Oppimispäiväkirja
18.4. Demo ja itsearviointi
Tänään demolla kävimme läpi opetuskokeilujamme. Keskustelimme ensin toteutusryhmässä ja sitten muiden ryhmäläisten kanssa kokeiluistamme. Pohdimme ilmastotoivoa erityisesti siitä näkökulmasta, että on todella tärkeää kiinnittää huomiota siihen, millä tyylillä asioista kertoo oppilaille. Liiallista negatiivisuutta ja syyllistämistä tulisi välttää. Sen sijaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota pieniinkin positiivisiin vaikuttamismahdollisuuksiin ja korostaa niitä opetuksessa.
Keskustelimme myös siitä, että eläytyvät ja toiminnalliset menetelmät toimivat pääasiassa hyvin ilmastoteemojen käsittelyssä. Tätä kautta saadaan konkretiaa opetukseen, jolloin asioiden ymmärtäminen voi helpottua. Lisäksi oppiminen voi olla myös mielekkäämpää. Eläytyvien ja toiminnallisten menetelmien toimivuus riippuu kuitenkin aina myös oppilasryhmästä, joten tehtävät on suunniteltava tarkasti.
Pohdimme lopuksi ryhmätyöskentelyn sujumista kokonaisuuksiemme aikana. Totesimme, että jokaisella meistä oli positiivinen kokemus kokonaisuuksien suunnittelusta sekä toteuttamisesta oman ryhmänsä kanssa. Suunnittelu oli mielekästä, sillä muilta ryhmäläisiltä sai paljon erilaisia näkökulmia asioihin. Monien näkökulmien pohjalta oli helppo alkaa pohtimaan toteutettavia tehtäviä. Toteutuksessa vastuu jakautui tasapuolisesti ja yhteistyö soljui ongelmitta. Oli mukavaa tehdä kokonaisuus ryhmätyönä, sillä muista ryhmäläisistä sai näkökulmien lisäksi myös paljon vertaistukea.
Itsearviointi:
Kaiken kaikkiaan koen, että sekä demot että koulutoteutus antoivat minulle paljon uusia työkaluja toteuttaa monialaisia oppimiskokonaisuuksia yhteistyössä opettajien ja muiden ammattilaisten kanssa. Kiinnostuin erityisesti erilaisista draamaharjoituksista ja huomasin, että ne olivat myös oppilaille mielekkäitä.
Aiemmin epäilin ilmastoteemojen opettamista, sillä ajattelin, että niitä ei voi opettaa mielekkäällä tavalla. Kokonaisuutemme kumosi kuitenkin epäilyni: Toiminnallisuus ja eläytymistehtävät lisäsivät opetukseen monipuolisuutta ja ne huomioivat myös erilaiset oppijat. Kun tällaisia tehtäviä toteutetaan tasapainossa "kirjan tehtävien" kanssa, sekä opettamisesta että oppimisesta tulee tätä kautta mielekkäämpää.
Opintojakson kautta opin toteuttamaan monialaista opetusta eri oppiaineiden pedagogista osaamista ja taitoa hyödyntäen. Kokonaisuudessa yhdistimme äidinkielen, kuvataiteen, yhteiskuntatieteen ja ympäristöopin tavoitteita toisiinsa. Laaja kirjo erilaisia oppiaineita antoi mahdollisuuden luoda opetusta, joka innosti oppilaita oppimaan monipuolisesti eri näkökulmista. Kokonaisuutemme aihe heräsi yhteisestä kiinnostuksestamme vaateteollisuuden aiheuttamia ympäristöongelmia kohtaan. Meillä oli ennestään jo jonkin verran tietoa aiheesta, mutta halusimme syventää osaamistamme kirjallisuuden pohjalta. Totesimme, että aiheemme on todella ajankohtainen ja koskettaa kohderyhmäämme eli vitosluokkalaisia todella vahvasti. Tämän myötä mielekkäiden tehtävien suunnittelu oli melko vaivatonta ja konkreettinen toteutuskin osottautui onnistuneeksi meidän opettajien puolesta sekä oppilaiden mielenkiinnon herättämisen näkökulmasta. Kokonaisuuden aikana opin myös jonkin verran suunnittelemaan ja toteuttamaan arviointia: Oppilaat saivat esimerkiksi tehdä vertaisarviointia katsoessaan toistensa esityksiä. Tämä antoi meille opettajille sekä oppilaille käsityksen tehtävien sujumisesta.
Osallistuin aktiivisesti opintojakson demoille ja reflektoin oppimistani säännöllisesti oppimispäiväkirjaani. Sekä demoilla että kokonaisuutta suunniteltaessa ja toteuttaessa olin avoin oppimaan toisilta ja halukas työskentelemään yhteistyössä muiden opiskelijoiden kanssa. Työskentelyvastuu jakautui aina tasaisesti minun ja muiden opiskelijoiden kesken, joten ongelmia sen suhteen ei esiintynyt. Yhteistyön ja koko opintojakson ansiosta uskallan nyt kokeilla rohkeammin uusien opetusmenetelmien toteuttamista oppilaiden kanssa, kuten esimerkiksi eläytymistehtäviä. Tämä avaa lisää mahdollisuuksia oppilaiden osallistamiseen ja motivoimiseen. Tulevaisuudessa aionkin samaan tapaan hyödyntää monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa monipuolisia opetusmenetelmiä ja -sisältöjä. Vaikka kokonaisuutemme meni todella hyvin, sen suunnittelu vei paljon aikaa. Kokemuksen karttuessa tällaisten kokonaisuuksien suunnittelu kuitenkin toivottavasti helpottuu.
Opintojakson tavoitteiden saavuttamisen myötä antaisin itselleni arvosanaksi joko 4 tai 5.
17.4. Demo
Harjoitus tuntui aluksi todella haastavalta, sillä ilmastoteemat ovat sisällöiltään niin laajoja. Pienen pohdinnan jälkeen sain kuitenkin kirjoitettua joitakin ajatuksia ylös. Pohdin erityisesti sitä, kuinka oppilaat saadaan kiinnostumaan ilmastoteemoihin liittyvistä asioista. Jaoin ajatukseni parilleni ja totesimme, että opetuksessa on erityisen tärkeää konkretisoida käsiteltävät asiat yhdistämällä ne oppilaiden arkipäiväiseen elämään. Näin oppilaat saavat tarttumapintaa asioiden ymmärtämiseen ja voivat kokea tätä kautta ne merkityksellisiksi.
Parien yhdistymisen jälkeen keskusteluissamme heräsi lisää ajatuksia liittyen ilmastoteemojen opettamisesta oppilaille. Joidenkin teemojen käsittely, esimerkiksi lihatuotannon vaikutukset ympäristölle -teemat, voivat olla oppilaille haastavia käsitellä esimerkiksi hänen taustatekijöihin riippuvista syistä. Oppilas voi kokea, että häntä syyllistetään lihan syönnistä tai jos vaikka hänen huoltajansa tekee työtä lihatuotannossa. Myös oppilaan vanhemmat saattavat olla kriittisiä tällaisia asioita opetettaessa. Huomasimme, että asioiden opettaminen ei olekaan kovin yksinkertaista ja siksi opettajan olisi hyvä pohtia etukäteen monipuolisesti teeman käsittelyn opettamisnäkökulmia ja syvyyttä. Ennen en ollut pohtinut syvällisemmin tätä asiaa, joten oli todella antoisaa kuulla toisen parin ajatuksia tästä asiasta.
Harjoituksen kautta nousi esiin dialogisuuden merkityksen tärkeys maailmassamme. Keskustelussa on tärkeää antaa toiselle tilaa kuuntelun ja sopivan reagoimisen kautta. Toisten näkökulmat voivat avartaa ajatusmaailmaa ja niiden avulla voidaan ratkaista myös vaikeita asioita. Dialogisuutta onkin merkityksellistä yhdistää oppilaiden opettamiseen, jolloin he voivat oppia toistensa ajatuksista.
Runotehtävä vedestä:
Jos olisin vesi, törmäilisin edessäni oleviin kiviin,
pärskähtelisin iloisesti monin pisaroin.
Jos olisin vesi, kuljeskelisin joka puolelle maailmaa, kulkisin virtana,
soluisin vuorille ja laaksoihin,
huokailisin hienoina sumuina
ja rohkeina aaltoina.
Jos vesi olisin.
13.3. Koulutoteutus
Tänään pidimme kokonaisuutemme viimeiset kaksi oppituntia. Näillä tunneilla keskityttiin vielä syventämään teemaamme tunnistamalla teemasta heränneitä tuntemuksia ja ajatuksia eläytymistehtävien avulla. Oppilaat kuulivat kaksi tarinaa, joista ensimmäisestä tehtiin ryhmässä erilaisia still-kuvia. Toisesta tarinasta oppilaat pääsivät kirjoittamaan kirjeen eläytyen päähenkilön asemaan.
Still-kuvien luominen oli oppilaiden mielestä mielekästä ja teoksista syntyi todella kekseliäitä. Myös tässä tehtävässä huomasin, että oppilaiden välillä oli paljon tasoeroja. Joillakin toiminta käynnistyi heti, joillakin taas ei. Vaikeuksia oli esim. löytää tarinasta rooleja, joiden asemaan asettua, tai sitten keskittyminen herpaantui muihin asioihin. Ohjauksen avulla vaikeudet kuitenkin selätettiin ja jokainen ryhmä sai tehtyä kaikki still-kuvat.
Toinen tarinatehtävä sujui myös hyvin. Aluksi joillakin oppilailla oli vaikeuksia ymmärtää, mistä asemasta tarina pitäisi kirjoittaa. Muutaman selityksen jälkeen, jokainen kuitenkin tajusi mitä piti tehdä. Tarinoista tuli koskettavia ja luulen, että tehtävästä heränneiden tuntemuksien ja ajatuksien kautta oppilaat ymmärsivät paremmin, millaisia ongelmia vaateteollisuus aiheuttaa työntekijöille ympäristölle aiheutuvien haasteiden ohella.
Myös nämä oppitunnit menivät hyvin. Saimme opettajalta kehuja ohjeistuksistamme ja ryhmien toiminnanohjauksesta. Kaikenkaikkiaan kokonaisuutemme onnistui todella hyvin omien tuntemuksieni, vertaisteni ja opettajan kommenttien perusteella. Minulle jäi hyvä fiilis omista sekä ryhmäni onnistumisista. Koen, että kokonaisuuden kautta sain rohkeutta tulevaisuuden opetuksiini. Oivalsin, että minun pitäisi luottaa enemmän omiin taitoihini opettajana. Yleensä jännitän ja yliajattelen liikaa opetuksiani ja mietin aina epäonnistumista. En kuitenkaan epäonnistunut kertaakaan opetuksissani kokonaisuuden aikana; toki aina voi parantaa jotakin osa-aluetta, mutta nyt voin todeta, että toimin taitavasti opettajana.
11.3. Koulutoteutus
Diaesitysten teossa ilmeni paljon tasoeroja oppilaiden välillä. Joidenkin oli helppo löytää sivuilta tietoa ja koostaa niistä diaesitys. Mutta jotkut oppilaat vaativat todella paljon toiminnanohjausta. Koska meitä oli useampi opettaja, ryhmien yksilöohjaus oli mahdollista. Jäin kuitenkin miettimään, miten tämä olisi onnistunut, jos olisin ollut ainoana opettajana pitämässä tunteja. Tällä hetkellä keskittyminen suuntautuu paljon myös omaan opetukseen, joten oppilaiden toiminnan havainnoimiselle jää vähemmän aikaa. Toivon, että tulevaisuudessa tilanne kuitenkin muuttuu kokemuksen karttuessa.
Diaesitysten esittäminen siten, että ryhmät esittivät yhdelle tai kahdelle ryhmälle esityksensä, säästi aikaa ja madalsi mahdollisesti kynnystä esiintyä muiden oppilaiden edessä. Jos esitykset olisivat esitetty kaikille ryhmille, se olisi saattanut ahdistaa joitakin oppilaita. Nyt kuitenkin kaikki ryhmäläiset esiintyivät rohkeasti ja he eivät vaikuttaneet jännittyneiltä.
Onnistuin näilläkin tunneilla opetuksessani ja saimme taas positiivista palautetta opettajalta selkeistä ohjeista, erityisesti diaesityksen tekoon liittyen. Opettaja kehui myös diaesitystehtäväämme laatimaa kohtaa, jossa oppilaiden piti kirjoittaa diaan kohtia, jotka olivat heidän mielestään vastuullisuussivuilla epäselvästi ilmaistuja tai ristiriidassa vastuullisuusteeman kanssa.
6.3. Koulutoteutus
Oppilaat johdateltiin teeman pariin aihettamme käsittelevän videon avulla sekä QR-koodisuunnistuksella, joka sujui todella hyvin. Oppilaat tykkäsivät siitä, että he saivat tutkia koodeja pienissä ryhmissä. Koodien takaa löytyi erilaisia mediatekstejä, kuvia ja videoita, joita oppilaiden piti tutkia löytääkseen vastaukset laatimaamme ristikkoon. Tätä kautta oppilaat oppivat tulkitsemaan erilaisia tekstejä eri muodoissa ja oppivat samalla teemamme tärkeydestä ja ajankohtaisuudesta. Videon, QR-koodisuunnistuksen sekä lopussa käydyn pienen teoriatuokion kautta teemamme keskeiset käsitteet ja muut tärkeät asiat tulivat oppilaille tutuiksi.
Koen onnistuneeni tunneilla, sillä sain kehuja teoriaosuuden esittämisen selkeydestä, ja kokonaisuudessaan oppitunnin toiminta oli onnistunutta. Yhteisesti saimme myös opettajalta palautetta QR-koodisuunnistuksen hyvästä ohjeistuksesta. Palautteesta jäi todella hyvä mieli, ja nyt on helpompi mennä ensi viikolla pitämään seuraavia kokonaisuuden tuntejamme.
16.2. Demo
Kohtasinko jotakin minulle aivan uutta? Mitä?
Demon toisella puoliskolla loimme tekoälyn avulla tuotoksia, jotka kuvastivat ratkaisujamme dystopian toteutumisen estämiseksi. En ollut ennen luonut tekoälyllä kuvia, joten "käskyjen" antaminen sille oli haastavaa. Siksi päädyimme tekemään tuotoksen Canvan kuvien avulla. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme paneutuneet tekoälyn käyttöön paremmin. Se vaikutti minusta todella mielenkiintoiselta ja aionkin joskus tutkia sen käyttöä enemmän.
Aluksi tehtävä tuntui vaikealta ymmärtää, mutta hetken pohdittuamme tuotos alkoi syntymään. Mietimme erilaisia tulevaisuuden skenaarioita ja pyrimme niiden avulla keksimään ratkaisun "täydellisen tulevaisuuden" luomiselle. Skenaarioita oli melko helppo keksiä mutta emme päätyneet mihinkään yksiselitteiseen ratkaisuun. Ajattelimme kuitenkin, että ihmisten välinen tiivis yhteistyö voisi auttaa maailman ongelmia ratkoessa.
Mitä ennestään tuttua hahmotin tai jäsensin uudella tavalla?
Mikä jäi epäselväksi?
Vaikka ilmastoteemat ovat minulle jo ennestään melko tuttuja, demon avulla opin paljon uutta niiden käsittelemiseksi koulumaailmassa. Draama voi auttaa oppilaita ymmärtämään asioita syvemmin, ja tekoäly voi motivoida oppimiseen. Ennen pohdin, että voiko tekoälyn käytössä olla mitään hyvää kouluoppimisen näkökulmasta. Mutta tämä demo osoitti, että sen käytössä on paljonkin hyvää, sillä se luo paljon uusia mahdollisuuksia asioiden luomiseen ja jäsentämiseen. Oppilaita onkin tärkeää opastaa tekoälyn oikeellisista käyttötarkoituksista, jotta he eivät käytä sitä vääriin asioihin, kuten esimerkiksi kotitehtävien vastausten kyselemiseen.
Monialaisten oppimiskokonaisuuksien opettamista ajatellen sain tai kehitin seuraavia ideoita:
Oppilaiden kanssa olisi mielenkiintoista luoda tekoälyllä erilaisia luomuksia ja pohtia niiden sanomaa. Tekoälyteokset voivat olla mukavaa vaihtelua perinteisen piirrustelun ohelle. Tekoälyn avulla voi luoda jotain sellaita, jota oppilas ei välttämättä osaisi itse mallintaa.
15.2. Demo
Käsitteet, kuten neurodraama (kokemuksellisen oppimisen psykofysiologia)
ja fiktion paradoksi (tunteet, joita koemme fiktiivisiä hahmoja ja tapahtumia kohtaan, vaikka tiedämme, ettei niitä ole olemassa) eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Opin, että fiktiivisissä tilanteissa keho toimii tunnekokemuksissa samalla tavoin kuin oikeissa tilanteissa.
Opin myös, että draamallinen työskentely voidaan jakaa teatteriin (yleisö, roolissa näytteleminen, fokus toisille esittämisessä) ja draamaan (ei yleisöä, roolissa toimiminen, fokus ratkaisuissa).
Mitä ennestään tuttua hahmotin tai jäsensin uudella tavalla?
Mikä jäi epäselväksi?
Demon kautta oivalsin, kuinka tärkeä asema psykologisella turvallisuudella on draamatyöskentelyssä. Työskentelyssä on tärkeää, että oppilas saa tuntea, että hän voi yrittää ja epäonnistua, ilman pelkoa tulla nolatuksi tai hylätyksi. Opettajalla on todella tärkeä rooli turvallisen ilmapiirin luomisessa.
Turvallisuutta voidaan luoda konkreettisesti draamasopimuksen avulla, jonka perustana on psykologisen, sosiaalisen ja fyysisen turvallisuuden varmistaminen. Oppilas saa olla oma itsensä ja on tärkeää, että hän tiedostaa draaman ei todellisen luonteen. Draamassa on todella merkityksellistä toisten rajojen hyväksyminen ja kunnioittaminen.
Monialaisten oppimiskokonaisuuksien opettamista ajatellen sain tai kehitin seuraavia ideoita:
MOKissa voisi hyödyntää draamallista työskentelyä, sillä sen kautta oppilas voi oppia sisällöstä (käsitellyt ilmiöt), itsestä (minäkäsitys, luovuus, ilmaisurohkeus), sosiaalisista taidoista (ryhmädynamiikka, vuorovaikutus) tai draamasta (muodoista työtavoista ja käsitteistä). Draaman kautta haastavien ilmastoteemojen käsittely voi olla kevyempää ja niiden merkityksen ymmärtäminen voi helpottua.
Demosta inspiroituneina aiomme kehitellä tämän kurssin MOKiin eläytymistehtävän, jossa oppilaat pääsevät tekemään still-kuvia tarinan tapahtumien perusteella. Tehtävän avulla kokonaisuuden teeman hahmottaminen voi olla helpompaa ja tehtävässä opiskellut asiat voivat jäädä paremmin mieleen.
Lue Heli Hulmin artikkeli Kirjallisuusterapia ja luova kirjoittaminen sekä Merja Kauppisen artikkeli "Jos olisin hyvä haltija - - ". Pohdi lukemasi pohjalta oppimispäiväkirjaasi, millaisia eläytyvän, kokemuksellisen oppimisen mahdollisuuksia kite-menetelmät voivat ilmastoteemojen käsittelyyn tuoda.
Ilmastoteemoja voidaan käsitellä McCarty-Hynes & Hynes-Berryn (1986) kirjallisuusterapiaprosessin vaiheiden: tunnistamisen, tutkimisen, rinnakkain asettamisen ja omaan elämään soveltamisen avulla. Linkittämällä teemat oppilaiden omiin kokemuksiin ja näkemyksiin, voi asioiden ymmärtäminen helpottua sekä ne voivat tuntua merkityksellisemmiltä. Tällöin isot teemat, kuten esimerkiksi ilmastonmuutos tai ilmaston saastuminen, eivät jää välttämättä niin helposti irrallisiksi asioiksi, kun oppilas saa itse pohtia niiden yhteyttä omaan elämäänsä kirjallisuudesta heränneiden tuntemuksien ja ajatuksien avulla. Pohtimisen ja oivaltamisen kautta opitut asiat saattavat jäädä paremmin mieleen ja oppilas voi itsetietoisuuden syvennyttyä tehdä parempia tekoja ilmaston vuoksi.
Ilmastoteemojen käsittelyssä voidaan hyödyntää esimerkiksi dialogien kirjoittamista, mikä voi helpoittaa teemojen moninäkökulmaisuuden ymmärtämistä. Kirjallisuusterapian avulla voidaan myös käsitellä tarkemmin erilaisia kokemuksia ja tuntemuksia asettumalla toisen ihmisen saappaisiin. Tämä voi auttaa ymmärtämään ilmastoteemojen negatiivisia vaikutuksia ihmisiin ja yhteisöihin ja täten herättää empatiaa heitä kohtaan. Tuntemusten jakaminen muiden osallistujien kanssa voi laajentaa omaa perspektiiviä ilmastoteemoista ja saada ajattelemaan niistä jopa ihan uudella tavalla.
18.1. Demo
Kohtasinko jotakin minulle aivan uutta?
Mitä?
Kuulin ensimmäistä kertaa McCarty Hynesin ja Hynes-Berryn (2012) vuorovaikutteisesta, kirjallisuusterapeuttisesta mallista, jossa vaiheina on tunnistaminen, tutkiskelu, rinnakkain asettaminen ja itseen soveltaminen. Mallin vaiheiden mukaan voi jäsentää tehtävän toteutusta ja mallia voidaan soveltaa esim. eläytymistehtävissä.
Eläytymistehtävät voivat olla antoisia ja herättää monenlaisia tuntemuksia. Tällä demolla kuulimme ensin kaksi tarinaa Tokion tulva-alueeseen liittyen. Tämän jälkeen kirjoitimme läheisillimme kirjeen tulva-alueelta, siitä mitä koemme ja ajattelemme tapahtumista. Sitten kerroimme pienryhmässä toisillemme kirjeiden sisällön. Tämän jälkeen jokainen valitsi kuvan, joka kuvasti tarinoista heränneitä ajatuksia ja tuntemuksia, ja jaoimme ne koko suurryhmälle.
Tehtävä harjoitti kuuntelutaitoja ja opetti käsittelemään tuntemuksia ja ajatuksia. Kirjeen ja kuvan muodossa oli helppo kertoa niistä.
Mitä ennestään tuttua hahmotin tai jäsensin uudella tavalla?
Tajusin syvemmin kuinka tärkeää on käsitellä oppilaiden kanssa haastavia ja vaikeita asioita. Jos niitä ei käsittele, voi syntyä väärinymmärryksiä. Oppilaille on tärkeää saada käsitys siitä, että ahdistuksen keskellä on tärkeää löytää toivoa.
Pohdimme demolla myös filtterien merkitystä sosiaalisessa mediassa. Nuorten todellisuus voi vääristyä, sillä filtterit ovat niin yleisiä nykypäivänä. Ne voivat vaikuttaa myös heidän identiteetin kehittymiseen negatiivisesti. Siksi tätä teemaa olisi hyvä käsitellä paljon koulussa sekä opettaa heille kriittistä medialukutaitoa.
Nykypäivänä erilaiset tietoalustat sekottavat faktatietoa ja epätodellista tietoa keskenään, kuten esimerkiksi TikTok. Lapset eivät osaa välttämättä erottaa erilaista tietoa toisistaan. Tämän vuoksi on tärkeää käyttää opetuksessa aikaa erilaisten tietolähteiden tutkimiseen ja käsittelyyn. Mediakriittisyyden rinnalla on kuitenkin tärkeä muistaa, että myös lapsilla on oikeus nauttia median sisällöstä.
Mikä jäi epäselväksi?
Odotan, että ensi kerralla jatkamme / selvitämme / työstämme...
Mitään ei jäänyt tällä kertaa epäselväksi.
Olisi kiva käsitellä tekoälyn vaikutusta oppilaiden oppimiseen nykypäivän koulumaailmassa.
Monialaisten oppimiskokonaisuuksien opettamista ajatellen sain tai kehitin seuraavia ideoita:
Eläytymistehtäviä kirjoitustehtävän muodossa voisi olla kiva soveltaa oppimiskokonaisuuden toteuttamisessa.
Lisäksi faktatiedon ja ei-faktatiedon erottamistehtävä voisi olla hyödyllinen kriittisen lukutaidon harjoittamiseksi.
Mitä hyviä puolia "elämäntapaa" arvioivalla kyselyllä voisi olla yhdessä luokassa tehtynä, ja mitä huonoja puolia sillä ehkä olisi?
Hyvät puolet:
- Kyselyn kautta oppilaat saattavat pohtia sellaisia asioita, joita ilman kyselyä ei välttämättä edes miettisi -> uusien näkökulmien ja tietoisuuden lisääntyminen
- Kyselyn läpikäynti yhteisesti voi lisätä oppilaiden tuntemusta toisistaan ja lisätä näin luokan yhteishenkeä
Huonot puolet:
- Jotkut opiskelijat saattavat kokea, että heidän elämäntapansa arviointi on liian henkilökohtaista
- Kysely voi aiheuttaa kapeakatseisuutta eli joku voi alkaa uskomaan, että vain kyselyssä ilmenneet asiat ovat totta ja ei osaa katsoa niitä muusta näkökulmasta
- Kyselyistä saatuja tietoja voidaan tulkita väärin tai käyttää jonkin oppilaan leimaamiseen, mikä voi luoda negatiivisen ilmapiirin luokkaan