Jos jossakin asiassa vallitsee harmonia, sillä tarkoitetaan yleensä sitä, että asiat ovat sopuisasti. 
Samalla tavalla musiikissa usein ajatellaan, että harmoniaa on nimenomaan se, että sävelet sopivat hyvin yhteen.

Harmonia musiikillisena terminä tarkoittaa kuitenkin yleisimmin sointua (jossa usea sävel soi yhtäaikaa). 
Yhteen soivat sävelet voivat siis harmoniassa soida kauniisti yhteen, mutta niillä voidaan myös tarkoituksellisesti hakea riitasointuisuutta. 

Tavalliset soinnut länsimaisessa populaarimusiikissa ovat kolmisoinnut duuri ja molli. Lisäksi käytetään usein nelisointuja eli lisätään duuriin tai molliin riitasointuisuutta tuova 7, jolloin soinnussa soi neljä säveltä yhtä aikaa. 

Soinnut itsessään luovat harmoniaa, mutta musiikin kuuntelijalle usein yksittäisten sointujen analysoimista tärkeämpää on se, mitä sointuja kappaleessa käytetään ja miltä niiden yhdistelmät kuulostavat. Onko haettu yhteensopivuutta, vai tehdäänkö kappaleessa tarkoituksellisia poikkeamia?
Kuulostaako harmonia perinteiseltä poppikierrolta, vai vaihtuuko sointumaailma säkeistön ja kertosäkeistön välillä? 

Yksi harmonian muutoksen tyypillisimpiä esimerkkejä on pop- ja euroviisukappaleissa paljon käytetty modulaatio. Siinä kappaleen sävellaji vaihtuu kesken kappaleen, tyypillisimmin kappaleen loppupuolella kertosäe nousee puoli sävelaskelta korkeammalle.