Opettajana haluan kannustaa oppilaita esteettiseen ilmaisuun. Esteettisyys on kauneutta. Kauneus on puolestaan sanonnan mukaan katsojan silmissä ja mielestäni se on totta. Monilla ihmisillä voi olla kauneudesta samanlaisia kokemuksia ja yhteneviä mielipiteitä.

Viihdyn itse tilassa, jossa asioilla on paikkansa. Siellä on tilaa hengittää raikasta ilmaa ja tasapainonen ympäristö. Pidän siisteydestä - puhtaudesta ja järjestyksestä. Toisaalta minua ei haittaa työskenellä kädet savessa ja tehdä käsillä. Sekin voi omalla tavalla olla järjestelmällistä ja siistiä. Pidän monista tuoksuista; meri, terva, savu, koivuvihdat, kahvi, tuore pulla ja sämpylät, hevoset ja vasta niitetty heinä, sahattu puu ja kutteri. Opettajana viestin itselläni ympäröiville ihmisille sanomattomasti sekä sanallisesti, kuvalla ja liikkeellä. Haluan olla minä ja luultavasti se myös näkyy.

Ilmaisen itseäni luontevasti musiikin, maalaamisen, piirtämisen, askartelun ja käsillä tekemisen kautta. Pidän leipomisesta ja ruuanlaitosta, siivoamisesta ja rakentamisesta. Nykyisin olen erityisesti ihastunut myös kasveihin ja joskus haluaisin olla oman pihan puutarhuri. Haluaisin valikoida erilaisia puita ja pensaita sinne, rakentaa kivikukkapenkin - istuttaa sekä kitkeä. Käsillä tekeminen on ajattelun järjestelemisen aikaa. Itseilmaisuun on paljon välineitä. Toisinaan tuntuu parhaimmalta vain järjestellä laatikoiden sisällöt ja heittää turha menemään. Joskus uppoutuminen maalaamiseen ja värien sekoittamiseen tuntuu hyvältä ja terapeuttiselta. Haluaisin, että jokainen löytäisi itsestään eri väyliä itsensä ilmaisemiseen. Siinä pääsee joskus irrottautumaan itsestä ja katsomaan maailmaa tarkkailijana. Joskus siinä pääsee kiinni hetkeen tiukasti ja unohtaa minuuden. Ilmaisussa löydän usein minuuden osan, joka on jäänyt huomiotta ja pölyttynyt kaapissa liian pitkään. Se pitää tuulettaa ja raikastaa, herättää henkiin. Tuntuu kuin eläisi taas vähän enemmän.

Kauneuden ja rumuuden ero on lähes näkymätön. Toisen kauneus voi toiselle olla rumuutta. Se on pitkälti subjektiivinen kokemus ja tekee siitä haastavan arvioida. Minulle rumuutta on jotkin tunteet: kateus, ilkeys. Esteettistä rumuutta voi olla kura ja lika lattioilla, tai likaiset tiskit pöydällä. Ja nuokin voivat aika ajoin olla kauniita asioita. Kertoa elämästä ja sen inhimmillisyydestä parhaimmillaan.

Oppiminen on sitä, kun välähtää. Silloin tuntuu hyvältä ja riemukkaalta. Voittaa itsensä ja haluaa juhlistaa sitä syömällä hyvin ja jakamalla tätä autuuden tunnetta ystävien kanssa. Oppiminen voi myös olla väsymyksen tunnetta. Kaadut sänkyyn illalla ja suljet silmät pitkän päivän jälkeen. Juuri ennen nukahtamista mielen laitamilla käy ajatus - tänään sain paljon aikaiseksi ja taisin oppia myös jotain uutta. Oppiminen on toisinaan suurta turhautumisen tunnetta. Paiskot kirjaa, hypit tasajalkaa tai kiukun kyyneleitä valuu silmistä. Siltä tuntuu oppiminen. Oivallus tulee monien tunteiden ja toiminnan jälkeen. Oivaltaminen voi myös olla pettymystä. Onko tämä asia todella näin? En ehkä olisikaan halunnut tätä tietää.