Syyskuu
Syysomenoita
Viikko 35
Hoitoryhmän vanhin lapsi on nyt hyvin kiinnostunut liikennemerkeistä, niitä tarkkailaan aina ulkona liikkuessamme. Muistin myös, että jossain on liikennemuistipeli (joka ei koskaan aijemmin ole oikein aiheuttanut mielenkiintoa lapsissa) ja kaivoin sen esiin. Siinähän onkin kivat kortit! On muotoja, värejä, voi etsiä parit, pelata ja lorutella. On opittu jo muutaman merkin tarkoitus ja lorutellen ne painuvat mieleen.
Räppääminen on tällä hetkellä POP! Vanha kunnon A,B.C, kissa kävelee... taipuu räpiksi kun lorua rallatellen samalla otetaan kädet käyttöön: 2 kertaa kädet reisiin, 1 kerran kädet yhteen ja tätä rytmiä jatkaen lorun loppuun saakka... ja uudestaan ja uudestaan... ilahduttaa porukkaa aina, vaikka kymmeniä kertoja peräkkäin. Tätä on tehty sisällä ollessa ja myös leikkikentällä Suvi-hoitajan porukan kanssa yhdessä. Hauskaa on ollut!
Aloitimme syksyiset kädentyöt maalaamalla vaahteran lehdet ja seuraavaa askartelua varten keräsimme ulkoilun ohessa männynneulasia pussiin. Samalla reissulla puhuimme eri puulajeista ja vaikka lapset tunnistavat kuusen, niin kuusen ja männyn ero on monelle lapselle yleensä arvoitus. Ovat sitä mieltä, että kaikki neulaspuut ovat kuusia. Niimpä alamme luontoprojektissamme opettelemaan näitä asioita. Kun aloitimme tuon luontoprojektin, emme päättäneet mihin saakka sitä kestää, mutta siihen kaikkeen mahtuu niin paljon uuden oppimista ja jo opitun kertaamista, että päätimme sen kestävän ihan seuraavaan kesään saakka.
Tällä viikolla tuli juuri eskarin aloittanut entinen hoitolapseni äitinsä kanssa moikkaamaan meitä pihaan. Olipa mukava tavata! Kaverukset söivät yhdessä omenia ja taisivat jotain kuulumisiakin vaihdella. Vähän ujostutti ensin, mutta nopeasti se siitä lähti taas käyntiin. Joskus sitten taas uudestaan! Toinen viikon huippuhetki koettiin, kun saimme seurata Suvin pihan puunkaatoa, turvallisen etäisyyden päästä tietenkin. Ihmettelimme rohkeaa miestä, joka oli kiivennyt korkealle puuhun. Moottorisaha pärisi ja oksia putoili!
Räppääminen on tällä hetkellä POP! Vanha kunnon A,B.C, kissa kävelee... taipuu räpiksi kun lorua rallatellen samalla otetaan kädet käyttöön: 2 kertaa kädet reisiin, 1 kerran kädet yhteen ja tätä rytmiä jatkaen lorun loppuun saakka... ja uudestaan ja uudestaan... ilahduttaa porukkaa aina, vaikka kymmeniä kertoja peräkkäin. Tätä on tehty sisällä ollessa ja myös leikkikentällä Suvi-hoitajan porukan kanssa yhdessä. Hauskaa on ollut!
Aloitimme syksyiset kädentyöt maalaamalla vaahteran lehdet ja seuraavaa askartelua varten keräsimme ulkoilun ohessa männynneulasia pussiin. Samalla reissulla puhuimme eri puulajeista ja vaikka lapset tunnistavat kuusen, niin kuusen ja männyn ero on monelle lapselle yleensä arvoitus. Ovat sitä mieltä, että kaikki neulaspuut ovat kuusia. Niimpä alamme luontoprojektissamme opettelemaan näitä asioita. Kun aloitimme tuon luontoprojektin, emme päättäneet mihin saakka sitä kestää, mutta siihen kaikkeen mahtuu niin paljon uuden oppimista ja jo opitun kertaamista, että päätimme sen kestävän ihan seuraavaan kesään saakka.
Tällä viikolla tuli juuri eskarin aloittanut entinen hoitolapseni äitinsä kanssa moikkaamaan meitä pihaan. Olipa mukava tavata! Kaverukset söivät yhdessä omenia ja taisivat jotain kuulumisiakin vaihdella. Vähän ujostutti ensin, mutta nopeasti se siitä lähti taas käyntiin. Joskus sitten taas uudestaan! Toinen viikon huippuhetki koettiin, kun saimme seurata Suvin pihan puunkaatoa, turvallisen etäisyyden päästä tietenkin. Ihmettelimme rohkeaa miestä, joka oli kiivennyt korkealle puuhun. Moottorisaha pärisi ja oksia putoili!
Viikko 37
Vihdoinkin koko neljän lapsen ryhmä koossa pitkän tauon jälkeen! Viikkoa kuvaa hyvin sanat leikki, ilo ja nauru. Aivan ihania leikkejä niin sisällä kuin ulkonakin! Esimerkkeinä: leiksalla asuivat prinsessa ja prinssi linnassaan korkealla liukumäessä ja he tähyilivät pieniä hirviöitä jotka liikuskelivat lähistöllä.
Sisällä leikittiin lääkärileikkiä, jossa hoidettiin koirapotilaita ja minua. Oli ponileikkejä, pelattiin ja askarreltiin, sekä rakennettiin palikkatorneja. Samalla käytiin taas läpi värejä, muotoja ja kokoeroja. Kumpi torneista on korkeampi? Kumpi on matalampi torni?
Yhtenä päivänä oli välipalaksi riisipiirakoita. Pöydässä kuuntelin keskustelua.
Lapsi 1: "Onko teillä jääkaappia ja piirakat siellä?"
Lapsi 2: "Ei ole."
Lapsi 1: "Onko ne piirakat pöydällä?"
Lapsi 2: "Ei."
Lapsi 1: "Onko ne jossaa ylhäällä yläkerrassa?"
Lapsi 2: "Ei ole. Miä muutin yläkertaan."
Lapsi 1: Jos miä ostan riisipiirakkaa, ne laitetaa jääkaappiin."
Sisällä leikittiin lääkärileikkiä, jossa hoidettiin koirapotilaita ja minua. Oli ponileikkejä, pelattiin ja askarreltiin, sekä rakennettiin palikkatorneja. Samalla käytiin taas läpi värejä, muotoja ja kokoeroja. Kumpi torneista on korkeampi? Kumpi on matalampi torni?
Yhtenä päivänä oli välipalaksi riisipiirakoita. Pöydässä kuuntelin keskustelua.
Lapsi 1: "Onko teillä jääkaappia ja piirakat siellä?"
Lapsi 2: "Ei ole."
Lapsi 1: "Onko ne piirakat pöydällä?"
Lapsi 2: "Ei."
Lapsi 1: "Onko ne jossaa ylhäällä yläkerrassa?"
Lapsi 2: "Ei ole. Miä muutin yläkertaan."
Lapsi 1: Jos miä ostan riisipiirakkaa, ne laitetaa jääkaappiin."
Viikko 38
Nyt on innostuttu roolileikeistä! Leiksalla olevan pikkukioskin luukulta kuului kutsu "Kuka ostaa jätskiä? Kuka haluaa jätskiä?" Kävin ostamassa huippukalliin appelsiinijäätelön, joka maksoi peräti 100 euroa! Seuraava asiakas sai suklaatötterönsä eurolla, josta päättelin, että taisi olla tuo minun appelsiinin makuinen kioskin erikoisuus! Mutta hyvää se oli.
Yhtenä päivänä kampaamoleikki kesti monta tuntia. Se alkoi ulkoilun jälkeen ennen ruoka-aikaa ja päiväunien jälkeen kun välipalat oli syöty jatkui sama leikki ihan uloslähtöön saakka. Jokaisena päivänä on lääkärinvälineet olleet kovassa käytössä. Aina on joku nukke, pehmoeläin, hoitokaveri tai hoitaja lääkärin tutkimusta vaille. Rokotuksia on saatu ja kääreitä kiedottu jalkoihin ja käsivarsiin.
Tapasimme muita hoitajia lapsineen vähän isommalla porukalla, oli mukava nähdä heitä ja yhdessä potkia palloa, tehdä hiekkalaatikkohommia, kiipeillä ja tasapainoilla.
Lasten toiveissa vilahtelee silloin tällöin temppurata, ja niimpä teimme Suvi-hoitajan pihalle sellaisen. Sattui vaan olemaan vähemmän lapsia silloin mukana temppuilemassa, joten järjestämme radan uudestaan heti kun kaikki lapset ovat hoidossa. Ehkä seuraavalla kerralla on lisänä jotakin uutta...
Yhtenä päivänä kampaamoleikki kesti monta tuntia. Se alkoi ulkoilun jälkeen ennen ruoka-aikaa ja päiväunien jälkeen kun välipalat oli syöty jatkui sama leikki ihan uloslähtöön saakka. Jokaisena päivänä on lääkärinvälineet olleet kovassa käytössä. Aina on joku nukke, pehmoeläin, hoitokaveri tai hoitaja lääkärin tutkimusta vaille. Rokotuksia on saatu ja kääreitä kiedottu jalkoihin ja käsivarsiin.
Tapasimme muita hoitajia lapsineen vähän isommalla porukalla, oli mukava nähdä heitä ja yhdessä potkia palloa, tehdä hiekkalaatikkohommia, kiipeillä ja tasapainoilla.
Lasten toiveissa vilahtelee silloin tällöin temppurata, ja niimpä teimme Suvi-hoitajan pihalle sellaisen. Sattui vaan olemaan vähemmän lapsia silloin mukana temppuilemassa, joten järjestämme radan uudestaan heti kun kaikki lapset ovat hoidossa. Ehkä seuraavalla kerralla on lisänä jotakin uutta...
Viikko 39
Sairastelut ovat veroittaneet edelleen lapsilukumäärää, mutta torstaina oli se ilonpäivä, jolloin olimme taas kaikki yhdessä! Paljon on viikkoon mahtunut hikistä liikuntaa. Ulkona temppurataa, keilaamista ja eväsretken ohessa oli kiipeilyä ja keinumista. Sisällä ollessamme oli liikkumista tamburiinin tahdissa nopeasti ja hitaasti. Siinä piti olla korvat tarkkoina! Hernepussijumppa oli lapsista hauskaa. Ensin minä näytin miten tehdään ja sitten oli lasten vuoro keksiä erilaisia liikkeitä. Kaikista suosituin leikki oli, kun lapsi keräsi syliinsä ison kasan pusseja, heitti ne ilmaan samalla huudahtaen "Hilebileet!" Tämä toistui kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Ilo oli ylimmillään!
Yhtenä päivänä kaivettiin roolivaatteet esiin ja oltiin supersankareita. Minäkin sain sankariviitan ja viitta hulmuten valmistelin ruuan, supersankarin makaronilaatikon. Kiva on aikuisenkin välillä heittäytyä sadun maailmaan, sitä voisi suositella jokaiselle silloin tällöin.
Perjantaina alkoikin lokakuu, joka on meillä varhaiskasvatuksessa lukukuu. Kiva teemakuu, vaikka paljon tulee luettua muutenkin, viime viikkoina meillä on luettu tällaisia kirjoja: Kisu Killisilmä
Possu palleroinen
Viisi pientä palosotilasta
Atte-Ankka ja hänen ystävänsä
Maalarikissat
Kurnuttajat, tarina sammakoiden kasvattamisesta
Laivakoira
Nalle Puh, leikitään yhdessä
Kolme karhua
Nukke ja minä
Tomppa tahtoo
Pupu etsii kotia
Pupu Tupunan vuodenajat
Utelias Vili suklaatehtaassa
Aada ja kiukkuleijona
Siilin satupuu
Pieni merenneito
Parhaat ystävät
Kassu nikkaroi
Nalle-vaari
Älä välitä-kirja, sairaalassa
Yhtenä päivänä kaivettiin roolivaatteet esiin ja oltiin supersankareita. Minäkin sain sankariviitan ja viitta hulmuten valmistelin ruuan, supersankarin makaronilaatikon. Kiva on aikuisenkin välillä heittäytyä sadun maailmaan, sitä voisi suositella jokaiselle silloin tällöin.
Perjantaina alkoikin lokakuu, joka on meillä varhaiskasvatuksessa lukukuu. Kiva teemakuu, vaikka paljon tulee luettua muutenkin, viime viikkoina meillä on luettu tällaisia kirjoja: Kisu Killisilmä
Possu palleroinen
Viisi pientä palosotilasta
Atte-Ankka ja hänen ystävänsä
Maalarikissat
Kurnuttajat, tarina sammakoiden kasvattamisesta
Laivakoira
Nalle Puh, leikitään yhdessä
Kolme karhua
Nukke ja minä
Tomppa tahtoo
Pupu etsii kotia
Pupu Tupunan vuodenajat
Utelias Vili suklaatehtaassa
Aada ja kiukkuleijona
Siilin satupuu
Pieni merenneito
Parhaat ystävät
Kassu nikkaroi
Nalle-vaari
Älä välitä-kirja, sairaalassa