Lokakuu
Syksyn värejä
Viikko 40
Tämä viikko aloitettiin tapaamisella neljän hoitajan plus lasten kanssa. Porukassa oli aivan uusia kasvoja, kavereita, joita emme ole aijemmin nähneet, mutta yhteiset leikit sujuivat kuin vanhoilta tutuilta!
Meillä on myös sellainen aika uusi leikkipaikka, jossa lasten mielikuvitus on päässyt valloilleen. Siellä on Leploppi-leikit, jotka jatkuvat kerrasta toiseen. Yksi lapsista kertoi meille aikuisille näkymättömistä tuttavistaan näin: Leplopit on jotaa isoja tai pieniä, jotka ovat metsäs. Niitä on monta, ne on vihreitä ja punasii. Ne osaa puhua, ne sanoo meille "Mene pois!" Ne asuu vihreäs metsäs. Korkeal puussa. Ne kiipeää puuhun ja asuu siellä. Ne ilottaa, että ne haluu oikee olla siel metsässä.
Sisähommina oli pullan leipominen. Leipurit tekivät jälleen kerran oikein maukkaat pullat! Osa laitettiin pakastimeen odottamaan tulevia eväsretkiä. Matikkalaatikon pelejä ja muita tehtäviä olemme tehneet ja robottitehtävä poiki myös kivan robottileikin.
Yhteistä eläinkirjaa on saatu tehtyä vähitellen ja se alkaakin olla jo loppusilausta vaille.
Perjantaina Resurssi-Mia oli mukana aamupäivässämme. Ensin teimme kivoja tehtäviä sisällä ja sen jälkeen siirryimme ulkoleikkien pariin.
Viikon luetut: Oi, mikä talo!
Kana Karoliina
Eetun ja Reetun syyspuuhat
Ooke orava ruuanhakumatkalla
Sorsa (tietoa sorsanpoikasen kehityksestä)
Käpymetsässä punertaa
Nalle Puhin sininen lorukirja
Hei lapset! Kirje maalta
Meillä on myös sellainen aika uusi leikkipaikka, jossa lasten mielikuvitus on päässyt valloilleen. Siellä on Leploppi-leikit, jotka jatkuvat kerrasta toiseen. Yksi lapsista kertoi meille aikuisille näkymättömistä tuttavistaan näin: Leplopit on jotaa isoja tai pieniä, jotka ovat metsäs. Niitä on monta, ne on vihreitä ja punasii. Ne osaa puhua, ne sanoo meille "Mene pois!" Ne asuu vihreäs metsäs. Korkeal puussa. Ne kiipeää puuhun ja asuu siellä. Ne ilottaa, että ne haluu oikee olla siel metsässä.
Sisähommina oli pullan leipominen. Leipurit tekivät jälleen kerran oikein maukkaat pullat! Osa laitettiin pakastimeen odottamaan tulevia eväsretkiä. Matikkalaatikon pelejä ja muita tehtäviä olemme tehneet ja robottitehtävä poiki myös kivan robottileikin.
Yhteistä eläinkirjaa on saatu tehtyä vähitellen ja se alkaakin olla jo loppusilausta vaille.
Perjantaina Resurssi-Mia oli mukana aamupäivässämme. Ensin teimme kivoja tehtäviä sisällä ja sen jälkeen siirryimme ulkoleikkien pariin.
Viikon luetut: Oi, mikä talo!
Kana Karoliina
Eetun ja Reetun syyspuuhat
Ooke orava ruuanhakumatkalla
Sorsa (tietoa sorsanpoikasen kehityksestä)
Käpymetsässä punertaa
Nalle Puhin sininen lorukirja
Hei lapset! Kirje maalta
Viikko 41
Lapset kehittelivät kivoja leikkejä tällä viikolla. Uimapatjaleikki oli sellainen, että levittivät ohuet, littanat tyynyt lattialle ja makasivat niiden päällä, olivat rannalla. Tämä touhu jatkui päivästä toiseen.
Toinen leikki alkoi ensin taas hilebileillä, jonka jälkeen keksivät hernepussimaan. Asettelivat hernepussit peräkkäin ja kävelivät niitä pitkin hernepussimaahan. "Kävele sinäkin Tuija!" Ja minähän kävelin monta kertaa. Jalkapohjat tykkäsivät kun saivat hernehierontaa!
Kolmas leikki kehkeytyi kun uninen kaivinkone ja ystävänsä traktori, jotka asuivat parkkitalossa innostuivat leikkimään piilosta. Ensin kaivinkone ei millään meinannut jaksaa herätä. Lapsi 1: "Nyt on aamu! Eikö se piristy vieläkään?"
Lapsi 2: "Tää punanen kaivinkone nukkuu vieläkin. Tämä on minun Uni-Mattini. Kun tän laittaa silmille, niin Uni-Matti tulee."
Lapsi 1: "Nyt se piristy! Leikitään piilosta! 1, 2, 3...tullaan!"
Tämä jatkui ruoka-aikaan saakka ja leikin kesto oli peräti 40 minuuttia. Oli kiva seurata vierestä kun lapset uppoutuivat leikin maailmaan niin täysillä.
Yhtenä iltapäivänä katselimme tabletilta sadun kolmesta pukista, se oli kuulemma hyvä, mutta pelottava. Heti sen jälkeen halusivat nähdä piparkakkupojan, jota meillä on katsottu useampaan kertaan ja se on aina uudestaan toiveena. Olen kysellyt mikä juuri siinä sadussa on niin mukavaa, ja vastauksena on, kun piparipoika juoksee niin nopeasti, ettei kukaan saa sitä kiinni. Lopussa oleva kettu syö piparkakkupojan, mutta sekään ei lapsia sureta, koska tarina alkaa taas seuraavalla kerralla alusta ja siinä on hohtoa. Ulkona on leikitty useasti sitä leikkiä.
Torstaina Merja oli minun ja Suvin porukan kanssa peikkometsässä. Ensin etsimme kymmentä piiloon mennyttä peikkoa, söimme peikkoeväät ja Merjallakin oli kiva tehtävä lapsille. Kivellä nököttävä iso hauki oli kovin nälkäinen. Lapset etsivät piilotettuja pikkukaloja ja veivät ne hauelle ruuaksi. Peikkosyksy-otsikon alle tulee näitä peikkoiluun liittyviä juttuja pitkin syksyä lisää vähitellen.
Viikon luetut: Elsa ja Lauri riehuvat
Sanna lääkärissä
Rasmus Nalle aarrearkkusaarella
Luontopolku, peikkokirja
Toinen leikki alkoi ensin taas hilebileillä, jonka jälkeen keksivät hernepussimaan. Asettelivat hernepussit peräkkäin ja kävelivät niitä pitkin hernepussimaahan. "Kävele sinäkin Tuija!" Ja minähän kävelin monta kertaa. Jalkapohjat tykkäsivät kun saivat hernehierontaa!
Kolmas leikki kehkeytyi kun uninen kaivinkone ja ystävänsä traktori, jotka asuivat parkkitalossa innostuivat leikkimään piilosta. Ensin kaivinkone ei millään meinannut jaksaa herätä. Lapsi 1: "Nyt on aamu! Eikö se piristy vieläkään?"
Lapsi 2: "Tää punanen kaivinkone nukkuu vieläkin. Tämä on minun Uni-Mattini. Kun tän laittaa silmille, niin Uni-Matti tulee."
Lapsi 1: "Nyt se piristy! Leikitään piilosta! 1, 2, 3...tullaan!"
Tämä jatkui ruoka-aikaan saakka ja leikin kesto oli peräti 40 minuuttia. Oli kiva seurata vierestä kun lapset uppoutuivat leikin maailmaan niin täysillä.
Yhtenä iltapäivänä katselimme tabletilta sadun kolmesta pukista, se oli kuulemma hyvä, mutta pelottava. Heti sen jälkeen halusivat nähdä piparkakkupojan, jota meillä on katsottu useampaan kertaan ja se on aina uudestaan toiveena. Olen kysellyt mikä juuri siinä sadussa on niin mukavaa, ja vastauksena on, kun piparipoika juoksee niin nopeasti, ettei kukaan saa sitä kiinni. Lopussa oleva kettu syö piparkakkupojan, mutta sekään ei lapsia sureta, koska tarina alkaa taas seuraavalla kerralla alusta ja siinä on hohtoa. Ulkona on leikitty useasti sitä leikkiä.
Torstaina Merja oli minun ja Suvin porukan kanssa peikkometsässä. Ensin etsimme kymmentä piiloon mennyttä peikkoa, söimme peikkoeväät ja Merjallakin oli kiva tehtävä lapsille. Kivellä nököttävä iso hauki oli kovin nälkäinen. Lapset etsivät piilotettuja pikkukaloja ja veivät ne hauelle ruuaksi. Peikkosyksy-otsikon alle tulee näitä peikkoiluun liittyviä juttuja pitkin syksyä lisää vähitellen.
Viikon luetut: Elsa ja Lauri riehuvat
Sanna lääkärissä
Rasmus Nalle aarrearkkusaarella
Luontopolku, peikkokirja
Viikko 42
Pari sadutusta tältä viikolta:
Oli kerran hirviö. Hirviö seuras ja yritti napata, mut se ei saanut tyttöä yhtään. Tytön nimi oli Tuhkimo.
Tuhkimo oli liian nopea hirviölle. Tuhkimo säikähti "Ääk!"
Tuhkimo meni johonkin piiloon. Se kömpi tuolin alle. Hirviö ei mahtunut sinne.
Eilen pelottava hirviö oli ja minä juoksin karkuun.
Menin veneeseen ja sit ei pelottanut. Loppu.
Yksi tämän hetken suosituimmista leikeistä on tulipaloleikki, jossa lapset huutavat "TULIPALO!", ja ryntäävät sammuttamaan paloa. Tätä leikitään sekä sisätiloissa että ulkona ollessamme. Välillä hoitajakin intoutuu huutamaan tulipaloa ja saman tien pelästyy etteivät vain ulkopuoliset säikähdä ja ota todesta!
Keskiviikkona satoi kovasti ja se olikin mitä mainioin sää peikkoiluun. Metsässä jatkui edelliseltä kerralta kivat leikit. Märkiä, mutta onnellisia olimme ulkoilun jälkeen.
Perjantai oli todella sateinen ja myrskyinen päivä, joten pysyttelimme sisällä. Päivä meni oikein leppoisissa tunnelmissa ja saimme tehtyä kaikenlaista kivaa. Teimme yhdessä välipalan jo aamulla valmiiksi, kuuntelimme musiikkia ja tanssimme. Pelasimme kivaa Lillin kakkupeliä ensimmäistä kertaa, kuulamaalasimme, oli sadutusta ja ihan uutena juttuna laulupiirtäminen. Leikimme yhdessä käsinukeilla ja tietenkin kaiken tuon lisäksi lapsilla oli omat leikkinsä, joita seurasin vierestä. Oli patjaleikkiä, hissileikkiä, junaleikkiä jne.
Tein lapsille toivekyselyn, ja jälleen tuli tutut ruokatoiveet: makaronia, perunaa ja makkaraa. Herkkuna toivottiin mansikkajäätelöä. Leikkitoiveena rakentelu. Eipä ole suuria toiveita heillä, noita on helppo toteuttaa!
Viikon luetut: Peikkokirja (luettiin loppuun)
Meeri Mehiläinen
Piitun uudet ystävät
Sateenkaarikala
Ensimmäinen englannin kirjani (kuvien etsintää ja nimeämistä, suomeksi)
Muumipeikon talo
Possu Pallero maalaa
Nalle Puh ja tuulinen päivä
Oli kerran hirviö. Hirviö seuras ja yritti napata, mut se ei saanut tyttöä yhtään. Tytön nimi oli Tuhkimo.
Tuhkimo oli liian nopea hirviölle. Tuhkimo säikähti "Ääk!"
Tuhkimo meni johonkin piiloon. Se kömpi tuolin alle. Hirviö ei mahtunut sinne.
Eilen pelottava hirviö oli ja minä juoksin karkuun.
Menin veneeseen ja sit ei pelottanut. Loppu.
Yksi tämän hetken suosituimmista leikeistä on tulipaloleikki, jossa lapset huutavat "TULIPALO!", ja ryntäävät sammuttamaan paloa. Tätä leikitään sekä sisätiloissa että ulkona ollessamme. Välillä hoitajakin intoutuu huutamaan tulipaloa ja saman tien pelästyy etteivät vain ulkopuoliset säikähdä ja ota todesta!
Keskiviikkona satoi kovasti ja se olikin mitä mainioin sää peikkoiluun. Metsässä jatkui edelliseltä kerralta kivat leikit. Märkiä, mutta onnellisia olimme ulkoilun jälkeen.
Perjantai oli todella sateinen ja myrskyinen päivä, joten pysyttelimme sisällä. Päivä meni oikein leppoisissa tunnelmissa ja saimme tehtyä kaikenlaista kivaa. Teimme yhdessä välipalan jo aamulla valmiiksi, kuuntelimme musiikkia ja tanssimme. Pelasimme kivaa Lillin kakkupeliä ensimmäistä kertaa, kuulamaalasimme, oli sadutusta ja ihan uutena juttuna laulupiirtäminen. Leikimme yhdessä käsinukeilla ja tietenkin kaiken tuon lisäksi lapsilla oli omat leikkinsä, joita seurasin vierestä. Oli patjaleikkiä, hissileikkiä, junaleikkiä jne.
Tein lapsille toivekyselyn, ja jälleen tuli tutut ruokatoiveet: makaronia, perunaa ja makkaraa. Herkkuna toivottiin mansikkajäätelöä. Leikkitoiveena rakentelu. Eipä ole suuria toiveita heillä, noita on helppo toteuttaa!
Viikon luetut: Peikkokirja (luettiin loppuun)
Meeri Mehiläinen
Piitun uudet ystävät
Sateenkaarikala
Ensimmäinen englannin kirjani (kuvien etsintää ja nimeämistä, suomeksi)
Muumipeikon talo
Possu Pallero maalaa
Nalle Puh ja tuulinen päivä
Viikko 43
Ulkosalla on leikitty kivoja metsäleikkejä, moporalleja ja autohurjasteluita. Ryhmän nuorimmainen työnteli innoissaan rattaita leiksalla ja pihalla. Hän myös otti tällä viikolla eteisessä ensimmäiset neljä askeltaan! Hänellä oli ilo ylimmillään ja taputti käsiä onnistumisen merkiksi.
Olemme lorutelleet paljon leikin ja pukemisen ohessa, myös ulkona paikasta toiseen siirtyessämme. Käytöslorupussia kävimme myös läpi. Kaikki pussin lorut eivät oikein avaudu vielä lapsille, mutta tästä he tykkäävät: Vaikka vietetäänkin karkkipäivää, täytyy käyttää järjen häivää. Määräksi riittää patukka tai kaksi, saa niilläkin suun makeaksi. Jos liikaa syö kerralla makeaa, alkaa hammasta ja vatsaa kolottaa.
Tämän kortin kohdalla alkaa aina keskustelu kuka mistäkin karkista tykkää ja onko tullut syötyä liikaa herkkuja.
Torstaina meillä oli jälleen kirjaston satuhetki teamsin kautta. Samana päivänä tein lapsille laulupiirtämistä heidän selkiinsä. Jokainen tykkäsi kovin, ja joku halusi piirtää minunkin selkääni.
Perjantaina oli tarkoitus viettää Halloweenia, mutta koska puolet lapsista oli poissa, niin herkuttelimme vain hämähäkkikakulla (lapset leipoivat kakun ja minä koristelin tällä kertaa) ja jatkamme juhlimista maanantaina koko porukan voimin.
Viikon luetut: Myyrän housut
Sammakko ja avara maailma
Nallen suuri tietokirja
Unikeinu, meidän lasten runoja
Liinan herne
Eläinlapsia
Nallikka
Olemme lorutelleet paljon leikin ja pukemisen ohessa, myös ulkona paikasta toiseen siirtyessämme. Käytöslorupussia kävimme myös läpi. Kaikki pussin lorut eivät oikein avaudu vielä lapsille, mutta tästä he tykkäävät: Vaikka vietetäänkin karkkipäivää, täytyy käyttää järjen häivää. Määräksi riittää patukka tai kaksi, saa niilläkin suun makeaksi. Jos liikaa syö kerralla makeaa, alkaa hammasta ja vatsaa kolottaa.
Tämän kortin kohdalla alkaa aina keskustelu kuka mistäkin karkista tykkää ja onko tullut syötyä liikaa herkkuja.
Torstaina meillä oli jälleen kirjaston satuhetki teamsin kautta. Samana päivänä tein lapsille laulupiirtämistä heidän selkiinsä. Jokainen tykkäsi kovin, ja joku halusi piirtää minunkin selkääni.
Perjantaina oli tarkoitus viettää Halloweenia, mutta koska puolet lapsista oli poissa, niin herkuttelimme vain hämähäkkikakulla (lapset leipoivat kakun ja minä koristelin tällä kertaa) ja jatkamme juhlimista maanantaina koko porukan voimin.
Viikon luetut: Myyrän housut
Sammakko ja avara maailma
Nallen suuri tietokirja
Unikeinu, meidän lasten runoja
Liinan herne
Eläinlapsia
Nallikka