Hoitoryhmän vanhin lapsi on nyt hyvin kiinnostunut liikennemerkeistä, niitä tarkkailaan aina ulkona liikkuessamme. Muistin myös, että jossain on liikennemuistipeli (joka ei koskaan aijemmin ole oikein aiheuttanut mielenkiintoa lapsissa) ja kaivoin sen esiin. Siinähän onkin kivat kortit! On muotoja, värejä, voi etsiä parit, pelata ja lorutella. On opittu jo muutaman merkin tarkoitus ja lorutellen ne painuvat mieleen.

Räppääminen on tällä hetkellä POP! Vanha kunnon A,B.C, kissa kävelee... taipuu räpiksi kun lorua rallatellen samalla otetaan kädet käyttöön: 2 kertaa kädet reisiin, 1 kerran kädet yhteen ja tätä rytmiä jatkaen lorun loppuun saakka... ja uudestaan ja uudestaan... ilahduttaa porukkaa aina, vaikka kymmeniä kertoja peräkkäin. Tätä on tehty sisällä ollessa ja myös leikkikentällä Suvi-hoitajan porukan kanssa yhdessä. Hauskaa on ollut!

Aloitimme syksyiset kädentyöt maalaamalla vaahteran lehdet ja seuraavaa askartelua varten keräsimme ulkoilun ohessa männynneulasia pussiin. Samalla reissulla puhuimme eri puulajeista ja vaikka lapset tunnistavat kuusen, niin kuusen ja männyn ero on monelle lapselle yleensä arvoitus. Ovat sitä mieltä, että kaikki neulaspuut ovat kuusia. Niimpä alamme luontoprojektissamme opettelemaan näitä asioita. Kun aloitimme tuon luontoprojektin, emme päättäneet mihin saakka sitä kestää, mutta siihen kaikkeen mahtuu niin paljon uuden oppimista ja jo opitun kertaamista, että päätimme sen kestävän ihan seuraavaan kesään saakka.

Tällä viikolla tuli juuri eskarin aloittanut entinen hoitolapseni äitinsä kanssa moikkaamaan meitä pihaan. Olipa mukava tavata! Kaverukset söivät yhdessä omenia ja taisivat jotain kuulumisiakin vaihdella. Vähän ujostutti ensin, mutta nopeasti se siitä lähti taas käyntiin. Joskus sitten taas uudestaan! Toinen viikon huippuhetki koettiin, kun saimme seurata Suvin pihan puunkaatoa, turvallisen etäisyyden päästä tietenkin. Ihmettelimme rohkeaa miestä, joka oli kiivennyt korkealle puuhun. Moottorisaha pärisi ja oksia putoili!