Juhani Kouki
tietotekniikan opettaja
Haminan kansalaisopisto

Osaavat hankkeen osana vuoden 2014 ja 2015 toteutettiin osahanke nimeltä Osaavien yhteispeli. Hanke jakaantui työryhmiin, joista yksi oli Sähköiset välineet. Ryhmä määritteli tavoitteekseen kartoittaa sähköiset oppimisympäristöt ja – verkkoneuvotteluvälineet.

Totesimme aluksi, että välineistä on runsauden pula. Välineiden runsaudesta on sekä haittaa että hyötyä. Monipuolinen tarjonta voi johtaa siihen, että joudutaan opettelemaan useita järjestelmiä. Tämä vie voimavaroja itse tarkoituksesta: verkko-opetuksen toteutukselta. Yhteissopivuutta ei juuri ole varmistettu eri järjestelmien välillä.

Olemassa olevista ohjelmistoista

Eri vaiheissa ja eri pohdinnoissa eräänlaiseksi tulokseksi saimme sen, että keskeiset oppimisympäristöt ovat:

• Oppimisympäristöt: Moodle ja Gafe (Google Applications for Education)
• Verkkoneuvottelujärjestelmät: AC (Adobe Connect) ja Skype for Business

Eräänlaisena omana sovelluksena yksi ryhmän jäsen toi esille oman sovelluksensa, jossa yhdistettiin Skype for Business ja OneNote.

Voidaan todeta kaksi kuvaavaa seikkaa järjestelmien moninaisuudesta:

• Nyt monet oppilaitokset (mm. Kouvolan kansalaisopisto) tulee siirtymään peda.net-oppimisympäristöön.
• Wikipediassa luetellaan ainakin 20 käytössä olevaa järjestelmää.

Tästä voidaan todeta, että ainakin vaihtoehtoja riittää.

Järjestelmistä voidaan lisäksi todeta, että ne vaativat usein lisenssiä ja organisaation läsnäoloa verkkoneuvotteluja järjestettäessä ja järjestelmiä hallinnoitaessa. Lisäksi ohjelmien käyttö edellyttää käyttäjien orientointia, jotta käyttö olisi sujuvaa ja kitkatonta. Yhteydenpito voi edellyttää myös asiantuntijoiden käyttöä, jotta ääni- ja muut asetukset saadaan kuntoon.

Oppimisympäristöjen ja verkkokokousjärjestelmien kriittisiä kohtia

Kaikki järjestelmät ovat sinänsä toimivia ja tarkoitukseen soveltuvia. Käyttäjien kannalta turhautumiskynnys täyttyy kuitenkin nopeasti, jos järjestelmät vaihtuvat tiheään ja / tai niitä joutuu opettelemaan useita. Ymmärrettävistä syistä ihmiset haluavat keskittyä itse asiaan eli verkko-opetukseen ja kokouksiin (luentoihin, oppitunteihin). Jos jatkuvasti joutuu opiskelemaan uusia ohjelmia, seuraa tästä turhautuminen kaikkiin verkko-opetus- ja kokousohjelmistoihin.

Kriittinen ja edellistä hankalampi asia on se, että organisaatioiden välinen yhteistyö on hankalaa, jos välineitä on paljon. Kynnys innostua yhteistoiminnasta madaltuu välittömästi, jos toimitaan eri välineillä. Järjestelmien hankinnan koordinointi onkin sitten eri juttu. Käytännössä on hyvin hankalaa ottaa huomioon yhteistyöaspektia, kun organisaatio hankkii välineitä.

Lopuksi en malta olla ottamasta kantaa siihen, että loppukäyttäjien edustus tulisi turvata aina hankintoja tehtäessä, jotta varmistetaan järjestelmien tarkoituksenmukaisuus.