuu. Avohakkuita tehdään nykyään harvoin ja yleensä metsänviljelyä varten.
Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi talousmetsissä uudistettaville aloille jätetään säästöpuita ja täysin käsittelemättömiä metsän osia. Puun korjuuvaiheessa kaikille päätehakkuumenetelmille yhteinen piirre on talousmetsän tasalaatuisuuden ylläpitäminen.
Hakkuutähdettä kerätään hakkuualueilta, jolloin lahoavaa ainesta, kuten oksia ja kantoja, jää metsään niukasti.
Hakkuutähteestä tehtävä hake on Suomessa yksi keskeisiä bioenergianlähteitä. Päätehakkuun jälkeen talousmetsän kierto jatkuu luontaisella uudistamisella tai metsänviljelyllä.
Termit Quizllettina |
6.5 Kuvagalleria metsänhoidosta
6.6 Suomen asuttamisesta biometsätalouteen
Puu on ollut energianlähteenä historiallisista ajoista saakka. Suomen asuttaminen tukeutui metsiin ja kansantalous on nojannut jo kauan metsäteollisuuden tuottamien tuotteiden vientiin.
Metsätalous on tuottanut ja tuottaa edelleenkin perinteikkäästi tukkipuuta sahojen tarpeisiin, kuitupuuta paperin raaka-aineeksi ja energiapuuta. Öljyn hinnan nousu on Suomessa alkanut uudestaan suosia puuta energianlähteenä. Kunnallisia ja muita suuria energiantuottajia on siirtynyt käyttämään puusta valmistettaviin pellettiin ja hakkeeseen.
Metsätaloudella tarkoitetaan edellä kuvatun puun kasvatuksen ja korjuun lisäksi puun myyntiä. Laajemmassa merkityksessä käsitteellä metsätalous tarkoitetaan lisäksi puunjalostusteollisuutta.
Metsäteollisuus jaetaan kahteen ryhmään: mekaaniseen ja kemialliseen puunjalostukseen.
Mekaanisessa metsäteollisuudessa sahat tekevät lautaa ja lankkua. Puulevyteollisuuden tärkein tuote on vaneri. Erikokoisissa yrityksissä puusepät tekevät ikkunoita, ovia, huonekaluja. Talofirmoissa tehdään seinäelementtejä kuljetettavaksi talotonteille.
Sahateollisuus on mekaanista metsäteollisuutta.
Kemiallinen metsäteollisuus jaetaan massa-, paperi- ja paperituoteteollisuuteen. Alalla valmistetaan paperia ja kartonkia. Lisäksi valmistetaan sellua ja mekaanista massaa, joita käytetään paperin ja kartongin valmistamiseen. Kemiallisen metsäteollisuuden tuotantoprosessit ovat pitkälle automatisoituja ja jalosteet merkittäviä vientiteollisuuden tuotteita.
Paperin valmistaminen on kemiallista metsäteollisuutta.
Suomen metsien osuus maailman metsistä on vain 0,5 %. Suomen osuus maailman paperin ja kartongin viennistä on 9 %, sahatavaran viennistä 6 % sekä sellun viennistä 3 %. Metsäsektori ja siihen liittyvät alat ovat merkittäviä työllistäjiä. Sen osuus bruttokansantuotteesta on neljä prosenttia. Metsäteollisuuden osuus maan kokonaisviennistä on noin viidennes.
Metsätalous on huomattava aluetaloudellinen vaikuttaja. Niillä maamme alueilla, joissa muut talouden alueet eivät ole suotuisat työllistymisen kannalta, metsätalouden suora ja välillinen työllistämisvaikutus on merkittävä. Esimerkkialueita, joissa metsillä on suuri työllistävä vaikutus, ovat Itä-Suomi, Kainuu ja Koillismaa. Maisema-alueista metsäisin on Järvi-Suomi.
Suomessa on havahduttu biometsätalouden mukanaan tuomiin uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Haluavathan kuluttajat ympäristöystävällisiä, vähin päästöin tuotettuja hyödykkeitä. Teollisuuden eri alojen tulee pystyä vastaamaan kysyntään, kun vastuulliset kuluttajat haluavat biopolttoaineita, biokemikaaleja ja biomateriaaleja ja -tuotteita.
Biotalous tarkoittaa kokonaisuutena taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen.
Metsätalous on tuottanut ja tuottaa edelleenkin perinteikkäästi tukkipuuta sahojen tarpeisiin, kuitupuuta paperin raaka-aineeksi ja energiapuuta. Öljyn hinnan nousu on Suomessa alkanut uudestaan suosia puuta energianlähteenä. Kunnallisia ja muita suuria energiantuottajia on siirtynyt käyttämään puusta valmistettaviin pellettiin ja hakkeeseen.
Metsätaloudella tarkoitetaan edellä kuvatun puun kasvatuksen ja korjuun lisäksi puun myyntiä. Laajemmassa merkityksessä käsitteellä metsätalous tarkoitetaan lisäksi puunjalostusteollisuutta.
Metsäteollisuus jaetaan kahteen ryhmään: mekaaniseen ja kemialliseen puunjalostukseen.
Mekaanisessa metsäteollisuudessa sahat tekevät lautaa ja lankkua. Puulevyteollisuuden tärkein tuote on vaneri. Erikokoisissa yrityksissä puusepät tekevät ikkunoita, ovia, huonekaluja. Talofirmoissa tehdään seinäelementtejä kuljetettavaksi talotonteille.
Sahateollisuus on mekaanista metsäteollisuutta.
Kemiallinen metsäteollisuus jaetaan massa-, paperi- ja paperituoteteollisuuteen. Alalla valmistetaan paperia ja kartonkia. Lisäksi valmistetaan sellua ja mekaanista massaa, joita käytetään paperin ja kartongin valmistamiseen. Kemiallisen metsäteollisuuden tuotantoprosessit ovat pitkälle automatisoituja ja jalosteet merkittäviä vientiteollisuuden tuotteita.
Paperin valmistaminen on kemiallista metsäteollisuutta.
Suomen metsien osuus maailman metsistä on vain 0,5 %. Suomen osuus maailman paperin ja kartongin viennistä on 9 %, sahatavaran viennistä 6 % sekä sellun viennistä 3 %. Metsäsektori ja siihen liittyvät alat ovat merkittäviä työllistäjiä. Sen osuus bruttokansantuotteesta on neljä prosenttia. Metsäteollisuuden osuus maan kokonaisviennistä on noin viidennes.
Metsätalous on huomattava aluetaloudellinen vaikuttaja. Niillä maamme alueilla, joissa muut talouden alueet eivät ole suotuisat työllistymisen kannalta, metsätalouden suora ja välillinen työllistämisvaikutus on merkittävä. Esimerkkialueita, joissa metsillä on suuri työllistävä vaikutus, ovat Itä-Suomi, Kainuu ja Koillismaa. Maisema-alueista metsäisin on Järvi-Suomi.
Suomessa on havahduttu biometsätalouden mukanaan tuomiin uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Haluavathan kuluttajat ympäristöystävällisiä, vähin päästöin tuotettuja hyödykkeitä. Teollisuuden eri alojen tulee pystyä vastaamaan kysyntään, kun vastuulliset kuluttajat haluavat biopolttoaineita, biokemikaaleja ja biomateriaaleja ja -tuotteita.
Biotalous tarkoittaa kokonaisuutena taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen.
6.7 Metsät ekosysteemipalveluiden tuottajana
Mikä on ekosysteemipalvelu? Esimerkiksi metsä on ekosysteemi, elottoman ja elollisen luonnon muodostama kokonaisuus. Ekosysteemit tuottavat palveluita eli ne monin tavoin hyödyllisiä esimerkiksi ihmiselle.
Metsät tuottavat paljon ekosysteemipalveluita. Ne varastoivat lumensulamisvesiä, jolloin tulvat ovat pienempiä. Metsät keräävät ylleen pilviä, joista saadaan tarpeellista sadevettä. Ne tarjoavat eläimistölle elinympäristön. Ne sitovat paljon ilmakehän hiilidioksidia eli toimivat hiilinieluina.
Yksi puu sitoo suurin piirtein yhden ihmisen tuottaman hiilidioksidimäärän. Metsät ovat siis monin eri tavoin välttämättömiä Suomen muulle luonnolle ja ihmisille.
Metsäntutkimuslaitos on listannut metsien ekosysteemipalvelut:
Tuotantopalvelut
- Puu
- Bioenergia
- Marjat, sienet ja muut keräilytuotteet
- Riistaeläimet
- Puu ja luonnonkasvit raaka-aineena elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkateollisuudelle
- Puhdas vesi
- Ilmastonmuutoksen torjunta, hiilen sidonta
- Veden puhdistus ja hengitettävä ilma
- Tulvien, myrskytuhojen, eroosion ehkäisy
- Maaperän tuottokyvyn ylläpito
- Melun torjunta
- Pölytyspalvelut
- Tautien ja tuholaisten torjunta
- Maisema
- Ulkoilu, virkistys ja luontomatkailu
- Koulutus ja kasvatus
- Metsien merkitys taiteessa
- Kulttuuriperintö
- Fotosynteesi eli yhteyttäminen, ravinteiden, hiilen ja veden kierto, maanmuodostus
Metsät tarjoavat monia ekosysteemipalveluita.