Esteettisyyden ydinosaamisalueen pohtiminen ja reflektointi on ollut itselleni vaikeaa vaikka taiteet ovat vahvasti osa elämäni tärkeimpiä asioita, erityisesti musiikin, maalaustaiteen, käsitöiden osalta. Ehkä tähän liittyy sanoittamisen vaikeus. En ole osannut selittää tai kertoa, miksi esteettisyys on minulle niin tärkeää ja millainen se kokemus on, tai miksi taide- ja taitoaineille pitää olla tilaa koulussa.

Lueskelin annettuja lähdevinkkejä ja sieltä löytyi muutama sitaatti, joiden kautta lähestyn esteettistä ydinosaamisaluetta.

"Ruumiin kehittäminen on osa henkistä kehitystä." (Rissanen, Marjo. 2016,11. Taitamisen tiede - tietämisen taide: taidon oppimisen arkkitehtuuri.)

"Tietojen ja taitojen lisäksi koulun pitäisi valmistaa oppilaita niin ikään erehtymään, sillä epävarmassa ja
muuttuvassa maailmassa on uskallettava tuoda esille omia ideoita, vaikka ne eivät aina johtaisikaan toivottuun lopputulokseen." (Sahlberg 2011, 140; ks. myös Venkula 2005; Rissanen, Marjo. 2016, 151)

"Lapsen maailmassa musiikki on leikin ja fantasian tila, joka antaa ravintoa erilaisille tunnekokemuksille ja ajatteluprosesseille. Musiikillinen oppimisympäristö herkistää lasta kuunteluun ja rohkaisee sekä kehittää häntä musiikilliseen itseilmaisuun laulamisen, soittamisen, liikkumisen, tanssimisen, maalaamisen ja dramatisoinnin kautta." (Ruokonen, I. & Rusanen, S. 2009, 22)

Ensimmäinen sitaatti sisältää kokonaisvaltaisesti kehollisuuden kokemukset niin liikkeen, voimantunteen, fyysisen pystyvyyden kuin taiteellisen mielihyvän tunteet. Oman kehon aistiminen, liike, tunne ja eri aistien käyttö vahvistavat mielen ja kehon yhteyttä. Oma keho ei ole mielestä irrallinen osa, vaan yhteydessä toisiinsa vahvasti. Ihminen on psyko-fyysis-henkinen kokonaisuus, ja kasvaminen on sekä henkisiä kuin fyysisiä tapahtumia ihmisessä. 

Toinen sitaatti puolestaan tiivistää myös omia ajatuksia luovan työskentelyn ja taitojen harjoittamisen merkityksistä. Prosessi on tärkein, ei lopputulos. Luovassa työssä laitetaan aina omaa itseä likoon ja on myös mahdollista pettyä itseensä tai huomata erehtymisiä. Erehtymisen jälkeen pääsee oikaisemaan virheitä ja kehittämään prosessia entisestään. Tässä on myös tärkeää luottaa itseensä, intuitioon, ja omaan pystyvyyteen. Se vahvistaa oppijaminäkuvaa niin taidollisesti kuin tiedollisesti. Prosessin vaiheissa on mahdollista kokea pettymistä ja epäonnistumista, mutta toisaalta yrittäminen ja harjoittelu voivat lopulta tuottaa niin suurta iloa ja onnistumista, että se on vaivan arvoista.

Kolmas sitaatti kuvaa hyvin musiikkikasvatuksen tärkeää roolia koulussa. Leikki on lasten työtä ja musiikki on osa leikkiä, tunteita ja ajattelua. Musiikin avulla voi myös opettaa eettistä ajattelua sekä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Samalla tavalla myös myöhemmin aikuisena musiikki on kokemus, jonka avulla voi käsitellä surua, iloa, pettymyksiä tai vihaa. Musiikki on väylä, jonka kautta ilmaistaan itseään ja keho saa kokonaisvaltaisen mielihyvän kokemuksen melodiasta, rytmistä tai tarinasta. Se virittää yhtäaikaa mielen ja kehon herkkään tilaan, jossa musiikin tarjoamat esteettiset aistimukset ovat yhtäaikaa mielellisiä ja kehollisia.

Ihminen on yksi kokonaisuus, jossa ei ole irrallisia henkisiä tai fyysisiä osia. Musiikki tarjoaa kuuntelun mutta lisäksi myös sen tekemisen ja tulkitsemisen kautta taitoja ilmaista itseään ja ainutkertaisia kokemuksia elämästä. Kuten holisitinen ihmiskäsitys muotoilee, ihmisen olemassaolo muodostuu tajunnallisuuden, kehollisuuden ja situationaalisuuden kokonaisuudesta (ks. Rauhala, L. 2005 ym). Musiikki ja muut taide- sekä taitoaineet mahdollistavat tästä ihmiskäsityksen näkökulmasta yhtäaikaa ehjyyden ja keskeneräisyyden sekä oman elämän ainutlaatuisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia.